Ronald David Laing: skitsofrenian tutkija
Ronald David Laing oli brittiläinen psykiatri ja tunnettu vaihtoehtoisesta lähestymistavastaan skitsofrenian hoitamiseksi. Hän oli myös sellaisen liikkeen perustaja, joka tunnettiin lopulta antipsykiatriana 1960- ja 70-luvulla.
Kuten monet muutkin psykologit ja yhteiskuntatieteilijät, Laing työskenteli ja teki tutkimuksia kuuluisalla Tavistock -klinikalla. Monta vuotta myöhemmin hän päätyi osaksi tutkintatiimiä Tavistockin instituutiossa. Instituutiossa varmistettiin, että hänellä oli riittävästi rahaa tärkeiden tutkimustensa tekemiseen.
Laing keskittyi pääosin skitsofrenian sekä skitsofreniapotilaiden hoitoympäristön tutkimiseen. Hän väitti, että ihmiset toimivat eri tavoin perustuen siihen ympäristöön, jossa he ovat. Jatka lukemista oppiaksesi lisää Ronald David Laingin elämästä ja tärkeästä työstä.
Ronald David Laingin varhainen elämä
Laing syntyi Govanhillissa Glasgow’ssa (Skotlanti) 7. lokakuuta 1927. Hän tuli työväenperheestä ja oli David McNair Laingin ja Amelia Laingin ainoa lapsi.
Hän kävi Hutchesonin poikakoulua Glasgow’ssa vuoteen 1945 asti, jossa hän erottui joukosta erinomaisena oppilaana ja muusikkona. Hän suoritti tutkintonsa Royal Academy of Music -musiikkiakatemiassa vuonna 1944 ja alkoi seuraavana vuonna käydä Royal College of Music -koulua.
Tämän koulun aikana hänestä tuli innokas filosofian opiskelija. Häntä kiinnostivat eniten kirjailijat kuten Freud, Marx, Nietzsche ja ennen kaikkea Kierkegaard. Myöhemmin hän alkoi opiskella lääketiedettä ja psykiatriaa ja sai lääketieteen tutkinnon Glasgow’n yliopistossa vuonna 1951.
Psykiatrian kutsumus
Vuoden 1951 ja 1953 välillä hän toimi asevelvollisena psykiatrina Royal Army Medical Corpsin palvelussa. Hänet lähetettiin Netleyn brittiarmeijan psykiatriseen yksikköön ja myöhemmin Catterickin sotilassairaalaan.
Vuoden 1953 loppua kohti hän jätti armeijan ja alkoi opettaa Glasgow’n yliopistossa. Tuona aikana hän meni Gartnavel Royal Hospital -sairaalaan suorittamaan psykiatrin harjoittelunsa. Tässä sairaalassa hän testasi kokeellista hoitoympäristöä: “metelihuonetta”, jossa skitsofreniapotilaat voisivat pitää hauskaa ja rentoutua.
Sekä henkilökunta että potilaat pitivät yllään normaaleja vaatteita ja he antoivat potilaiden viettää aikaa muun muassa laittaen ruokaa ja tehden taiteellisia aktiviteetteja. Näiden päivittäisten aktiviteettien oli tarkoitus tarjota potilaille ympäristö, jossa he voisivat olla vuorovaikutuksessa henkilökunnan ja muiden potilaiden kanssa sosiaalisessa ympäristössä laitoksen sijaan.
Kaikkien hänen potilaidensa tila parani tämän uuden hoidon myötä. Laing sai psykiatrian tutkintonsa tammikuussa, vuonna 1956.
Laingin työelämä
Vuoden 1956 lopussa Ronald David Laing ansaitsi vanhemman rekisteripitäjän nimikkeen Tavistockin klinikalla Lontoossa. Hän teki siellä tutkimuksia vuoteen 1960 asti.
Tavistockin klinikan lääkärit tutkivat lähinnä Englannin merivoimien potilaita. Heidän päätavoitteena oli tunnistaa sodan mahdollisesti ihmisiin jättämät jäljet ja arvet.
Tavistockin instituutio syntyi pian sen jälkeen valtiosta erottuvana ja tuottoa tavoittelemattomana järjestönä. Tavistockin instituutio oli Rockefeller Foundationin perustama ja se teki tutkimuksia yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan liittyen keskittyen koulutukseen, tutkimiseen sekä ammatilliseen kehitykseen.
Ronald David Laing työskenteli instituutiossa melkein 30 vuoden ajan. Samaan aikaan myös Institute of Psychoanalysis antoi hänelle mahdollisuuden saada psykoanalyytikon tutkimus.
Vuonna 1985 hän aloitti tutkimuksen, joka johti hänen Sanity, madness and the family –kirjansa julkaisuun vuonna 1964. Hän piti myös paljon seminaareja, joihin liittyi monia ihmisiä, joista jotkut jatkoivat yhteistyötä hänen kanssaan. Heidän joukossaan olivat muun muassa Aaron Esterson ja David Cooper.
Laingin työ ja tunnustus
Laingin The Divided Self -teos julkaistiin vuonna 1960. Se sai positiiviset arvostelut, vaikka myynti ei vastannutkaan kriitikoiden innostusta. Pian sen jälkeen hän julkaisi toisen kirjan, Self And Others (1961).
