Skitsofrenian kognitiiviset puutokset: syyt ja seuraukset

18 joulukuu, 2019
Skitsofrenian kognitiiviset puutokset ovat yleensä ensimmäisiä varoitusmerkkejä kyseisen häiriön läsnäolosta. Ne herättävät ensimmäisen hälytyssignaalin siitä, että jotain tapahtuu, mikä monissa tapauksissa monimutkaistaa ensimmäistä erotusdiagnostiikan tekemistä.
 

Skitsofrenian kognitiiviset puutokset voivat olla vakavia ja niihin voi liittyä toiminnallisia ongelmia. Toisaalta taas tiedämme, että näiden puutosten syyt eivät ole selkeitä, sillä niiltä ei löydy konkreettista neuropsykologista profiilia.

On huomattava, että nämä puutokset eivät näytä olevan skitsofrenian positiivisten oireiden, kuten hallusinaatioiden, ajatuksiin liittyvien häiriöiden ja harhaluulojen tuotosta. Toistaiseksi ei ole pystytty osoittamaan, että hallusinaatioiden tai harhaluulojen vakavuuden ja kognitiivisten puutosten vakavuuden välillä olisi suoraa yhteyttä.

Itse asiassa muutokset kognitiivisella tasolla, kuten huomiokyvyssä, orientaatiokyvyssä ja muistissa, voidaan havaita yleensä ennen varsinaisten psykoottisten oireiden alkamista, muodostaen samalla kuvaa, joka herättää hälytyssignaalit. Toisaalta taas on huomattava, että jotkut kognitiiviset muutokset, kuten huomiokykyyn ja työmuistiin liittyvät muutokset, ovat läsnä ja pysyvät vakaina psykoottisen jakson jälkeen.

Kognitiiviset muutokset näyttävät olevan riippumattomia skitsofrenian positiivisista oireista, eivätkä ne myöskään näytä aiheutuvan skitsofrenian negatiivisista oireista.

Jotkut tapaukset, joissa potilaat ovat päässeet sairaalasta pitkän hoitojakson jälkeen, ovat osoittaneet, että negatiiviset oireet (jotka liittyvät siihen, miten ihminen suoriutuu sosiaalisesti) voivat parantua, siinä missä taas kognitiiviset häiriöt pysyvät tai jopa pahenevat. Tämä taas osoittaa, että kyseessä on kaksi toisistaan suhteellisen riippumatonta näkökohtaa.

Kognitiiviset muutokset ja negatiiviset oireet liittyvät läheisesti toisiinsa; mutta toisaalta taas, koska tapahtuvaa vuorovaikutusta voi olla paljon, emme voi puhua yhteydestä, jota olisi helppo analysoida.

Yleensä aktiviteetteihin ja kiinnostusten kohteisiin menetetty into sekä projekteista irrottautuminen vaikuttavat ihmisen kognitiivisiin kykyihin. Tämän vuoksi näiden muuttujien yhdistämisellä voi olla myös suurempi vaikutus ennusteeseen.

Kognitiiviset puutokset skitsofreniassa voivat olla vakavia ja niihin voi liittyä toiminnallisia ongelmia

Skitsofrenian kognitiiviset puutokset: seuraukset

Skitsofreniaan liittyvät kognitiiviset muutokset voivat osoittautua vakaviksi. Ne rajoittavat ihmisen henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta ja liittyvät toiminnallisen tason menetykseen päivittäisessä elämässä esimerkiksi seuraavasti:

  • Kognitiiviset muutokset voivat vaikuttaa ihmisen sosiaaliseen toimintakykyyn, sillä puutoksia voi ilmetä niin deklaratiivisessa muistissa kuin huomiokyvyn ylläpitämisessä. Tämä taas vaikeuttaa sekä keskustelujen ylläpitämistä että vuorovaikutuksessa olemista muiden ihmisten kanssa.
  • Ne voivat vaikuttaa myös ammatilliseen toimintakykyyn; toimeenpanotoimintoihin, deklaratiiviseen muistiin, työmuistiin ja huomiokyvyn ylläpitämiseen liittyvien puutosten vuoksi. Tällaisista kognitiivista puutostiloista kärsivien ihmisten kyky keskittyä, säilöä tietoa ja oppia uusia toimintoja vaarantuu.
  • Ne voivat vaikuttaa ihmisen kykyyn elää itsenäistä elämää, sillä puutoksia voidaan havaita niin toimeenpanotoiminnoissa, deklaratiivisessa muistissa kuin työmuistissakin. Lisäksi ne voivat vaikuttaa kykyyn suorittaa arkipäiväisiä tehtäviä, oli kyse sitten ruoanlaitosta, ostosten tekemisestä tai hygieniatottumusten ylläpitämisestä.

