Sisaruus: naisten välinen liittolaisuus
Sisaruus on yhteiskunnallinen, eettinen ja emotionaalinen sopimus naisten välillä. Se perustuu ymmärrykseen siitä, että yhdessä olemme vahvempia kuin yksilöinä. Tuo voimaantuminen on mahdollista vain kun pidämme yhtä ja kohtelemme toisiamme siskoina, ei vastustajina. Se on suhde, joka perustuu arvoomme kollektiivina, ja sen tarkoituksena on saada aikaan todellinen muutos maailmassa.
Olemme kuulleet useasti sanan “sisaruus” tai “siskot” viime aikoina, viitaten muuhun kuin verisukulaisuuteen. Se on yhä enemmän läsnä kielessämme. Mutta termiä sisterhood ehdotti jo vuonna 1970 Kate Millett, sen ajan feministiliikkeen johtaja, tavoitteenaan antaa nimi asialle, johon hän pyrki kovasti joka päivä raivokkaana aktivistina: naisten väliseen liittoon yhteiskuntaluokasta, uskonnosta ja etnisyydestä riippumatta.
Sisaruus on eettinen, poliittinen ja käytännöllinen nykyfeminismin termi. Se herättää tunteen naisten liittolaisuudesta, joka pyrkii tekemään yhteiskunnallisen muutoksen.
“Maailman naiset, yhdistykää!” -moton alle Millet keksi termin “sisterhood”. Se on inspiroiva idea. Eikä se ei ole vain inspiroiva nimitys; sen pyrkimyksenä on itse asiassa vahvistaa meitä ryhmänä ja puskea meitä eteenpäin. Se visioi meidät tekemässä muutosta arjessamme.
Antropologi Marcela Lagarde hioi käsitettä hieman pidemmälle. Hän puhui ystävyydestä naisten välillä, jotka liittoutuvat tehdäkseen yhteistyötä. Se on sitoutumista menestykseen olemalla vapaita ja vahvoja yhdessä.
Sisaruus naisten välisenä empatiana, kollektiivisena kasvuna
Syntymisellä, kasvamisella ja koulutuksen saamisella yhteiskunnassa, jossa näkyy yhä patriarkaatin paino, on hintansa. Yksi niistä on muiden naisten näkeminen kilpailijoina tai vastustajina. Ei ole epätavanomaista nähdä naisten kritisoivan toisiaan melko rankasti kouluissa ja työpaikoilla.
Rakennamme muureja ja esteitä toisillemme, mikä saa aikaan vain turhaa vihamielisyyttä. Sen sijaan että antaisimme toisillemme voimaa, me revimme toisiamme alas. Lähes huomaamatta olemme menettämässä tätä liittoa, joka oli niin iso osa menneisyyttämme.
Menneisyydessä naiset jakoivat asioita keskenään paljon enemmän kuin nykynaiset. Tuolloin naiset elivät tiiviinä yhteisönä, joka keskittyi toisten auttamiseen ja ravitsemiseen, sekä psyykkisesti että tunne-elämässä. Vanhemmat sukupolvet antoivat viisaita neuvoja nuoremmille. Naiset jakoivat yhdessä lasten kasvatuksen, sadonkorjuun ja keräilyn, kuten myös luonnonlääketieteen.
Ehkä me kaikki olimme vain joukko noitia. Ehkä me olimme luonnon ja muinaisen viisauden artesaaneja, jotka kokoontuivat tuohon surullisenkuuluisaan “punaiseen telttaan” kuukautisten aikana, jakoivat tarinoita, tahdistivat kuukautiskiertonsa ja istuttivat rakkaudensiemeniä sielujensa maaperään tullakseen yhdessä arvokkaammiksi joka päivä. Arvokkaammiksi itselleen ja maailmalle. Vahvemmiksi elämän äiteinä, siskoina ja tyttärinä, rakentaen aidon sisaruuden.
Sisaruuden avulla kykenemme palauttamaan voimamme naisina, jotka hoivaavat itseään ja muita. Olemme empatian jakajia, sisaruuden vastaanottajia. Se on side, jossa olemme parempia yhdessä kuin erillään.
Kuinka vaalia todellista sisaruutta
Tämä “naiseuden tietoisuus”, josta nautimme vuosisatoja sitten, on kadonnut ajan myötä. Huolimatta siitä, että arvostamme ystävyyssuhteitamme, tuo aito side ei tunnu yhteisöltä, joka keskittyy muutoksen tekemiseen.
Sisaruuden käsite ulottuu paljon pidemmälle kuin ystävyys. Puhumme sisaruudesta naisten liittolaisuutena, yhteisestä eettisestä periaatteesta. Se perustuu muutosmielialaan sekä yhteiskunnalliseen tietoisuuteen, joka ei rajoitu vain kyltin kantamiseen silloin tällöin mielenosoituksessa.
Sisaruus on vallankumous, joka tapahtuu sisältä ulospäin: ensin tulemalla tietoiseksi siitä kuka olet, mitä ansaitset ja mikä ei ole oikein yhteiskunnassa, joka on valitettavasti edelleen vahvasti patriarkaalinen.
Tämä tietoisuus tulisi jakaa jokaisen naisen kanssa, jonka kohtaamme päivittäisessä elämässämme. Tukien heitä, inspiroiden heitä ja korjaten pirstoutuneen naiseuden, katse käännettynä kohti yhteistä voimaantumista.
Vaadi oikeaa mielialaa itseltäsi
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, on tärkeää huomauttaa, että sisaruus vaatii jatkuvaa kriittisyyttä ja itsekriittisyyttä. Joskus teemme asioita, jotka itse asiassa vahingoittavat sisaruuden ja feminismin ideaa. Se voi tapahtua kyseenalaistamalla toisia naisia, ajattelemalla esimerkiksi, että naispuolinen työkaveri sai palkankorotuksen tekemällä “jotain” tai epäilemällä ja kääntämällä syystä tai toisesta selän tuntemattomalle naiselle, joka teki ilmoituksen seksuaalisesta väkivallasta.
Sisaruus on solidaarisuutta, tukiverkon rakentamista naisten kesken auttaaksemme toisiamme ja saadaksemme aikaan todellisen muutoksen. Tehdään se. Uskotaan siihen.