Syrjäytetyn lapsen syndrooma
Syrjäytetyn lapsen syndrooma viittaa tilaan, joka vaikuttaa sisarusjoukon vanhempiin lapsiin, kun uusi veli tai sisar syntyy. Se vaikuttaa eniten toiseksi nuorimmaiseen, mutta toisinaan myös muihin sisaruksiin, vaikkakin lievemmin.
Nykyään länsimaissa ei ole paljon perheitä, joissa on enemmän kuin kaksi lasta, ja niiden pariskuntien määrä, jotka päättävät hankkia vain yhden, kasvaa koko ajan. Siitä huolimatta tietenkin on edelleen perheitä, joissa on useampia lapsia. He ovat alttiimpia kokemaan syrjäytetyn lapsen oireyhtymää.
Toiset tai kolmannet lapset ovat turvassa syrjäytetyn lapsen syndroomalta selvästä syystä: heillä on ollut sisaruksia syntymästään lähtien. He eivät edes tiedä, mitä tarkoittaa olla ainoa vanhempiensa mielessä ja sydämessä. Tarkastellaanpa, millainen tila syrjäytetyn lapsen syndrooma on.
“Lapsi muotoutuu jo elämän alussa aikuisten tiettyjen arvojen mukaan.”
-Robert Coles-
Kun “tunkeilija” saapuu
Syrjäytetyn lapsen syndrooma kattaa joukon prototyyppisiä käyttäytymismalleja ja reaktioita vanhemmassa lapsessa, kun uusi sisarus saapuu. Tämän psykologisen kuvan ydin on, että vauva nähdään tunkeilijana eikä ihmisenä, johon lapsella on veriside.
Vauvaa edeltävä sisarus tuntee sen voimakkaimmin, mutta vanhemmatkin sisarukset voivat kokea sitä, vaikkakaan eivät yhtä voimakkaasti. Se on yleensä ohimenevää, mutta on myös tapauksia, joissa se muuttuu pysyväksi. Joka tapauksessa se vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja voi jopa aiheuttaa terveysongelmia.
Syrjäytetyn lapsen syndrooman tyypillisin piirre on vanhemman sisaruksen halu saada vanhempiensa huomio. Lisäksi hänellä on halu hyökätä “tunkeilijan” kimppuun tai eliminoida tämä, vaikka hän näyttäisikin rakastavan uutta veljeään tai sisartaan ja osoittaa haluavansa pitää hänestä huolta. Jos vanhemmat eivät tiedä kuinka käsitellä tätä tilannetta, se voi aiheuttaa suurta haittaa vanhemmalle sisarukselle.
Syrjäytetyn lapsen syndrooman oireet
Lapsi, joka kärsii syrjäytetyn lapsen syndroomasta, varsinkin jos hän on erittäin nuori, ei tiedä, mitä hänelle tapahtuu. Hän ei edes ymmärrä, että hän hylkää veljensä tai sisarensa. Hän näkee vain, kuinka kaikki keskittyvät uuteen vauvaan ja kiinnittävät tähän enemmän huomiota.
Yleensä lapsen käyttäytyminen muuttuu yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:
- Aggressiivisuus
- Äärimmäinen passiivisuus
- Huono koulusuoritus
- Sisäänpäinkääntyneisyys
- Huono keskittymiskyky
- Haluttomuus leikkiä
- Muutokset ruokahalussa
- Unihäiriöt
- Toistuvat raivokohtaukset
- Paluu pikkulapsen käyttäytymiseen, kuten peukalon imemiseen, sössöttämiseen tms.
Fyysisiä oireita tai jopa terveysongelmia voi myös esiintyä. Joskus on ruoansulatusongelmia, infektioita tai päänsärkyä. Lapsi voi myös kehittää allergiaa, kuten ihotulehdusta tai astmaa. Joissakin tapauksissa lapsi voi kokea kuumetta ja jopa kouristuksia.
Mitä asialle voidaan tehdä?
Syrjäytetyn lapsen syndrooma voi ulottua jopa aikuisikään saakka, jos sitä ei hoideta lapsuudessa. Kokemus voi aiheuttaa aikuiselle syvää hylätyksi tulemisen tunnetta ja käsityksen, ettei hänellä ole paikkaa maailmassa. On myös tavallista, että henkilöstä tulee persoonaltaan mustasukkainen ja alakuloinen.
On parasta aloittaa työskentely lapsen kanssa jo ennen vauvan syntymää. Hänet on opetettava jakamaan tila, joka ennen oli vain hänen. Siksi on todella tärkeää ottaa hänet mukaan synnytysvalmisteluihin. Esimerkiksi vanhemmat voivat kysyä lapsen mielipidettä siitä, missä uusi vauva tulee nukkumaan. Hän voi myös auttaa ostamaan uusia vauvanvaatteita ja kaikkea mitä vauva tarvitsee.
Lisäksi on erittäin tärkeää, että lapsi ymmärtää, että äidin on mentävä sairaalaan synnyttämään. Varhaisessa iässä lasten ei ole helppo ymmärtää vanhempien pitkiä poissaoloja. Vielä vähemmän, jos äiti palaa kotiin “kilpailija” sylissään.
Siksi on tärkeää varmistaa, että lapsi tuntee, että hänellä on edelleen tärkeä paikka vanhempiensa elämässä. Vanhempien on puhuttava vauvan tulosta perhetapahtumana, ei jyrkkänä muutoksena vanhemmalle lapselle osoitetussa hoidossa ja kiintymyksessä. Jos vaikeuksia ilmenee, kannattaa käydä terapeutin luona.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Cañizares, A. R., Robles, R. D., & Garnés, M. C. G. (2015). Los celos ante la llegada de un nuevo hermano. Riesgos. In Congreso Internacional Infancia en Contextos de Riesgo (pp. 2286-2289).