Sisäisen perheen systeemiterapia

Oletko kuullut sisäisen perheen systeemiterapiasta? Se väittää, että Itseys koostuu useista osista.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares.

Viimeisin päivitys: 04 elokuuta, 2023

Schwartz ymmärsi, että kun nämä osat heistä tunsivat olonsa turvalliseksi ja heidän huoliaan kuultiin, ne olivat vähemmän ahdistavia ja huolestuttavia näille nuorille.

Schwartz havaitsi, että terapeutti pystyy vakuuttamaan äärimmäisistä syömishäiriöistä kärsivät irtautumaan henkisesti vääristyneistä näkökulmistaan. Siten he pystyvät omaksumaan kannan, jossa he eivät tuomitse näitä osia itsestään. Sen sijaan he tarkkailevat niitä mielenkiinnolla. Tämä tapa suhtautua eri osiin ja olla myötätuntoinen ja ystävällinen niitä kohtaan on ratkaiseva heidän paranemisprosessissaan. Se muodostaa sisäisen perheen systeemiterapian (SPST) keskeisen akselin.

Tämä terapia perustuu malliin, joka yhdistää systeemisen ajattelun oletukseen, että mieli koostuu eri osista. Näihin liittyy erilaisia ajattelutapoja ja erityispiirteitä. Se on integroivaa terapiaa, koska se yhdistää yllä olevan ajatuksen sisäisen perheen systeemiteoriaan. Jokaisella osalla on erilainen rooli, joka määrittelee asiakkaan sisäisen maailman: Itseys (olemus, itse).

Terapia

Terapiassa on kaksi osaa, suojaava osa ja karkotettu osa.

1. Suojaavat osat: ennakoivat vai reagoivat?

Jokainen suojaava osa yrittää karkottaa loukkaantuneista osista aiheutuvia negatiivisia tunteita, ajatuksia ja käyttäytymistä tarkoituksenaan välttää lisäkipua ja pitää yksilö turvassa. On kuitenkin olemassa erilaisia suojaavia osia vasteena tunnevaurioille:

Ennakoivat osat

Ennakoivat tai proaktiiviset osat yrittävät järjestää olemassaolomme siten, että jätämme kärsimyksen pois tietoisuudestamme. Niiden tavoite on motivoida meitä olemaan parempia, työskentelemään sekä olemaan tuottavia ja sosiaalisia.

Mutta kun nämä osat muuttuvat äärimmäisiksi, ne eivät toimi. Esimerkiksi perfektionismi tai liiallinen järkeily saattaa ilmaantua kuvaan. Tai saatamme huolehtia toisista oman terveytemme kustannuksella, meillä pakkomielle ulkonäöstämme tai vältämme konflikteja, joista aiheutuu suuria psykologisia kustannuksia.

Reagoivat osat

Nämä ovat tunteidemme palomiehiä. Kun kärsimme liikaa, ne yrittävät häiritä meitä mahdollisimman nopeasti, tapahtuipa mitä tahansa. Ne eivät ajattele seurauksia. Ne toimivat tyyliin: “Jos tarvitset sitä, käytä sitä. Ei väliä sillä, mitä voi tapahtua.”

Äärimmäisyyksiin vietynä ne voivat johtaa toimintahäiriöihin, kuten ahmimiseen ja puhdistumiseen, riippuvuuksiin, dissosiaatioon, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurha-ajatuksiin.

2. Haavoittuvat osat: karkotetut

Karkotetut ovat niitä osia, jotka ovat kärsineet niin paljon, että ne ovat “irronneet” tietoisuudestamme. Esimerkiksi, kun meillä on pelottavia kokemuksia, varsinkin kun olemme nuoria, saatamme kehittää ylivoimaisen uhkaavia ajatuksia. Esimerkiksi: “en ansaitse tulla rakastetuksi“, “kukaan ei koskaan rakasta minua” tai “olen arvoton”.

Tässä vaiheessa suojaavat osamme tulevat peliin pitämään nämä haavoittuvimmat osat poissa tietoisuudestamme niin hyvin kuin mahdollista. Karkotetut ovat osia, joita on hävetty, nöyryytetty, pahoinpidelty tai hylätty. Energiamäärä, jonka mielemme kuluttaa yrittäessään välttää niitä, on valtava.

Itseys

Tarkastelemalla eri osia on mahdollista päästä käsiksi siihen, mitä Schwartz kutsuu “Itseyden viisaaksi johtajuudeksi”. Tämä ei ole muuta kuin luottamuksen, avoimuuden ja myötätunnon ominaisuuksien yhteensovittamista.

Itseys on keskus, josta meidät muodostavat osat artikuloituvat. Itseys on “se osa meistä, joka ei ole osa”. Sen käyttö on SPST:n päätavoite.

Kun potilaat kiinnittävät enemmän huomiota Itseen ja kuuntelevat omia osiaan sen sijaan, että yrittäisivät tukahduttaa tai muuttaa niitä, heidän sisäiset dialoginsa muuttuvat. Äärimmäiset osat rauhoittuvat ja alkavat tuntea olonsa paremmaksi lisäämällä turvallisuuden, keveyden, vapauden ja avoimuuden tunteita.

Miten osat liittyvät toisiinsa?

