Ihmiset, jotka eivät usko ansaitsevansa rakkautta

Onko todellakin sellaisia ihmisiä, jotka eivät usko ansaitsevansa rakkautta? Tässä artikkelissa puhumme juurikin tästä aiheesta. Kuten hyvin tiedämme, on olemassa useita tapoja olla intiimissä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Yhtä useita kuin on värejä tässä maailmassa. Kuitenkin jotkin tavat tai tunnepitoiset mallit seuraavat samaa kaavaa. Kaavaa, joka on usein täysin rakenteinen ja johdonmukainen.

Näin ollen voisimme ryhmitellä tietyt ihmiset erityiseen tunnepitoiseen malliin. Heillähän on jo tiettyjä yhteisiä piirteitä. Tunnepitoinen malli on tapa, jolla henkilö on vuorovaikutuksessa muiden kanssa; se on tapa, jolla annan ja vastaanotan rakkautta. Se on vaihtokauppa, joka vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta jonka me  kehitämme pikkuhiljaa.

Millaisia nämä ihmiset ovat, jotka eivät usko ansaitsevansa rakkautta?

Se vaikuttaa helpolta asialta tehdä. Pitäisi olla täysin luonnollista antaa ja vastaanottaa rakkautta terveellisellä ja hyödyllisellä tapaa, mutta tämä voi joskus muuttua monimutkaiseksi kun annamme tilaa liialle ajattelulle. Ihmiset ovat niin hankalia!

Tänään me puhumme erityisestä tunnepitoisesta mallista. Tunnepitoisista ihmisistä, jotka eivät usko ansaitsevansa rakkautta tai olevansa sen arvoisia. Tällaiset ihmiset näkevät itsensä halveksittavina ja näin ollen myös pettymyksinä. Arvo, jonka he antavat itsellensä ihmisinä on surkea ja täynnä itseinhoa, ja se tekee heistä kykenemättömiä näkemään mitään hyvää itsessään.

He eivät ole “rakkauden arvoisia”, he eivät tunne ansaitsevansa kiintymystä. Itse asiassa nämä ihmiset näkevät itsensä hirviöinä, joiden pitäisi asua yksinäisyydessä ja eristyksessä yhteiskunnasta. 

Mutta… mistä tuo itseinho oikein tulee?

Monesti tuo syvään juurrettu uskomus “olen halveksittava eikä kenenkään pitäisi rakastaa minua” saa alkunsa kaikista merkittävimmistä ihmissuhteista ja kiintymyksistä, joita henkilöllä on. Nämä ihmissuhteet ovat väärentäneet tavan olla vuorovaikutuksessa ja osoittaa kiintymystä, mitä on vaikea muuttaa. Henkilön tunteiden lisäksi myös hänen ajatuksensa ovat perustuneet siihen.

Jollakin tapaa nämä ihmiset ovat rakentaneet elämänsä perustuen tähän rampauttavaan ja lamauttavaan uskomukseen. He tekevät kaikki päätöksensä sen mukaan.

Elämän rakentaminen rakennuspalikoista, joiden mukaan “en ole rakkauden arvoinen” on kuin elinkautinen. Se on yksinäisin ja raskain vankila johon voi päätyä. Jos en pidä itseäni rakkauden arvoisena, en ikinä tule etsimään rakkautta koska en halua tuottaa pettymystä kenellekään. Itse asiassa hylkään kaiken kiintymyksen jota minua kohtaan osoitetaan, ja etäännytän itseni taitavasti, jotta kukaan ei pysty huomaamaan omaa uskomustani todellisesta luonteestani.

Naamiot peittävät hirviön, jota en halua kenenkään näkevän

Siispä peitän ihmissuhteeni useilla harhauttavilla naamioilla, jotka sulattavat minut maastoon ja sallivat minun olla vuorovaikutuksessa kaikkien muiden kanssa tietyltä etäisyydeltä. Jos en pidä itseäni rakastettavana, en halua paljastaa todellista olemustani. Jos en paljasta olemustani, minun täytyy onnistua näyttämään viehättävämmät kasvot, jotka aiheuttavat vähemmän pettymystä muille.

