Sveitsin armeijan linkkuveitsiteoria: mielen modulaarisuus
Sveitsin armeijan linkkuveitsiteoria on kiistanalainen, mutta mielenkiintoinen selitys siitä, kuinka mieli toimii. Tämän modulaarisen lähestymistavan mukaan meidän aivomme koostuvat todella erikoistuneista ”sovelluksista”, jotka ratkaisevat tiettyjä ongelmia kaikkein tehokkaimmilla tavalla. Täten mielemme on tiettyjen alueiden tai välineiden yhdistelmä, aivan kuten Sveitsin armeijan linkkuveitsikin.
Tämä ajatus esiteltiin alunperin vuonna 1992 antropologi John Toobyn ja psykologi Leda Cosmidesin toimesta. On huomioimisen arvoista, että tämä perspektiivi, kuten myöskin modulaarisuuden käsite tarkkanäköisyyden ja kognitiivisten prosessien selittämiseksi, on laajalti neurotieteiden asiantuntijoiden kritisoima.
Filosofi Jerry A. Fofor vietti koko elämänsä tutkien ihmisen kognitiivisia rakenteita. Hän oli kielitieteiden, logiikan, semiotiikan, psykologian, tietotekniikan ja tekoälyn asiantuntija. Yksi hänen merkityksellisimmistä töistään oli Modularity of Mind, joka julkaistiin vuonna 1983.
“Meillä on paljon tehtävää. Itse asiassa se, mitä kognitiiviset tieteemme ovat tähän asti tehneet, on antaa valoa nähdäksemme vain kuinka pimeää on.”
-Jerry A. Fodor-
Sveitsin armeijan linkkuveitsiteoria
Sveitsin armeijan linkkuveitsiteorialla on puolia, joista kaikki asiantuntijat voivat olla samaa mieltä. Tohtori Fodor on huomauttanut, että aivoista, fyysisenä ja tarkkailtavana kokonaisuutena, on tulossa helpompi tutkimuksen kohde, kiitos teknologisten edistysten. On kuitenkin eräs kohta, jossa mielen tutkiminen siirtyy abstraktimpaan ja epätarkempaan tasoon, jossa teknologialla ei ole mitään arvoa.
Tämä teoria, joka on filosofian ja psykologian välimaastossa, on erityinen tapa määrittää ja selittää kognitiivisia prosessejamme.
Tutkitaanpa tarkemmin niitä periaatteita, jotka määrittelevät Sveitsin armeijan linkkuveitsiteorian.
Henkiset moduulit
Vuonna 1950 kielitieteilijä ja filosofi Noam Chomsky aloitti määrittelemään yhtä hänen kuuluisimpia teorioitaan: kieli ei ole opittua käyttäytymistä, vaan funktionaalinen ja sisäinen kyky. Tämä lähtökohta inspiroi tohtori Fodoria myöhemmin.
- Hän oli myös Turingin työn inspiroima matemaattisista tietokonemalleista. Vähä vähältä hän loi tämän lähtökohdan perustan, joka toteaa, että mieli on jaettu erityisiin moduuleihin.
- Hän kutsui näitä ”psykologisiksi kyvyiksi”. Täten jokainen mielemme prosessi on jaettu erikoistuneisiin moduuleihin, kuten ainutlaatuiset ohjelmat tietokoneella. Täten on siis olemassa moduuli tuntemuksia ja havaintoja varten, moduulit tahtoa varten, muistia varten ja kieltä varten.
Sveitsin armeijan linkkuveitsiteorian tukijat
Jerry A. Fodor julkaisi teoriansa kirjassaan Modularity of Mind (1983). Myöhemmin tohtorit Tooby ja Cosmides määrittelivät Sveitsin armeijan linkkuveitsiteorian, joka perustuu Fodorin töihin.
Vaikka tämä teoria on kiistanalainen, monet tiedemiehet puolustelevat sitä edelleen. Nancy Kanwisher, MIT:n aivojen ja kognitiivisten tieteiden laitoksen professori ja tutkija, tukee tätä teoriaa.
Yksi hänen kuuluisimmista TED-puheistaan tapahtui vuonna 2014. Tämän puheen aikana hän selitti Sveitsin armeijan linkkuveitsiteorian pätevyyden. Hän suoritti lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, jotka tukevat tätä ajatusta. Nämä tutkimukset julkaistiin Journal of Neuroscience –aikakauslehdessä.
Prosopagnosia
Tohtori Kanwisher tarkkaili aivoja magneettikuvauksen avulla, ja huomasi että monet aivojen alueet eivät kommunikoi toistensa kanssa. Täten ne toimivat eristäytyneellä tavalla.
Prosopagnosia on esimerkki tästä. Prosopagnosia on tila, jossa potilas näkee selkeästi, mutta ei kykene tunnistamaan ihmisiä. Potilas siis kykenee näkemään lapsensa, mutta ei pysty tunnistamaan tätä, kun hän hakee tämän koulusta.
Tämä teoria toteaa, että monet erikoistuneet aivojen alueet toimivat moduuleina, kuten esimerkiksi ne, jotka prosessoivat värejä, muotoja, liikettä ja puhetta.
Kritiikki modulaarisen mielen teoriaa kohtaan
Monet ihmiset näkevät tämän yksinkertaisena lähestymistapana, jossa luonnonvalintaa ei ole suljettu pois. Tämä perspektiivi toteaa, että käyttäytymisemme on kuin ohjelmisto, jonka saavutamme ajan kuluessa. Täten jokainen prosessi tai toiminto kehittyy ja erikoistuu muista riippumatta.
Tutkimukset, kuten tämä PLOS Biology –aikakauslehden julkaisema, huomauttavat modulaarisen teorian hyväksymisen riskistä, sillä aivot eivät ole sirpaleinen kokonaisuus. Se on paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin tämä.
Siitä tosiasiasta huolimatta, että aivojen tietyt alueet eivät kommunikoi keskenään, aivot eivät kuitenkaan toimi eri erikoistuneiden ja erillisten osastojen myötä. Aivot on suunniteltu jakamaan informaatiota ja toimimaan kokonaisuutena.
Käytämme eri käsitteitä, päätelmiä, prosesseja ja induktioita. Siksi olemme paljon monimutkaisempia, mielenkiintoisempia ja ennalta-arvaamattomampia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fodor, Jerry (1983) La modularidad de la mente. Madrid: Morata
- Arbib, M., 1987. Modularity and interaction of brain regions underlying visuomotor coordination. In J. L. Garfield (ed.), Modularity in Knowledge Representation and Natural-Language Understanding, Cambridge, MA: MIT Press, pp. 333–363.
- Bacáicoa Ganuza, F. (2002). La mente modular. Revista de Psicodidáctica, 13: 1-24.