Eri osien väliset suhteet voivat olla kolmenlaisia:

• Polarisaatio. Se tapahtuu, kun kaksi tai useampi suojaavaa osapuolta on vastakkain käsiteltäessä konfliktia karkotetun osapuolen kanssa. Se aiheuttaa kipua, joka ajan myötä muuttuu voimakkaammaksi. Kun potilas tunnistaa tämän Itsen ristiriidan, polarisoidut suojaavat osat antavat hänelle mahdollisuuden huolehtia, suojella ja yhdistää uudelleen karkotettuun osaan. Henkinen energiankulutus vähenee ja suojaavat osat vapautuvat.
• Suojaus. Olemme jo maininneet nämä. Ne voivat olla ennakoivia tai reagoivia.
• Liittouma. Tämä on yksi SPST:n tavoitteista. Se on yhteistyösuhde eri osapuolten välillä tehdäkseen yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Terapia

Sisäisen perheen systeemiterapia asettaa intervention painopisteen asiakkaaseen. Siksi terapeutti voi vapaasti keskittyä arvokkaaseen tavoitteeseen: ohjata asiakasta pääsemään käsiksi Itseen ja auttaa häntä hyödyntämään viisautta, joka hänellä on itsestään.

Terapeutti aloittaa terapian auttamalla asiakasta etääntymään eri osistaan saadakseen yhteyden Itseensä. Hän pystyy tarkkailemaan kutakin osaa Itsensä keskipisteestä ymmärtääkseen ja parantaakseen sen. Tavoitteena on lopettaa itsetuhoinen käyttäytyminen.

Tämän terapian tavoitteita ovat mm.

• Auttaa potilasta suojaavien osiensa irtoamisessa.
• Luoda yhteistyösuhde suojaavien osapuolten kanssa ja hankkia “niiden lupa” voidakseen hoitaa karkotettuja osapuolia.
• Yhdistyä loukkaantuneimpiin ja eniten hyväksikäytettyihin osiin. Nämä ovat kauheiden kokemusten todistajia. Potilasta autetaan päästämään irti uskomuksistaan ja haitallisista tunnelmista, jotka seuraavat häntä, jotta hän voi parantua.
• Jättää tilaa parantuneille osille ja siten palauttaa Itsen potilaan ohjauskeskukseksi.

Vilaus SPST:ssä käytetyistä tekniikoista

Yksi perustavanlaatuisista eroista SPST:n ja muiden psykoterapioiden välillä on, että se ei patologisoi tai diagnosoi. Lisäksi se antaa toivoa. Jotkut SPST:ssä käytetyistä resursseista ovat seuraavat:

• Osien erottaminen. Etsi, keskity, konkretisoi, tunne, ole ystävä ja pelkää.
• Itsen energian ominaisuudet. Uteliaisuus, rauhallisuus, selkeys, yhteys, luottamus, rohkeus, luovuus ja myötätunto.
• Suora pääsy. Kommunikointimenetelmä osien kanssa. Terapeutti puhuu selkeästi asiakkaan eri osille. Esimerkiksi: “Voinko puhua suoraan sen-ja-sen osan kanssa? Miksi haluat Annan juovan?”
• Muuttaminen. Kun karkotettu osa vie potilaan takaisin ahdistavaan ja häiritsevään muistiin, jossa hän on jumissa, terapeutti auttaa viemään hänet rauhalliseen paikkaan.
• Sisäinen kommunikaatio. Potilaan tulee olla tietoinen eri osistaan visuaalisten, kinesteettisten tai kuulokokemusten avulla. Hän ymmärtää, että hänellä on tarpeeksi Itsen energiaa kommunikoidakseen suoraan sen kanssa. Jos suojaavat osat estävät sisäisen tiedonsiirron, käytetään yleensä suoraa pääsyä.

Sovellukset

SPST:tä voidaan pitää psykoterapian muotona, jota voidaan soveltaa useisiin inhimillisen kärsimyksen muotoihin. Se ei kuitenkaan ole vain sitä, vaan se on myös perustavanlaatuinen liittolainen sekä henkilökohtaisessa että henkisessä itsensä löytämisessä. Kliinisellä tasolla sitä voidaan käyttää käsittelemään:

• Trauma. Esimerkiksi asiakkailla, joilla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, on saattanut olla vain vähän tai ei ollenkaan pääsyä Itseyteen vuosien ajan. Siksi terapeutin tulee ottaa asiakkaan Itseyden rooli.
• Rajatilapersoonallisuushäiriö. Tässä häiriössä suojaavat osat estävät pääsyn loukkaantuneisiin ja karkotettuihin osiin (epätoivoisiin, sisäisesti hylättyihin tai nuoriin osiin, jotka etsivät pelastusta).
• Narsistinen persoonallisuushäiriö. Suojaaville osille osoitetaan, että “todella kova työskentely ja itsensä idealisointi on täydellinen suoja riittämättömyyden tunteen häpeää vastaan”.
• Masennus. Masennus SPST:n mukaan tukahduttaa kehon tunnesignaaleja. Se hidastaa sekä fyysisiä että emotionaalisia kokemuksia lamauttavalla tavalla.

Yllä olevien sairauksien lisäksi SPST on lupaava myös ahdistuneisuushäiriöiden, pakko-oireisten häiriöiden, sosiopatian, riippuvuushäiriöiden ja syömishäiriöiden hoidossa.

Sisäisen perheen systeemiterapia on saanut myös kritiikkiä. Jotkut SPST-terapeutit väittävät, että vaikka hoito on tehokasta, sillä on rajoituksia. Esimerkiksi itsensä kehittäminen ja itsensä löytäminen vie aikaa ja vaivaa.

Lisäksi keskittymällä intensiivisesti tunteisiin terapiaa voidaan pitää “liian emotionaalisena”, mikä aiheuttaa enemmän ahdistusta potilaassa. Tästä syystä se ei toimi hyvin psykoositapauksissa, kuten harhaluuloissa, vainoharhaisuudessa tai skitsofreniassa.