Täydelliset lapset ovat surullisia lapsia

Täydelliset lapset eivät aina tiedä kuinka hymyillä, eivätkä he tunne iloisuuden ääntä. He pelkäävät tekevänsä virheitä tai sitä, etteivät koskaan yllä vanhempiensa korkeisiin odotuksiin. Heidän koulutuksensa ei perustu vapauteen tai tunnustuksen antamiseen, vaan tiukan ja vaativan äänen auktoriteettiin.

American Psychological Associationin (APA) mukaan teini-ikäisten masennus on erittäin vakava ongelma nykypäivänä. Liialliset vaatimukset vanhemmilta johtavat helposti itsetunnon puutteeseen, ahdistukseen ja äärimmäisen negatiivisiin emotionaalisiin tunnetiloihin.

Koulutuksen tulisi aina olla perusta onnellisuudelle ja itsetuntemukselle, eikä ohjeistus joka perustuu vain täydellisyyden tavoitteluun, jolloin lapsen oikeudet estyvät täysin.

Meidän tulisi aina muistaa, että vaatimukset lapsuuden aikana jättävät peruuttamattoman jäljen aikuisiin aivoihin. Emme koskaan näe itseämme tarpeeksi pätevinä, emmekä koskaan ole tarpeeksi täydellisiä niiden ideaalien mukaan jotka meihin ohjelmoitiin. Niin ollen, meidän tulee katkaista tämä rajoittava side joka tukahduttaa kykymme onnellisuuteen.

Täydelliset lapset: kun ponnistelun kulttuuri viedään äärimmäisyyksiin

Usein sanotaan, ettei koulutus ole tarpeeksi tiukkaa, että opettajat ja vanhemmat ovat liian sallivia, ja että oppilailla on matala toleranssi turhautumiseen. Tämä ei ole kuitenkaan täysin totta. Yleisesti ottaen, erityisesti kriisin aikoina, vanhemmat hakevat “erinomaisuutta” lapsistaan.

Jos lapsi saa matematiikasta kahdeksikon, heitä painostetaan saamaan 10+. Heidän iltapäivänsä täytetään ylimääräisillä oppitunneilla, ja heidän vapaa-aikansa rajoitetaan uusien kilpailujen etsimiseen. Tämä aiheuttaa stressiä, uupumusta ja avuttomuutta.

The Price of Privilege (suom. “Etuoikeuden hinta”) on Madeleine Levinen kirjoittama mielenkiintoinen kirja. Siinä hän selittää, kuinka meidän tarpeemme kasvattaa tulevaisuuteen valmiita täydellisiä lapsia johtaa todellisuudessa vain siihen, että lapset kasvavat irralleen onnellisuudesta.

Opettaminen on kyky harjoittaa auktoriteettia rakkaudella, ohjaten heidän askeliaan turvallisesti ja välittämällä, sillä lapsuus on vararahasto koko elämää varten.

Seuraukset siitä, että lapsilta vaaditaan liikaa

Meidän kaikkien tulisi pitää mielessä jotain. Voimme kouluttaa lapsemme ponnistelun kulttuuriin. Me voimme ja meidän pitäisi vaatia tiettyjä asioita heiltä. Tästä ei ole epäilystä, mutta kaikella on rajansa. Tämä raja on yhdistää vaatimuksemme pyyteettömän rakkauden ja hyväksynnän pehmusteella.

Päinvastaisessa tapauksessa, täydelliset lapset ovat surullisia lapsia jotka kokevat seuraavanlaisia tunteita:

• Riippuvuus ja passiivisuus: Lapsi joka on tottunut siihen, että heille kerrotaan mitä heidän tulisi tehdä eivät enää tee päätöksiä itse. Niin ollen he etsivät aina ulkoista hyväksyntää ja menettävät spontaaniutensa ja henkilökohtaisen vapautensa.
• Tunteiden puute: Täydelliset lapset tukahduttavat tunteitaan sopeutuakseen “siihen mitä on tehtävä”. Ja kaikki tämä tunteiden tukahduttaminen saa aikaan vakavia lyhyt- ja pitkäaikaisia seurauksia.
• Alhainen itsetunto: Ulkoisiin vaatimuksiin tottuneella lapsella tai teini-ikäisellä ei ole autonomiaa tai päätöskykyä.
• Turhautuminen, kaunan tunteet ja sisäinen epämukavuus voi johtaa aggression hetkiin.
• Ahdistuneisuus on yksi niiden lasten piirteistä, joiden koulutus perustuu vaatimuksiin. Mikä tahansa muutos tai uusi tilanne johtaa henkilökohtaiseen epävarmuuteen ja syvään ahdistukseen.

Vaativat vanhemmat vastaan ymmärtäväiset vanhemmat

Tarve kasvattaa “täydellisiä lapsia” on hienovarainen mutta suora tapa antaa maailmalle onnettomia lapsia. Paine näistä vaatimuksista tulee aina seuraamaan heitä. Näin tapahtuu vielä todennäköisemmin jos perustamme heidän koulutuksensa positiivisen tukemisen ja välittämisen osoittamisen puutteeseen.

On selvää, että äiteinä ja isinä toivomme lapsemme menestyvän. Mutta ennen kaikkea toivomme heidän olevan onnellisia. Kukaan ei halua lapsensa masentuvan nuoruudessaan tai heidän olevan liian vaativia itseään kohtaan. Haluamme heidän olevan vapaita elämään elämän virrassa, hymyilevän ja sallivan virheet itselleen.

Pääpiirteet

Tässä vaiheessa kykenemme tekemään eron näiden kahden koulutus- ja kasvatustyylin välillä: kasvatuksen, joka perustuu tiukkoihin vaatimuksiin, ja kasvatuksen, joka perustuu ymmärtämykseen ja emotionaaliseen yhteyteen lapsiemme kanssa.

• Vaativat ja kriittiset vanhemmat ovat usein epävarmoja henkilöitä, joiden persoona vaatii jokaisen yksityiskohdan kontrollointia.
• Ymmärtäväiset vanhemmat “työntävät” lapsiaan päämääriä kohti, antaen heille vapauden tutkia, tuntea ja saada selville asioita omatoimisesti. He toimivat oppaina eivätkä yritä tehdä lapsistaan sätkynukkeja.
• Vaativa vanhempi on auktoriteettinen ja hänen elämäntyyliänsä määrittelee aina kello. He asettavat sääntöjä ja tekevät päätöksiä säästääkseen aikaa perustellen: “koska minä tiedän mikä on sinulle parasta” tai “koska minä olen äitisi / isäsi”.

Yhteenvetona: kouluttaminen tarkoittaa auktoriteetin osoittamista, mutta terveellä järjellä. Se tarkoittaa välittämisen osoittamista vastalääkkeenä ja kommunikoimista strategiana.

Lapsemme eivät ole “meidän”. He ovat maailman lapsia, ja heidän tulisi saada tehdä omat valintansa. Heillä tulisi olla oikeus tehdä virheitä ja oppia, velvollisuutenaan saavuttaa kypsyytensä vapain sydämin ja tavoitellen omia unelmiaan.