Suhdekehysteoria ja ihmiskäyttäytyminen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Cristina Roda Rivera

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Suhdekehysteoria (RFT) on kieltä ja kognitiota käsittelevä teoria, joka toimii kokeellisena perustana hyväksymis- ja omistautumisterapialle (ACT). Suhdekehysterapian näkökulmasta käyttäytymisellä ja kielellä on itsessään suhde toisiinsa.

Tämä rakenne tarjoaa funktionaalisen selityksen löydöille, jotka on saatu kielen kognitiivisista tutkimuksista. Se tarjoaa myös perustan oppimisilmiöille monistisella tavalla. Kyseessä on teoria, joka tutkii ns. ”henkisiä prosesseja” operaationaalisella ja eksperimentaalisella tavalla.

Suhdekehysteoria: käsitteet ja ominaisuudet

Ymmärtääksemme mitä suhdekehysteoria on, meidän on ymmärrettävä, etteivät ihmiset opi vain suorista kokemuksista. Ihmiset oppivat myös epäsuoraan, suhtautumalla ärsykkeisiin erillään heidän fyysisistä ominaisuuksistaan. Tämä ärsykkeen lisätty kielitieteellinen arvo on sitä, joka ehdollistaa meidän kykymme ohjata ihmissuhteita ja toimintoja.

Suhdekehysteorian ominaisuudet

On olemassa kolme ominaisuutta kognition ja kielen yhdistämiseen ja muuttamiseen:

• Yhteinen sitoutuminen. Kahden virikkeen välinen suhde sisältää reagoimisen toiselle, toisen virikkeen ehdoilla, ja päinvastoin. Jos tietyllä hetkellä A on suorassa yhteydessä B:hen, niiden välillä on johdannainen suhde.
• Yhdistetty sitoutuminen. Toisella suhdekehysteorian määrittelevistä ominaisuuksista on kyky yhdistää tapahtumia. Jos A:lla on suhde B:hen ja C:hen, niin myös B ja C ovat suhteessa toisiinsa.
• Toiminnan muuntautuminen. Jos virikkeellä on toiminto, ja toinen virike luo suhteen ensimmäisen kanssa tässä kontekstissa, niiden suhde muuttaa molempien toimintoja. Esimerkiksi jos joku kertoo sinulle, että on olemassa halvempi ja parempi tuote kuin mitä normaalisti käytät, kyseisen tuotteen ostomahdollisuus osaltasi kasvaa. Sen toiminto on luodun suhteen muuttama.

Suhdekehysteorian kontekstuaalisten vihjeiden tyypit

Yhteiset siteet, lukuiset sideyhdistelmät ja toimintojen muutokset ovat laajemman suhdekehysteorian mallin osatekijöitä. Suhdekehysteoria kutsuu näitä suhteellisiksi kehyksiksi. Asiantuntijat käyttävät tätä käsitettä selittääkseen kuinka opimme tekemään assosiaatioita sen pohjalta, kuinka virikkeet ovat yhteydessä toisiinsa.

Suhteelliset kehykset voivat olla yhdistettyjä luodakseen verbaalisia sääntöjä, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Tämä prosessi sallii ihmisten organisoida, ennustaa ja hallita sitä, kuinka saavutetaan sattumia suhteessa kontekstiin. Tällä tavalla voimme ennakoida tulevaisuuden tilanteita ilman, että olemme kokeneet niitä.

Suhdekehysteorian kontekstuaaliset avaimet

Jokainen oppimiskonteksti esittää lukuisia virikkeitä, joilla on potentiaalia saavuttaa niiden avaimien arvo, jotka ohjaavat suhteellisten puitteiden kehitystä. Suhdekehysteoria erottaa kontekstuaalisista avaimista kaksi alatyyppiä:

• Ne, jotka ohjaavat määritetyn suhteen tyyppiä (Crel). Kaikkein merkittävimmät tyypit ovat koordinaatio, oppositio, ero, vertailu, spatiaalinen, temporaalinen, kausaalinen, hierarkinen ja deiktinen.
• Jokaisella virikkeellä tai tapahtumalla voi olla lukuisia psykologisia toimintoja. Tästä syystä toisen luokan kontekstuaaliset vihjeet (Cfunc) erottavat mitkä virikkeen toiminnot muuntautuvat. (Torneke, 2010)

Selitys ihmisen kärsimykselle

Tästä teoreettisesta rakenteesta voidaan päätellä, että jotkut kielen ominaisuudet tekevät psykologisesta kärsimyksestä yleisempää. Yksi niistä on kyky kirjaimellisesti uskoa mitä ajatuksemme, tunteemme ja tuntemuksemme kertovat meille, ja sitten toimimme sen mukaan miten ne meitä ohjaavat. 

Jos henkilö siis uskoo tällä tavalla olevansa ”hyödytön” eikä ”minkään arvoinen”, tällaiset ajatukset rajoittavat hänen asennettaan merkittävästi. Voimme havaita kuinka monet ihmiset päästävät irti tavoitteistaan, sillä he eivät koskaan usko saavuttavansa niitä. 

