Silmät eivät tarvitse tekstityksiä

Nauravan lapsen silmät ovat heijastus kaikkein aidoimmasta ja spontaaneimmasta onnesta. Näiden pikkuisten perään katsovan ihmisen loiste on suorastaan avoin kirja. Ihmiset puhuvat silmillään, ja tämä on kieli joka ei tarvitse sanoja tai tekstityksiä: se hyödyntää sisällämme olevien tunteiden voimaa.

Silmät ilmaisevat myös kaikkein voimakkaimmin mielialaamme, eikä pelkästään sitä; lukuisten tutkimusten mukaan monet aikeistamme ovat nähtävissä ennalta silmistämme, olivat ne sitten hyviä tai pahoja. Ne ovat paras kanavamme saada yhteys ympärillämme oleviin ihmisiin ja osoittaa esimerkiksi rakkautta, inhoa, pelkoa tai epämukavuutta.

Silmät ovat sielun viestinviejiä, sillä vaikka sanat voivat olla täynnä valheellisuutta, silmät ovat sydämen ikkuna ja tunteiden kieli: ne eivät tarvitse tekstityksiä.

Yksi silmiin liittyvä kysymys, joka aina nousee esiin ja liittyy psykologiaan on se, voiko joku itse asiassa huijata toista silmillään. Vastaus on kyllä, mutta tällaiset ihmiset hallitsevat yleensä loistavasti nonverbaalisen eli sanattoman kielen.

Lue ihmeessä eteenpäin, niin saat tietää lisää tästä mielenkiintoisesta aiheesta.

Silmät ja pupillien arvoitus

Eckhard Hess oli psykologi ja silmälääkäri, jonka vaimo kertoi tälle jotakin mitä oli pistänyt merkille tarkkaillessaan miehensä lukemista vuoteessa. Katsoessaan tätä syventyneenä lukemiseen rouva Hess tajusi, että hänen aviomiehensä pupillit aina välillä laajenivat ja sitten taas supistuivat sekuntia myöhemmin.

Tohtori Eckhard Hess, vaimonsa havainnosta kiinnostuneena, päätti tehdä heti seuraavana päivänä pienen kokeen miespuolisille oppilailleen Chicagon yliopistossa (vuosi oli 1943). Testi oli yksinkertainen: hän antoi heille kirjan, jonka sivujen väliin hän oli piilottanut kuvia Playboy-tytöistä. Ja siinä ilmiö taas oli: välittömästi tuo yllättävä visuaalinen vaikutus sai miesten pupillit laajenemaan kiehtovalla tavalla.

Eckhard osoitti, että autonominen hermosto, joka vastaa tahdosta riippumattomista toiminnoista, liittyy läheisesti psyykkiseen voimaan. Kun havaitsemme jotakin mielenkiintoista – kuten tässä esimerkissä kävi – tai jos käymme antoisaa keskustelua, pupillimme laajenevat. Sama tapahtuu kun silmämme yhtäkkiä “törmäävät” johonkin kiehtovaan, johonkin mistä pidämme tai joka viehättää meitä: pupillien mustuus ympäröi silmät.

Pupillien arvoitus on aina ollut kiehtova aihe, joka on opettanut meille periaatteessa kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että pupillit eivät laajene ainoastaan valon puutteesta. Toinen on se, että pupillit liittyvät läheisesti tunteisiimme ja että niiden laajeneminen on tahdosta riippumaton tapahtuma; se on kaikkein puhtain ja täydellisin heijastus vieteistämme ja tunteistamme.

Kun katse on vilpitön, se muodostaa sillan kahden sielun välille

Henkilön katse voi joskus olla kartta hänen tunteistaan, sisäisestä rauhastaan ja tyyneydestä, jotka yhdistyvät suoraan sisäiseen olemukseemme. Toisinaan hänen iiristensä valtameri puolestaan heijastaa surun ja pettymyksen matkaa. Silmät eivät ainoastaan kerro paljon henkilökohtaisista tarinoistamme, vaan myös siitä kuinka samaistumme toisiin.

Joka katsoo ulospäin, uneksii, mutta joka katsoo sisäänpäin, herää.

Tapamme katsoa on tapa saada palautetta ja näin ollen merkki synkronisaatiosta – tai sen puutteesta – kahden puhujan välillä.

Kaikkein harmonisimmat dialogit ovat niitä, joissa ihmiset katsovat toisiaan silmiin, kuuntelevat ja myötäelävät. Toisaalta voimme kohdata myös toisenlaisia ystäviä, jotka tavallisesti välttävät katsekontaktia, jotka “pakenevat” katsomalla sivulle, laskevat katseensa ja välttävät katsomasta meitä kohti.

Sosiaalinen ahdistus, ujous ja introverttiys ovat joskus sellaisten katseiden taustalla, jotka pälyilevät, jotka eivät pysähdy kovinkaan pitkäksi aikaa katsomaan toisia ihmisiä silmiin joko epämukavuudesta, pelosta tai välinpitämättömyydestä. Näissä tapauksissa on erittäin vaikeaa rakentaa siltoja ja muodostaa riittävää tunnesidettä.

Yksi toinen mielenkiintoinen puoli aiheeseen liittyen on se, jonka tohtori Simon Baron-Cohen osoitti tutkimuksillaan Cambridgen yliopistossa. Useiden vuosien aikana tehtyjen kokeiden ansiosta havaittiin, että naiset ovat paljon lahjakkaampia ratkaisemaan toisen henkilön tunteita ja aikomuksia tulkitsemalla tämän katsetta.

Miehet ja naiset saivat samanlaiset pisteet nonverbaalisen kehonkielen tulkinnassa. Mutta silmät ovat aina kätketty maailma, ollen samanaikaisesti täynnä merkitystä, jonka taidokas naisen katse kykenee aistimaan ja ratkaisemaan.

Ja siltä usein vaikuttaakin, kuten sanontakin kuuluu, että silmät paljastavat sen mitä sydän yrittää piilottaa.