Laing sai psykoanalyytikon tutkinnon ja hän perusti yksityisen klinikan Lontooseen. Hän alkoi tehdä kokeiluja lääkkeillä, varsinkin LSD:llä. Vuonna 1962 hänet nimettiin Langham -klinikan johtajaksi Lontoossa. Siitä hetkestä lähtien hän alkoi saavuttamaan enemmän suosiota.
Seuraavien vuosien aikana hän kirjoitti monia artikkeleita, jotka pääsivät myöhemmin hänen kirjaansa nimeltä The Politics of Experience/The Bird of Paradise. Hän julkaisi myös teoksen nimeltä Reason And Violence, jonka hän kirjoitti yhdessä Tavistockin instituution toisen tutkijan, David Cooperin kanssa.
Kingsley Hall -projekti
Hän loi Kingsley Hall -projektin yhdessä Aaron Estersonin, David Cooperin ja muiden sen ajan tutkijoiden kanssa. Projekti jatkui vuoteen 1970 asti.
Kingsley Hall -projektiin kuului kokeellisen, hierarkittoman yheisön luominen, jossa skitsofreniapotilaat voivat työstää psykoosiaan turvautumatta lääkkeisiin, sähköshokkihoitoon tai kirurgiaan (lobotomia).
Inspiraatio syntyi Laingin tekemästä “metelihuoneen” tutkimuksesta ja yhteistyökumppaneidensa kokemuksista. Kingsley Hallille olivat tärkeitä myös muut projektit, kuten Cooperin Villa 21. Cooperin projektissa skitsofreniapotilaille luotiin yhteisö, jossa henkilökunnan ja potilaiden välillä ei ollut eroja. Heidän suhteensa perustuivat sosiaalisuuteen.
Kingsley Hallin menestyksen ansiosta Laing kävi kiertämässä Yhdysvaltoja. Siten hän sai yhteyden moniin muihin hyvin tunnettuihin psykoanalyytikoihin. Vuonna 1967 hän osallistui Dialetics of Liberation -kongressiin, jossa haluttiin yhdistää vasemmistopolitiikka ja psykoanalyysi.
Hän piti puheen nimeltä “The Obvious”, josta tuli kongressin puheiden antologia.
Yksityiselämä
Vuonna 1952 Laing meni naimisiin tyttöystävänsä Anne Hearnen kanssa. He saivat samana vuonna ensimmäisen tyttärensä, Fionan. He saivat sen jälkeen vielä neljä lasta: Susanin, Karenin, Paulin ja Adrianin.
Erottuaan Annesta Ronald David Laing meni naimisiin Jutta Wernerin kanssa. He saivat kolme lasta. Hän sai myös kaksi lasta sen jälkeen kahden eri naisen kanssa.
Vuonna 1971 Kingsley Hallin sulkemisen jälkeen Laing päätti, että olisi täydellinen hetki pitää sapattivuosi. Hän päätti matkustaa Sri Lankaan ja Intiaan. Hän alkoi harrastaa Theravada-meditaatiota matkansa aikana.
Hän sulki yksityisklinikkansa ennen matkaa. Kyseessä oli sama klinikka, jossa hän oli tehnyt LSD-hoitoja 1960-luvulla. On epäselvää jatkoiko hän LSD-hoitoja taas Intiasta palattuaan.
Ronald David Laing kuoli 23. elokuuta 1989 tennistä pelatessaan. Lääketieteellisten raporttien mukaan hän kuoli sydänkohtaukseen.
Ronald David Laingin jättämä perintö
Laingia kiinnosti uransa aikana skitsofrenian piilevät aiheuttajat. Hän myös vastusti selkeästi vallitsevia hoitoja, joita skitsofreniapotilaiden hoitamiseen käytettiin siihen aikaan. Hän yritti löytää vaihtoehtoja sairaalahoidolle sekä sähköshokkihoidolle, joka oli hyvin yleistä siihen aikaan.
“Se, mitä ajattelemme ja teemme, on sen rajoittamaa, mitä emme onnistu huomaamaan. Ja koska emme onnistu huomaamaan, että emme onnistu huomaamaan, emme voi tehdä paljon muutoksen eteen; kunnes huomaamme kuinka huomaamisen epäonnistuminen muokkaa ajatuksiamme ja tekojamme.”
-Ronald David Laing-
Laing loi teorian siitä, että ontologien epävarmuus (epävarmuus omasta olemassaolosta) synnyttää puolustusreaktion. Tämä reaktio johtaa sitten ihmisen minuuden hajoamiseen eri osiin. Se johtaa puolestaan skitsofrenian psykoottisiin ominaispiirteisiin.
Teoksessaan Sanity, Madness And the Family Laing puhui potilaista, joiden henkisen sairauden hän uskoi syntyneen ainakin osittain perhesuhteiden takia. Tämä ajatus aiheutti siihen aikaan suurta levottomuutta.
Vaikka hänen alkuperäinen kantansa skitsofreniaan oli melko ristiriitainen, käytti hän joitakin ideoitaan myöhempinä vuosina. Kaiken kaikkiaan Ronald David Laing oli edelläkävijä skitsofreniapotilaiden hoidossa ja hän auttoi inhimillistämään tapaa, jolla näemme heidät ja hoidamme heitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Laing, R. D. (1969). El cuestionamiento de la familia. Paidós.
- Laing, R. D. (1988). Las cosas de la vida: un ensayo sobre los sentimientos, la realidad y la fantasía. Editorial Crítica, Grupo Editorial Grijalbo.
- Herrera Zavaleta, J. L. (2009). Filosofía y contracultura.