Suhdekehysteorian sanallisten sääntöjen tyypit

Suhdekehysteoria on uppoutunut syvemmälle tähän. Se on selittänyt sanallisen säätelyn ensisijaiset tyypit (Luciano ja Wilson, 2002):

Myöntymisen säännöt

Tällaisissa säännöissä seuraukset saavutetaan niihin suostumalla. Henkilö, joka on luonut säännöt, soveltaa seurauksia. Tämä on käyttäytymistä, joka on laajalti määrittänyt sen, minkä kulttuurinen konteksti määrittää sopivaksi. Esimerkiksi äiti voi sanoa, ”jos et syö ruokaasi, saat rangaistuksen”.

Seurannan säännöt

Tämä on sanallisesti säädeltyä käyttäytymistä, joka ohjaa ihmistä saavuttamaan tietyn vahvistavan ärsykkeen tietyssä kontekstissa. Nämä ovat suorassa yhteydessä niiden seurausten kanssa, joita käyttäytyminen tuottaa. Esimerkiksi ”jos syöt, et ole nälissäsi, ja olosi on parempi”. Tässä tapauksessa seuraus riippuu tietenkin ruoan ominaisuudesta. Tämä on siis riippumatonta henkilöstä, joka määräsi säännön.

Lisäsäännöt

Tämä on toimintojen muuttamista, joka päättää tarvitseeko sanallinen virike, objekti tai tapahtuma vahvistavan tai vastenmielisen arvon. On tärkeää huomata, että ne toimivat aina yhdessä sääntöjen myöntymisen ja seurannan kanssa.

Lisääminen on sanallinen sääntö, joka muuttaa seurauksena toimivan virikkeen vahvistavia ominaisuuksia. Tai toisin sanoen se lisää tai vähentää sitä todennäköisyyttä, että tällainen virike vaikuttaa käyttäytymiseemme. 

Esimerkiksi: kuljet ystäviesi kanssa jäätelökioskin ohi ja yksi ystävistäsi sanoo: ”voi, minulle maistuisi juuri nyt jäätelö!” Kun kuulet tämän, voit jossain määrin jo tuntea jäätelön maun suussasi. Tämä lisää sitä todennäköisyyttä, että itsekin ostat jäätelön.

Käyttäytymismallit, jotka ovat sanallisten sääntöjen määrittämiä

Sanalliset säädökset sallivat meidän hallita käyttäytymistmme, riippuen sosiaalisesta kontekstista. Mutta niillä voi kuitenkin olla päinvastaisia vaikutuksia:

• Myöntymisen sääntöjen jäykkä ohjaaminen tarkoittaa, että yksilö on tunteeton tekojensa seurauksia kohtaan sosiaalisessa kontekstissa. Esimerkki tästä on: ”sinun on kärsittävä paljon ollaksesi hyvä äiti”. Tämän toteamuksen jäykkyys rajoittaisi siis äitiä puolustamasta perusoikeuksiaan.
• Seurannan säännöt määrittävät käyttäytymisen, joka on ohjattu lyhytkestoisten hyötyjen saavuttamiseksi. Tämä kuitenkin rajoittaa usein oikean käyttäytymisen muodostumista, joka puolestaan edistäisi henkilökohtaista kehitystä. Esimerkki tästä on, että joku ajattelee että hänen on käytettävä huumeita voidakseen rauhoittua, mutta hän ei ajattele tällaisen toiminnan pitkäkestoisia vaikutuksia.
• Lisäsäännöt toimivat yhdessä jäykän tai kielteisesti vaikuttavan sääntöjen seurannan kanssa. Ne voivat täsmentää tunteettomia toimintoja henkilökohtaisia olosuhteita, esim, ”murehtiminen tekee elämisestä mahdotonta” tai haluun liittyviä toimintoja jatkuvia ja saavuttamattomia emotionaalisia tiloja varten, kuten ”jos olet onnellinen, olet terve”.

Suhdekehysteorian myötävaikutukset ja hyödyt

Suhdekehysteoria on johtanut analyyttisen järjestelmän kehitykseen, joka tarjoaa monia hyötyjä:

• Kyseessä on lähestymistapa, joka perustuu suhteellisen pieneen perusperiaatteiden ja käsitteiden määrään selittääkseen kielen ja kognition ilmiöitä.
• Se sallii meidän tutkia ihmiskieltä suhteessa prosesseihin, jotka sitä muokkaavat ja joiden määritelmät ovat tarkasti määritetty.
• Sen mahdollisuudet ovat laajat, ja se tarjoaa uskottavia selityksiä ja uusia empiirisiä lähestymistapoja monille komplekseille ihmisen käyttäytymismalleille.

Nämä periaatteet ovat saatavilla suoraa tarkkailua varten, etenkin laboratoriotiloissa. Asiantuntijat ovat soveltaneet tätä monissa empiriisissä kokeissa, ja se on läpäissyt ne kaikki. Kliiniset sovellukset ovat todistaneet olevansa tehokkaita, ja monia potentiaalisia sovelluksia on edelleen työn alla.