Tällä tavalla he lopettavat olemasta aitoja. He menettävät itsensä naamioiden ja valheellisuuden tanssissa, ja kompastuvat omiin naamioihinsa. Toiset ihmiset saattavat joutua heidän ansaansa ja rakastua ihmiseen, joka he eivät ole. Mutta nämä naamiot on tehty materiaalista joka pilaantuu ajan kuluessa.

Jos he aavistavat tulevansa paljastetuiksi, he katoavat. He eivät epäröi keksiä erilaisia tekosyitä poistuakseen. Mitä vain, mikä ei tee heidän oloaan taas halveksittavaksi ja arvottomaksi.

Kaikki tässä sodassa on sinua itseäsi vastaan, ja se pyrkii paradoksaalisesti saamaan sinua tulemaan esiin yhtä pahana kuin aikaisemmin. Se ei edes anna sinun kastua sateessa.

Jos uskot ettet ansaitse rakkautta, on sinun vaikeaa vastaanottaa sitä

Tällaisille ihmisille kaikki keinot ovat hyviä tavoitteen saavuttamiseksi. Heidän tavoitteensa on etteivät ihmiset huomaisi keitä he todella ovat. Jos toiset tajuavat “kuinka arvottomia he ovat” (kuinka arvottomia he LUULEVAT olevansa), he vain päätyvät vahvistamaan sen mitä he uskovat itsestänsä. Ja tämä on jopa syvempi haava kuin heidän aikaisempi tunnepitoinen haava.

Siitä syystä, jos joku osoittaa heille rakkautta tai kiintymystä, heistä on epämukavaa vain vastaanottaa sitä, sillä heidän päässään tuo rakkaus ei ole ansaittua. Se ei ole ansaittua, koska nämä ihmiset eivät todella tunne heitä. He tuntevat vain naamion, jonka he näyttävät maailmalle, mikä saa heidät tuntemaan olonsa vielä pahemmaksi.

Siksi jossakin vaiheessa he alkavat pitää enemmän ihmisistä, jotka eivät ole kiinnostuneita heistä kuin ihmisistä, jotka osoittavat uteliaisuutta ja mielenkiintoa heitä kohtaan.

On mahdotonta olla onnellinen ja elää rauhassa, jos et todella rakasta itseäsi

Tällaisella tunnepitoisella mallilla eläminen on todella lamaannuttavaa ja uuvuttavaa. Henkilö on kykenemätön antamaan rakkautta ja sallimaan itsensä vastaanottaa sitä. He eivät kykene terveelliseen ja hedelmälliseen läheisyyteen. Heidän kumppaninsa ei ymmärrä mitä he käyvät läpi ja suhde kärsii siitä syystä useista ristiriidoista.

Psykoterapia on todella hyödyllinen ja perusteellinen työkalu näiden ongelmien selvittämiseksi, sillä sinun täytyy tutkia ja ymmärtää kuinka tämä uskomus tuli elämääsi. Tällä tavalla voit työskennellä kohti aitoutesi saavuttamista.

Toiset saattavat arvostaa asioita, joita vihaat itsessäsi

Koska se että pidät itseäsi “epätoivottuna” tai “epärakastettavana” ei tarkoita että myös muut mieltävät sen samalla tavalla. Heillä on varmasti ystävällisempi ja suvaitsevampi näkemys sinusta kuin luuletkaan…

Ei ole helppo eikä nopea tie taivaltaa saadakseen takaisin terveellisemmän ja hyödyllisemmän tunnepitoisen mallin. Mutta ainakin se on ainoa tie, joka sinun tulee kävellä jos haluat elää rauhassa itsesi kanssa, ja täten elää rauhassa myös kaikkien muiden kanssa. On parasta elää ilman naamioita. Kaikki on aidompaa, etkä kompastu petolliseen ulkonäköön.