Tarina ennakkoluulosta: keksivaras

Tämä tarina ennakkoluulosta kertoo naisesta, joka kärsi kovasti. Hän oli vihainen ja antoi vihan täyttää koko sydämensä. Tämä sai hänet näkemään asiat hyvin synkässä valossa.
 

Tämä tarina ennakkoluulosta kertoo naisesta, joka oli hyvin vihainen maailmalle. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja ajatteli, että kukaan ei ymmärtänyt häntä. Vaikka hän ei luottanut ihmisiin ja vältteli itse kontaktia, hän siitäkin huolimatta valitti yksinäisyyttään.

Näin ei aina ollut. Kun hän oli nuorempi, hän rakastui ja meni naimisiin unelmiensa miehen kanssa. Hän sai kaksi ihanaa lasta, pojan ja tyttären. Hän oli onnellinen. Mutta hänen miehensä kuoli nuorena, minkä seurauksena nainen muuttui. Hän ei koskaan hymyillyt ja hänestä tuli erakko; hän karttoi jopa omia lapsiaan.

Hänen lapsensa muuttivat pois kotoa heti kun he olivat vähän vanhempia. Vaikka he rakastivat äitiään syvästi, heidän oli vaikea niellä hänen vaatimuksiaan ja jatkuvaa kritiikkiään. He vierailivat äitinsä luona usein, mutta heidän täytyi tehdä parhaansa sietääkseen tämän äkäisyyttä.

”Hyvän ihmisen sanat ovat kuin silkkaa hopeaa, mutta ilkeän ihmisen ajatukset ovat lähes arvottomia.”

-Kuningas Salomo-

Odottamaton vierailu

Naisen tytär ei halunnut äitinsä elävän yksin katkeruuksissaan. Niinpä hän eräänä päivänä pyysi äitiään viettämään kesän hänen ja hänen perheensä seurassa. Ehkäpä maisemanvaihdos tekisi äidille hyvää, ja ehkäpä hän kerrankin tuntisi olonsa rennoksi elämässään ja ihmisten kanssa, edes pienen hetken.

 

Tämä tarina ennakkoluulosta kertoo, että mietittyään asiaa pitkän tovin äiti myöntyi vierailuun tyttärensä luona. Hän ei halunnut ihmisten ajattelevan, että hän oli huono äiti. Kun lähtöpäivä koitti, hän nappasi laukkunsa ja lähti juna-asemalle. Hän ei kuitenkaan näyttänyt iloiselta. Hän näytti kärsivältä.

Nainen osti lipun ja istuutui penkille odottamaan junaa. Mutta kaksi aseman työntekijää kertoi hänelle, että hänen junansa oli myöhässä ja hän olisi perillä vasta parin tunnin kuluttua. Nainen oli vihainen, mutta ei mahtanut asialle mitään. Oli kuuma, joten hän osti pussillisen keksejä ja vesipullon. Sitten hän odotti.

Outo seuralainen

Nainen laittoi keksipussin ja vesipullon käsilaukkuunsa. Pian tämän jälkeen hymyilevä nuorimies istuutui hänen viereensä. Tämä tarina ennakkoluulosta kertoo, että vaikka nainen halusi odottaa junaa yksin, hän pysyi penkillä jotta ihmiset eivät olisi pitäneet häntä epäkohteliaana.

Kului muutama minuutti. Yhtäkkiä nuorimies alkoi syödä keksejä keksipussista. Nainen katsoi käsilaukkuaan ja huomasi sen olevan hieman raollaan. Mies jatkoi syömistä, ja nainen tuli yhä vihaisemmaksi, sillä hän uskoi miehen syövän hänen keksejään.

Nuorimies hymyili ja otti sitten kulauksen vettä. Nainen ei voinut uskoa silmiään. Mies oli siis varastanut hänen keksinsä ja vetensä ja söi nyt häpeilemättä hänen eväitään! Heti kun mies laski pullon kädestään, nainen otti siitä kulauksen. Mies vain hymyili.

Tarina ennakkoluulosta kertoo vihaisesta naisesta

Tarina ennakkoluulosta: opetus

Sillä aikaa kun nainen odotti junaa, hän söi saman verran kuin mieskin. Jos mies otti keksin, nainenkin otti keksin uhmaavan näköisenä. Kun mies joi vettä, nainenkin joi.

Minuutit kuluivat ja jäljellä oli enää yksi keksi. Nainen tuijotti miestä. Hän ei uskonut, että miehellä olisi pokkaa syödä sitä. Nuorimies katsoi naista, otti keksin, halkaisi sen kahtia ja tarjosi naiselle toista puolikasta. Nainen otti sen haluttomasti kiroten miehen mielessään. Sitten mies teki saman jäljellä olevan veden kanssa.

Viimeinkin juna saapui. Nainen nousi ylös ja istuutui vaunuunsa. Hän oli erittäin vihainen, suorastaan raivoissaan.

Tuolla hetkellä hän avasi käsilaukkunsa ja näki siellä keksipussinsa ja vesipullonsa. Hän katsoi ulos ikkunasta ja näki tuon nuoren miehen hymyilevän hänelle.

  • Villegas, M., & Mallor, P. (2010). Recursos analógicos en psicoterapia (I): metáforas, mitos y cuentos. Revista de psicoterapia, 21(82/83), 6.