Slavoj Zizekin yhdeksän parasta lainausta
Slavoj Zizek on slovenialainen filosofi, psykoanalyytikko ja sosiologi, joka on saavuttanut suosion kaikkialla maailmassa ansiokkaan ja syvällisen näkökulmansa ansiosta tämän päivän maailmasta. Slavoj Zizek käyttää tuoretta, älykästä kieltä selittäessään argumenttejaan, mikä on tuonut mukanaan tunnustusta ja arvostusta julkisesti.
Zizekin lähestymistapa on yhdistelmä dialektis-materialismin periaatteita ja Lacanin psykoanalyysia. Hänen aikomuksenaan on selittää nykypäivän populaarikulttuuria. Hän tuomitsee vallan ideologiset ansat ja niiden ilmenesmismuodot. Hän pyrkii ymmärtämään paremmin uusia todellisuuksia. Ja hän tekee kaiken tämän yksinkertaisesti ja humoristisesti.
“En ole naiivi eikä epärealistinen; tiedän, ettei suurta vallankumousta ole tulossa. Kaikesta huolimatta voimme tehdä hyödyllisiä asioita, kuten rajoittaa järjestelmäämme.”
Yksi mielenkiintoisimmista asioista Zizekissä on tapa, jolla hän vetää elokuvan ja kirjallisuuden mukaan havainnollistaakseen ideoitaan. Zizek käyttää erityisesti Alfred Hitchcockin ja David Lynchin elokuvia. Hän myös lainaa Shakespearea, Kafkaa ja Leniniä.
Zizek on anti-systeeminen filosofi. Hänen ideansa ehdottavat ja edistävät kuluttajien vastustuskyvyn ja talouden epäoikeudenmukaisuuden asenteita. Slavoj Zizek on myös julistanut itsensä poliittisten ja uskonnollisten fundamentalistien viholliseksi. Jotkut luokittelevat hänet anarkistiksi, mutta todellisuudessa hän on nykyajan terävä kriitikko. Nämä ovat hänen mielenkiintoisempia ideoitaan.
Elämä, jossa ei ole ravintoa
Näyttää siltä, että maailma rohkaisee meitä olemassaoloon, jossa emme ole kosketuksissa itse elämään. Zizek toteaa seuraavaa poikkeuksellisessa pohdiskelussaan: “Näyttää siltä, että yhä enemmän, kaikilla tasoilla, elämme elämää, jolla ei ole sisältöä. Juomme alkoholittomia oluita, rasvatonta lihaa, kofeiinittomia kahveja ja lopulta virtuaalista seksiä… ilman seksiä.”
Tässä tekstissä Zizek kuvailee kaiken hylkäämisen nykyaikaista asemaa, aivan kuin jokaisella todellisuudella ei olisi hyviä ja huonoja puoliansa. Kaikella on menetyksensä ja menestyksensä, jopa steriileillä ideoilla. Niinpä, kaiken “pahan” välttely ei ole muuta kuin lapsellista paranoiaa.
Muuta systeemejä, älä ihmisiä
Slavoj Zizek uskoo, että yksilö on suurelta osin muotoiltu ympäristöönsä. Ja että on vaikeaa kertoa ovatko ajatuksemme ja toimintamme meidän vai rakenteidemme tuotetta. Zizek sanoo: “Et voi muuttaa ihmisiä, mutta voit muuttaa järjestelmää niin, ettei ihmisiä ole työnnetty tekemään tiettyjä asioita.”
Zizek yrittää korostaa, että suhteet, arvot ja uskomukset synnyttävät monia käyttäytymismalleja. Tässä yhteydessä myös yksilöt kehittyvät. Siksi, jos haluat aiheuttaa yksittäisiä muutoksia, sinun on myös muutettava kontekstiasi.
Toimettomuus tarkoittaa, että sallit toisten toimia
Valta toimii ihmisissä eri tavoin. Sama valta tuottaa joissain ihmisissä joko passiivista tai välinpitämätöntä asennetta. Ajatus tulee selkeästi esiin seuraavassa Slavoj Zizekin lainauksessa: “Tekemättömyys ei ole neutraali asia, sillä on merkityksensä: se on kuin sanoisi “kyllä” tämän hetkisille ylivallan suhteille.”
Voimme soveltaa tätä arkipäiväisiin tilanteisiin, kuten myös suuremmassa sosiaalisessa mittakaavassa. Toimettomuus, aktiivisen intervention uupuminen, on tapa hyväksyä vallitsevat olosuhteet. Valta on se mikä asettaa olosuhteet ja pyrkii myös pysymään niissä.
Samaa voidaan sanoa myös yksityiselämästä. Jos pysymme passiivisena, noudatamme perheemme ja läheisten ystäviemme odotuksia. Se on totalitarismin ilmenemismuoto yksityiselämässä.
Rakkaus, epäonni
Zizek poikkeaa rakkauden romanttisesti näkemyksestä. Päinvastoin, hän antaa rakkaudelle varsin rohkean roolin: “Koemme rakkauden suurena onnettomuutena, hirveänä parasiittina, pysyvänä hätätilana, joka raastaa kaikki pienet nautinnot.”