Skitsofreniaa sairastavalla ihmisellä voi olla vaikeuksia sekä kiinnittää huomiota että käsitellä päätöksenteossa tarvittavia tietoja tai ongelmia hyödyntääkseen niitä välittömällä tavalla heti tiedon sisäistämisen jälkeen.

Skitsofrenian kognitiiviset puutokset: syyt

Skitsofrenian kognitiivisten puutosten syitä ei tunneta. Tutkijat ovat kuitenkin harkinneet sitä mahdollisuutta, että nämä kognitiiviset häiriöt olisivat seurausta antipsykoottisesta hoidosta. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole käsissämme tietoa, joka vahvistaisi tämän hypoteesin.

Tavanomaisilla psykoosilääkkeillä on ollut positiivinen, vaikkakin maltillinen, vaikutus joihinkin psykologisiin perusprosesseihin, kuten huomiokykyyn; negatiivinen puoli tässä on se, että nämä lääkkeet voivat vaikuttaa potilaan motorisiin taitoihin.

Siksi toistaiseksi ei tiedetä, onko antipsykoottinen hoito syy vai ratkaisu kognitiivisiin puutteisiin skitsofreniaa sairastavilla ihmisillä. Tähän teemaan olisikin syytä syventyä tarkemmin tekemällä uusia aihetta valaisevia tutkimuksia.

Vuonna 2018 espanjalaisen Universidad del País Vasco -yliopiston UPV/EHU:n tutkijat julkaisivat tutkimuksen, jossa arvioitiin useiden eri lääkkeiden tehoa Alzheimerin taudin kognitiivisen heikentymisen hidastamisessa; tätä varten arvioitiin myös skitsofreniaa sairastavien potilaiden kokemia merkittäviä parannuksia kognitiivisissa muutoksissa.

Yhdeksän maailmanlaajuisesti suoritetun kliinisen tutkimuksen analyysin avulla tutkijat ovat määritelleet sarjan parannettuja metodologioita sellaisten lääkkeiden tutkimukseen, jotka takaisivat näistä häiriöistä kärsivien potilaiden toiminnallisen palautumisen.

Skitsofreniaa sairastavien potilaiden kognitiiviset häiriöt voidaan havaita yleensä ennen antipsykoottisen hoidon aloittamista.

Yksi pääasiallisista ongelmista skitsofreniaa hoitavissa lääkkeissä on ollut se seikka, että lääkitys ei ole onnistunut hoitamaan menestyksekkäästi skitsofrenian aiheuttamia negatiivisia oireita

Lääkkeettömät terapiat

Yksi pääasiallista ongelmista on se, että lääkkeet ovat osoittautuneet hyödyllisiksi skitsofrenian positiivisten oireiden hoidossa. Toisaalta taas negatiivisten oireiden hoidossa ne eivät yleensä ole yhtä menestyksekkäitä. Negatiivisia oireita voidaankin hoitaa muilla kuin farmakologisilla terapioilla.

Esimerkiksi huomiokykyyn liittyvien ongelmien hoitamiseksi toimintaterapia voi auttaa potilasta parantamaan kohdennettua huomiota sekä keskittymiskykyä erilaisten stimulaatio-, keskittymis- ja käsityöharjoitusten kautta.

On samalla sekä tärkeää että välttämätöntä, että mikä tahansa hoito, riippumatta siitä oliko se farmakologista tai ei, mukautetaan jokaisen potilaan omiin henkilökohtaisiin tarpeisiin. Ei myöskään pidä unohtaa, että vaikka skitsofreniaa sairastavilla ihmisillä onkin pystytty havaitsemaan joitakin yhtenäisiä anatomisia, neurokemiallisia ja toiminnallisia muutoksia, häiriön epäyhtenäisyyden takia on mahdotonta luoda yhtä yleistä neuropsykologista profiilia, joka sopisi jokaiseen potilaaseen.

 
  • Green M F. What are the functional consequences of neurocognitive deficits in schizophrenia? Am J Psychiatry 1996; 153: 321-30.
  • Hoff A L, Kremen W S. Neuropsychology in schizophrenia: an update. Curr Opin Psychiatry 2003; 16: 149-55.
  • O’Carroll R. Cognitive impairment in schizophrenia. Advances in Psychiatric Treatment 2000; 6: 161-8.