Se, minkä täytyy tapahtua, tulee tapahtumaan, kun aika ja paikka ovat oikeat

Sitä sanotaan, että parhaita asioita ei suunnitella, vaan ne vain tapahtuvat, joten on parempi olla hoputtamatta aikaa. Sillä mikäli jokin todella on tarkoitettu tapahtuvaksi, se tapahtuu. Ja mikäli se ei ole, se ei tule tapahtumaan. Niin yksinkertaista se on.

Silloin tällöin on siis hyvä olla suunnittelematta tai yrittämättä suoriutua jostakin. Lopettaa miettimästä, minkä takia meidän tulisi kulkea juuri tietyllä polulla ja hankkiutua eroon odotuksista ja aikatauluista.

Se, että hyväksymme, että asiat voivat olla yksinkertaisempia, avaa meille monia mahdollisuuksia, jotta voimme nauttia elämästä rennosti ja hyvinvoivasti.

Kaikki menee ohi, kaikki saapuu, kaikki muuttuu

Olemme luultavasti kaikki samaa mieltä siitä, että olemme olosuhteidemme ja halujemme tuotos. Joskus meidän on kuitenkin hyvin vaikea sulattaa näistä johtuvia seurauksia. Tämän takia saatamme tuntea olomme hermostuneeksi tai pelokkaaksi.

On hyvä pitää tämä arabialainen sanonta mielessämme: Jos sinulla on ratkaisu, miksi huolehtia? Jos sinulla ei ole, miksi sinua kiinnostaa?

Totuus on se, että kyllä, on ilmiselvää, että meidän ei tulisi kantaa huolta asioista, joita emme voi selvittää, mutta irti päästäminen ja tyynenä pysyminen voi joskus olla täysin mahdotonta.

Ehkä meidän siis tulisikin oppia, että tietyt asiat eivät ole hallinnassamme, ja että usein meidän tulisi vain antaa elämän virrata ja hyväksyä olosuhteemme.

Me emme ole kuori, me olemme henkäys

Me olemme, mitä me syömme, me olemme ne kivet, joilla kompastelemme, ne haavat, jotka eivät parane ja me olemme elämämme traaginen loppu. Emme ole pelkkää hymyä, iloa ja totuuksia. Olemme myös valheita (niitä, joita meille kerrotaan ja niitä, joita kerromme itse itsellemme), kritiikkiä sekä kyyneleitä, jotka olemme jättäneet itkemättä.

Sen kaiken ymmärtäminen, mitä me olemme, on siis enemmän kuin monimutkaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tulisi varoa onnellisuutta tai elämän tarjoamia sattumia.

Ei ole kyse siitä, uskommeko vai emmekö usko kohtaloon, vaan ennemminkin siitä, että meidän tulisi antaa tilanteiden yllättää itsemme ja avata ikkunat henkiseen rentoutumiseen, jotta voimme herättää tunteemme uudestaan henkiin.

Joskus meidän on pakko juosta itseämme ja omia odotuksiamme karkuun. Tämä tarkoittaa siis sitä, että meidän tulee puhdistaa mielemme jotta voimme ottaa etäisyyttä, laskea kymmeneen ja täyttää keuhkomme ilmalla.

Tämän ansiosta voimme olla menettämättä mahdollisuuksiamme ja olla katumatta sitä, minkä olemme menettäneet. Kun sen täytyy loppua pisteeseen, se loppuu, mutta meidän tulee kunnioittaa pilkkuja ja heittomerkkejä.

Sanotaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Kyse onkin juuri tästä impulssista, joka auttaa meitä kulkemaan kivisiä polkuja kilometritolkulla paljasjaloin. Meidän tulee unohtaa virheemme ja nauttia muutoksen tuulista.

Muista, että ne osat itsestäsi, joihin et ole yhteydessä, yleensä kadottavat voimansa, ja ne pitää aktivoida uudelleen. Älä siis kuluta elämääsi katsoen, kun kellosi paristot kuluvat loppuun. Älä liiku takaperin.

Suosi jatkuvuutta, opi rentoutumaan, tarkastele hyvin läheisesti haitallisia ajatuksia ja suhtaudu elämään kärsivällisesti. Älä yritä suunnitella matkasi jokaista millimetriä. Joskus sinun tulee vain muuttaa kamerasi tarkennuskohtaa ja inspiroitua muutoksesta.

Suositeltua luettavaa:

• Csikszentmihalyi, M. Flow – Elämän virta: Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. 2005. ISBN 952-5421-26-0
• Luciano, C. ja Valdivia, S. (2006). Acceptance and Commitment Therapy (ACT). Fundamentals, Characteristics and Evidence. Papers Psychologist, 27 (2), 79-91. (Englanninkielinen)