Tämä toteamus ei ole rakkauden hylkäämistä tai sen välttämistä. Se on enemmänkin valitusta. Toisaalta rakkaus tuo täytettä. Mutta toisaalta se itkee meidät myös sisälleen. Se ei ole negatiivista, se on vain osa ihmisyyttä.
Epäonnistu paremmin jokaisella kerralla
Slavoj Zizek sanoo, ettemme saa pelätä epäonnistumisia. Hän sanoo, että huonoin epäonnistuminen on yrittämättä jättäminen, aivan kuten lainauskin sen ilmaisee: “Epäonnistumisen jälkeen on mahdollista edetä ja epäonnistua paremmin. Sen sijaan välinpitämättömyys tukahduttaa meidät entisestään tyhmyyteen.”
Yrittäminen, epäonnistuitpa tai et, sallii kehittymisen. Sinä opit ja kasvat. Toisin kuin passiivisessa ja välinpitämättömässä kuviossa. Siten olet tekemisissä kokonaisen seistilan kanssa. Passiivisuus tarkoittaa omantunnon kuolemaa.
Globaali ajatussysteemi
Suuret ajatusjärjestelmät, jotka näkevät itsensä yleismaailmallisina, hallisevat historiaa. Nyt löydämme itsemme eri ajasta, kuten Slavoj Zizek asian vangitsee: “Meidän ei pitäisi pyrkiä poliittisiin järjestelmiin, jotka selittävät kaikkea tai hankkeita, jotka etsivät maailmalaajuista emansipaatiota; suurten ratkaisujen väkivaltainen käyttöönotto olisi annettava tietä erityiselle puuttumiselle ja vastustukselle.”
Ajatusjärjestelmät, jotka uskovat olevansa universaaleja, jättävät huomiotta monia yksityiskohtia. Itse asiassa väkivalta usein asettaa niitä. Nyt on aika katsoa, mikä tekee meistä erilaisia, ei sitä mikä tekee meistä samanlaisia.
Kilpailu ja vertailu
Tämä hieno teksti Zizekiltä arvostelee nykyistä todellisuutta: “Olemme loukussa epäterveellisessä kilpailussa, naurettavassa vertailussa muiden kanssa. Emme kiinnitä tarpeeksi huomiota siihen, mikä luo meille hyvää oloa, sillä suhtaudumme pakkomielteisesti siihen, saavutammeko enemmän vai vähemmän mielihyvää kuin muut.”
Elämme aikaa, jolloin sitoudumme sosiaaliseen hyväksyntään ja sen seuraamuksiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Monet määrittelevät toimintaansa ja arvoansa vertailemalla niitä toisiin.
Tässä tapauksessa kyse ei ole jonkin sellaisen löytämisestä mikä henkilökohtaisesti ilahduttaisi sinua. Kyse on siitä, näetkö saamasi tyydytyksen ylivoimaisena vai huonompana kuin toisten. Saamme onnea, kun olemme toisia parempia, sen sijaan että onnemme olisi lähtöisin itsetuntemuksemme tunteista.
Filosofian rooli
Tällä hetkellä filosofia ei ole tietoa, joka on suunniteltu suurien totuuksien paljastamiseksi. Zizekin silmissä filosofian rooli on enemmänkin kyseenalaistamista ja avoimia “absoluuttisia totuuksia.” Slavoj Zizek ilmaisee asian seuraavanlaisesti: “Filosofia ei löydä ratkaisuja vaan kysymyksiä. Sen päätehtävänä on korjata kysymykset.”
Filosofia vaikuttaa enemmän kysymällä kuin vastaamalla. Syvälliset ja hyvin kohdistetut kysymykset tulevat lähemmäksi tarkempia vastauksia. Tässä mielessä me emme ehkä ole löytäneet oikeita kysymyksiä. Ja juuri tässä on filosofian paikka puuttua asiaan.
Ei profeetoille, kyllä johtajille
“Paljastettujen totuuksien” agentit tekevät enemmän haittaa kuin hyvää. He saavat ihmiset omaksumaan absoluuttisia ja totalitaarisia ajatuksia, jotka johtavat uusiin orjuuden muotoihin. Siksi Zizek toteaakin: “Emme tarvitse profeettoja, vaan johtajia, jotka kannustavat meitä käyttämään vapauttamme.”
Nykyajan johtajan rooli on auttaa muita vapaasti määrittelemään polkunsa, ei seuraamaan sokeasti ihmisen ja ryhmän suunnitelmia. Todellinen johtaja rohkaisee autonomiaa ihmisiltä, joita hän ohjaa. Hän kannustaa kaikkia olemaan oman elämänsä johtajia.
Zizek on yksi aikamme suurimmista ajattelijoista. Hänen heijastuksensa auttavat meitä ymmärtämään maailmaa, josta on tullut niin monimutkaista ja epämääräistä. Epäilemättä, Slavoj Zizek on suositeltavaa luettavaa kaikille meille, jotka haluamme nollata kompassimme pakokauhun keskellä.