Masennuslääkkeet – eri tyypit, vaikutukset ja käytön esteet

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Siitä on lähes kolme vuotta, kun aloin kärsiä paniikki- ja ahdistuskohtauksista. Ne ovat pahentuneet muutaman viime kuukauden aikana. Joskus on päiviä jolloin en kykene poistumaan kotoa tai oman sänkyni turvasta. Syötyäni vuoden anksiolyyttejä psykiatrini määräsi minulle masennuslääkkeitä, fluoksetiinia, pieninä annoksina, ihan vain aluksi…

Tämä tavallinen kertomus kuvaa miljoonien ihmisten todellisuutta nykyään. Tämä kuluttava ja moniulotteinen, jokaiselle yksilölle erilainen sairaus vaikuttaa yli 350 miljoonaan ihmiseen maailmassa.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä masennuslääkkeiden käyttö on tuplaantunut viimeisten 10 vuoden aikana. Onko mahdollista, että olemme unohtaneet kuinka “olla onnellisia”? Vai valitsevatko lääkärit helpon tien, lääkkeiden määräyksen, elämän tuomiin ongelmiin? Vastaus näihin kysymyksiin on edelleen auki. Niihin ei ole helppo vastata, sillä näiden tekijöiden lisäksi on muitakin muuttujia: talouskriisi, lääketeollisuus joka taistelee löytääkseen pillerin jokaiseen pieneenkin suruun, tuskaan tai epämukavuuteen…

Lääkkeiden syönti “suruun” kasvaa jatkuvasti, tästä ollaan hyvin tietoisia. Mutta tämä karvas cocktail, jonka ainesosina ovat elämäntuska, apatia, motivaation puute ja epätoivo, ei katoa tuosta vain – masennuslääkkeet eivät tehoa jokaisessa tapauksessa. Itse asiassa lääkärit hoitavat tälläkin hetkellä turhaan erilaisia häiriöitä sopimattomilla lääkkeillä.

Masennuslääke ei ole kuin meikki, jota voidaan käyttää peittämään mustelma tai naarmu kasvoissa. Ammattilaisten on ihan ensiksi varmistettava, että he ovat antaneet oikean diagnoosin, ja ymmärrettävä että useimmissa tapauksissa, kuten pienessä masennuksessa, näiden lääkkeiden määrääminen ei ole tarpeen.

Katsotaan tätä yksityiskohtaisemmin, tutustutaan tarkemmin masennuslääkkeisiin.

Masennuslääkkeet – milloin niitä tulisi käyttää?

Kun lääkäri määrää masennuslääkkeitä potilaalle, tapahtuu tavallisesti kaksi asiaa. Ensiksi potilas tiedostaa todella sairautensa, oman todellisuutensa ja edessään olevan ongelman. Toiseksi, lähes joka kerta potilas tuntee pelon ja epäilyksen sekaista tunnetta. Mitä nyt tapahtuu? Mitä sivuvaikutuksia lääkkeellä on? Kuinka arkeni muuttuu?

Liian usein käy myös niin, että potilas siirtyy yhdestä masennuslääkkeestä toiseen. Hän kokeilee eri merkkejä, muuttelee annoksia, lihoo, laihtuu, nukkuu enemmän tai vähemmän, selaa internetin keskustelupalstoja tehokkaimmista masennuslääkkeistä – olisiko se sertraliini, fluoksetiini, paroksetiini vai bupropioni? Tämän lisäksi on vielä artikkeleja, joissa näiden lääkkeiden tehokkuus kyseenalaistetaan. On siis ymmärrettävää, miksi masennuslääkkeiden määräys ja käyttö on niin kiistanalaista.

Onkin hyvä selventää muutama asia tähän liittyen.

Mihin ihmiset käyttävät masennuslääkkeitä?

• Masennuslääkkeiden tarkoituksena on vähentää, lievittää ja hoitaa mielialahäiriöihin liittyviä oireita. Ne ovat äärimmäisen tehokkaita vakavassa masennuksessa – tätä tukevat monet tutkimukset.
• Masennuslääkkeet vähentävät kärsimystä, eli niillä on analgeesinen tehtävä. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä lääkkeet eivät koskaan hoida itse ongelman aiheuttajaa – tässä psykoterapialla on tärkeä rooli.
• Vaikeassa masennuksessa hoidon tulisi kestää vähintään kuusi kuukautta. Mutta jos tarkoituksena on myös ehkäistä masennuksen uusiutumista, hoito voi kestää jopa 18 kuukautta.
• On hyvä tietää, että masennuslääkkeitä kutsutaan virheellisesti “onnellisuuspillereiksi”. Nämä lääkkeet eivät kuitenkaan koskaan anna energistä oloa, motivaatiota ja positiivisuutta, jotka hälventäisivät sumun ja epätoivon. Masennuslääkkeitä käyttävä henkilö on tavallisesti eräänlaisen psyykkisen puudutuksen alaisena.

