Somaattinen hermosto: ominaisuudet ja toiminnot

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Paula Villasante

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Somaattinen hermosto on kompleksi järjestelmä. Se on osa hermostoa, joka on mukana sensorisen tiedon kuljettamisesta keskushermostoon. Toisin sanoen somaattinen hermosto on vastuussa kommunikaatiosta elimistön ja ulkoisen ympäristön välillä. Autonominen hermosto sen sijaan on vastuussa elimien välisestä kommunikaatiosta. Kyseessä on mekanismi, jolla elimistö ylläpitää homeostaasia.

Somaattinen hermosto toimii luurankolihasten kautta. Se säätelee tahdonalaisia toimintoja ja refleksitoimintoja. Sen reseptorien avulla tämä järjestelmä havaitsee tuotettuja muutoksia. Siksi somaattisessa hermossa sijaitsevilla motorisilla kuiduilla on tiettyjä ominaisuuksia, jotka eroavat autonomisen hermoston järjestelmästä:

• Ensinnäkin, tällä järjestelmällä ei ole ganglioita.
• Hermosegmentit sijaitsevat keskushermostossa. Lisäksi ne kuljettavat tietoa keskeyttämättömällä tavalla, kunnes ne saavuttavat effektorin (luurankolihas).
• Myöskin niiden välitysnopeus on paljon nopeampi.

Somaattinen hermosto voi stimuloida effektoria tai olla stimuloimatta sitä, mutta se ei kuitenkaan estä sitä.

Somaattisen hermoston sensoriset reitit

Jotta voisit havaita aistituntemuksen, aivokuoren tulee saada siitä tieto. Eli reitti on se tie, jota pitkin tieto kulkee useiden eri hermosolujen läpi, jotka yhdistävät perifeerisen hermoston keskushermostoon.

Jotta aististimulaatio saapuisi lopulliseen päämääräänsä, joka on keskushermosto, sen on mentävä reseptorien kautta keskushermostoon. Tämän se tekee kolmen hermosolun luoman yhteyden avulla. Somatosensorisessa aivokuoressa on myös verrannollista eri elimistön osien herkkyyden esiintymistä (1). Tässä esiintymisessä kaikki alueet eivät ole samankokoisia. Alueet, kuten sormenpäät ja huulet vievät eniten tilaa tästä esiintymisestä.

On olemassa eri tyyppisiä sensorisia reittejä. Niiden ohjaamien aistien modaliteetin mukaan asiantuntijat jakavat ne seuraaviin ryhmiin:

• Herkän kosketuksen reitti – diskriminatiivinen tai epikriittinen herkkyys.
• Karkean koskeuksen reitti – karkea tai protopaattinen herkkyys.
• Kivun ja lämpötilan reitti.
• Asentoaistiin liittyvä reitti – kehon asento.

Ärsykkeen aiheuttama neuraalinen reitti

Toinen tapa nimetä nämä reitit on ärsykkeen lähteen mukaan:

• Eksteroseptiivinen reitti. Iholta peräisin oleva tieto.
• Interoseptiivinen reitti. Sisäelimistä peräisin oleva tieto.
• Proprioseptiivinen reitti. Nämä reitit välittävät tietoa luurankolihaksen järjestelmästä.

Tunteen välittämiseksi hermoston impulssit kulkevat kolmen hermosolun välisen tiedonvälityksen kautta:

• Ensimmäisen järjestyksen hermosolut. Nämä lähettävät tietoa kehon periferiasta.
• Toisen järjestyksen hermosolut. Nämä sijaitsevat selkäytimen tai torson takasarvessa. Ne ovat vastuussa hermoston impulssin välittämisestä torsosta talamukseen. Täällä esiintyy kolmannen järjestyksen hermosolun synapsi.
• Kolmannen järjestyksen hermosolut. Ne ovat talamisia välittäjähermosoluja. Niiden toiminto on ohjata hermoston impulssi kohti somatosensorisia alueita parietaalisessa lohkossa sijaitsevan Ronaldon halkeaman taakse.

Ennen aivokuoreen saapumista, jossa aistituntemus tulkitaan, talamus prosessoi kaikki sensoriset informaatiot (paitsi hajuaistin syötteet). Tämän jälkeen ne integroidaan parietaaliseen aivokuoreen, jonne herkkyys tavallisesti integroidaan.

Motoriset reitit

Kun venytät kätesi tarttuaksesi johonkin, tämä prosessi vaatii lihasten jännittämistä ja rentouttamista. Tässä tapauksessa se sisältää sekä käsivarren että käden lihakset.

Tällaisissa liikkeissä mukana ovat myöskin motoriset reitit. Ne välittävät hermoston impulssit keskushermostosta aina luurankolihaksiin asti (somaattiset effektorit). Ruumis käyttää motorisia hermosoluja suorittaakseen tämän prosessin. Nämä sijaitsevat selkäytimen etusarvessa.

Asiantuntijat jakavat motorisen järjestelmän kolmeen nippuun riippuen hermojen alkuperästä ja päätepisteestä:

• Kortikogenikulaatti tai kortikonukleaarinen. Näiden päämäärä on aivohermojen motorisen hermosolut. Toisin sanoen tämä on reitti, joka hallitsee kasvojen lihaksia.
• Rinnakkais-pyramidaalinen. Hermosolut alkavat frontaalisen konvoluution neljännessä alueessa. Niiden päämäärä on bulbaarinen retikulaarinen muodostelma.
• Pyramidaalinen tai kortikospinaalinen alue. Tämä yhdistää aivokuoren selkäytimen etusarven hermosoluilla. Tämän yhteyden avulla se hallitsee torson, niskan ja raajojen lihaksia.

Täten voidaan sanoa, että somaattinen hermosto on monimutkainen järjestelmä. Tuottaakseen liikkeen keskushermostossa, sen on suoritettava lukuisia yhteyksiä. Tämä sama tapahtuu myöskin, kun joku koskettaa sinua tai kun kosketat jotain esinettä, sillä lukuisten hermosolujen ja eri alueiden on alettava työskentelemään yhdessä.