Ovatko masennuslääkkeet tehokkaita?

Vastaus on kyllä. Mutta tähän liittyy joitakin kysymyksiä, sillä niistä ei ole hyötyä lievässä masennuksessa. Ne eivät auta parantamaan mielialaa eron jälkeen tai kohtaamaan lentämiseen tai julkiseen puhumiseen liittyvää pelkoa.

Emme voi siis syödä lääkkeitä kaikkiin elämämme ongelmiin, mutta voimme hyödyntää niitä kaikkein voimakkaimmissa sairauksissa, kuten vakavassa masennuksessa. Kyseessä on häiriö, jota ei hoideta niin paljon kuin sitä kuuluisi hoitaa. Esimerkiksi tiedetään, että Yhdysvalloissa noin 16 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta, mutta he eivät ole vielä hakeneet apua tai aloittaneet hoitoa.

Eri masennuslääkkeet

Lääketeollisuus tarjoaa erilaisia masennuslääkkeitä perustuen siihen kuinka niitä käytetään, kuinka kauan niillä kestää vaikuttaa ja mitä sivuvaikutuksia niillä on. Vaikka niillä kaikilla on sama tavoite, lääkärin tulisi ottaa huomioon eri tekijät ennen kuin hän valitsee potilaalle lääkkeen.

• Potilaan ikä (myös lapset syövät masennuslääkkeitä).
• Oireet.
• Muut sairaudet.
• Sivuvaikutukset.
• Raskaus.
• Lääkkeen vaikutus potilaan käyttämiin muihin lääkkeisiin.

Katsotaan nyt, millaisia masennuslääkkeitä on olemassa.

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet

Monet lääkärit määräävät potilaalle näitä yleensä ensin. Niillä on tavallisesti vähiten sivuvaikutuksia (tosin tässä tulee muistaa, että jokaisen ihmisen elimistö reagoi eri tavalla). Joitakin esimerkkejä selektiivisistä serotoniinin takaisinoton estäjistä ovat fluoksetiini (Seronil, Sarafem), paroksetiini (Paxil, Pexeva), sertraliini (Zoloft), sitalopraami (Celexa) ja essitalopraami (Lexapro). Nämä lääkkeet, kuten nimestä voi päätellä, estävät serotoniinin takaisinottoa vaikuttamatta muihin välittäjäaineisiin.

Selektiiviset serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät eli SNRI-lääkkeet

Näitä lääkkeitä ovat esimerkiksi venlafaksiini ja duloksetiini. Ne estävät serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa. Ne vaikuttavat yleensä äärimmäisen nopeasti.

Trisykliset ja tetrasykliset masennuslääkkeet

Viime aikoihin asti nämä ovat olleet tavallisimmin määrättyjä masennuslääkkeitä. Niillä on lähes sama vaikutus kuin äsken mainituilla, eli ne estävät serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa. Ne ovat kuitenkin ennalta-arvaamattomampia ja voivat yleensä vaikuttaa muihinkin hormoneihin, kuten asetyylikoliiniin, histamiiniin ja dopamiiniin. Tämän epätarkan ja hallitsemattoman vaikutuksen takia ne voivat olla hyvin koukuttavia, vaarallisia lääkkeitä.

Nämä ovat olleet viime aikoihin asti tavallisimmin käytetyt masennuslääkkeet. Riskitekijät huomioiden lääketeollisuus on kuitenkin onneksi tuonut markkinoille muitakin vaihtoehtoja, kuten aiemmin mainitut selektiiviset serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät, jotka eivät vaikuta muihin hormoneihin.

Trisyklisiä ja tetrasyklisiä masennuslääkkeitä käytetään kuitenkin edelleen hyvin erityisissä tilanteissa ja äärimmäisen vakavissa masennustapauksissa.

Monoamiinioksidaasiestäjät (MAO-estäjät)

Monoamiinioksidaasiestäjät (MAO-estäjät) olivat ensimmäisiä myytäviä masennuslääkkeitä. Ne estävät monoamiinioksidaasientsyymiä, ja niihin liittyvät sivuvaikutukset voivat olla joissakin tapauksissa hyvin vakavia. Tämä pätee erityisesti ensimmäiseen alatyyppiin, palautumattomiin MAO-estäjiin.

Myöhemmin tuli toinen alaryhmä, palautuvat MAO-estäjät (RIMA), joiden riskit ovat pienemmät. Mutta kuten kerroimme, tavallisemmin käytetään serotoniinin takaisinottoa estäviä masennuslääkkeitä.

Masennuslääkkeiden sivuvaikutukset

Kuten yltä voimme nähdä, jokaisella masennuslääkkeellä on joko korkeampi tai matalampi sivuvaikutusten riski. Vanhimmat lääkkeet (trisykliset) ovat aivan yhtä tehokkaita kuin uudemmatkin (SSRI-lääkkeet), mutta paljon vaarallisempia. Lääkäri määrittää aina sen, millä lääkkeellä ja annoksella aloitetaan ja kuinka kauan hoito kestää (sen tulisi kestää 6-18 kuukautta).

Katsotaan nyt joitakin masennuslääkkeisiin liittyviä sivuvaikutuksia.

MAO-estäjät

Näiden lääkkeiden määrääminen ei ole nykyään kovin tavallista. Ne aiheuttavat korkeaa verenpainetta ja ovat erittäin vaarallisia tyramiinia sisältävien ruokien kanssa (tietyt kalat, pähkinät, juustot, jotkut lihat jne.)

• Ne voivat aiheuttaa sekavuutta.
• Keskittymisvaikeuksia.
• Huimausta ja pahoinvointia.
• Ongelmia vessassa käymisessä.
• Miehet saattavat kokea erektiohäiriöitä tai viivästynyttä siemensyöksyä.
• Nämä masennuslääkkeet voivat aiheuttaa kuoleman yliannostuksessa.

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet

• Huimaus ja ahdistus.
• Seksuaalihäiriöt.
• Muistiongelmat.
• Virtsaamisvaikeudet.
• Ärtyisyys.
• Muutokset painossa.
• Vakavissa tapauksissa itsemurhataipumukset.

Selektiiviset serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät eli SNRI-lääkkeet

Näillä on samat sivuvaikutukset kuin selektiivisillä serotoniinin takaisinoton estäjillä eli SSRI-lääkkeillä.

Trisykliset masennuslääkkeet

• Sivuvaikutukset vaihtelevat klassisesta kuivasta suusta tärinään ja kohonneeseen sydämensykkeeseen.
• Ummetus.
• Uneliaisuus.
• Painonnousu.
• Virtsaamisvaikeudet.
• Huimaus ja sekavuus.
• Erektiöhäiriöt ja viivästynyt siemensyöksy.

Kannattaa myös muistaa, että trisykliset masennuslääkkeet ovat erittäin vaarallisia yliannostuksessa.

Lopuksi

Monet masennuslääkkeet voivat aiheuttaa toleranssin ja riippuvuutta. Tämä on erittäin tärkeä pitää mielessä, erityisesti trisyklisten lääkkeiden kohdalla. Masennuslääkkeiden syöminen tulee myös lopettaa lääkärin ohjeistuksella; siihen voi liittyä suhteellisen voimakkaat vieroitusoireet, joten lääkkeiden lopettamisessa on oltava erittäin varovainen. Ihanteellista olisi lopettaa niiden syöminen vähitellen ja antaa elimistön sopeutua uuteen tilanteeseen vähitellen.

Kuten kerroimme, masennuslääkkeet eivät ole ainoa vaihtoehto masennuksen hoidossa, erityisesti vakavassa masennuksessa. Ne ovat kuitenkin tehokas ja välttämätön lisäapu psykologisen hoidon, erityisesti kognitiivis-behavioraalisen terapian, ohessa. Älä siis hetkeäkään epäile masennuslääkkeiden tärkeyttä tai sitä, kuinka tärkeää on saada oikea diagnoosi ja tukea ammattilaiselta.

Lähteet

– David D. Burns (1999) “Consumer’s Guide to Antidepressant Drugs ”: New York, William Morrow

– Azanza, J.R. (2006), Guía práctica de Farmacología del Sistema Nervioso Central. Madrid: Ed. Creación y diseño.

– Salazar, M.; Peralta, C.; Pastor, J. (2006). Manual de Psicofarmacología. Madrid, Editorial Médica Panamericana.