Riippuvainen persoonallisuushäiriö: mikä se on ja kehen se vaikuttaa?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kyvyttömyys olla yksin, lähes tukahduttava riippuvuus toisista, turvattomuus, henkilökohtainen vastuu ja pakkomielteinen pelko luopumisesta… Kaikki nämä oireet liittyvät yhteen tavallisimmista, mutta vähiten tunnustetuista ja käsitellyistä häiriöistä. Puhumme riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä.

Ymmärtääksemme tämän tyyppisiä häiriöitä aloitamme yksinkertaisella esimerkillä. George on 42-vuotias ja tänään hänellä on edessään työhaastattelu. Pukeuduttuaan aamulla, Georgen vaimo ehdottaa kravatin vaihtamista toiseen: jo puettu kravatti on liian tumma, liian vakavan näköinen. George ottaa asian huonosti, vaikka hän ei kommentoi asiaan mitenkään. Hän alkaa pian miettimään, ovatko hänen valitsemansa paita ja housut oikeanlaiset, sopivatko kengät kokonaisuuteen…

Hämmennys ja turhautuneisuus

Hämmentyneenä epäilyistä ja peloista, George kertoo itselleen, ettei tule saamaan työtä. Lähes tiedostamatta hänen negatiivisuutensa alkaa lisääntyä ja tilasta alkaa muodostua pakkomielle. Hän alkaa ajatella, että jos ei saa työtä, hänen vaimonsa todennäköisesti tulee jättämään hänet. Vaimo kuitenkin kertoo hänelle, ettei näin tule tapahtumaan ja että hän tulee tukemaan miestään, luottamaan häneen. Vaimo yrittää todistella ettei syytä irrationaalisille peloille ole.

George näyttää piristyvän, mutta hänen vaimonsa Eva hengittää syvään ja alkaa vaipua epätoivoon. Hän tietää, että hänen tulee olla rohkaiseva ja antaa miehelleen energiaa läpi päivän… ehkä jopa kokonaisen viikon. Hän tietää, ettei George välttämättä ole enää tarpeeksi vahva osallistuakseen työhaastatteluun. Hän ymmärtää myös, ettei hänen miehensä käytös ole normaalia. Joskus Evan on vaikea elää hänen kanssaan ja tuntuu palavansa yhä enemmän ja enemmän loppuun. Hän ajattelee, että asia on osa miehensä persoonallisuutta eikä se tule koskaan muuttumaan.

Mutta juuri siinä lepää ongelman ydin: ajattelumalli, joka tukee käytöksen normaaliutta ja sitä, ettei mitään ole tehtävissä. Liitämme asian vain yhteen persoonallisuuden kanssa ja annamme heille luvan tehdä mitä tahansa he haluavat. Hyväksymme heidät ymmärtämättä, että heidän kärsimyksensä on sairaus, oikea sairaus. Se on käyttäytymistä, joka kumoaa henkilön ja hänen ympäristönsä.

Riippuvainen persoonallisuushäiriö vai hauras ego

DSM-V:n (mielenterveyden häiriöiden diagnostinen ja tilastollinen käsikirja) mukaan yleisin persoonallisuushäiriö on juurikin riippuvainen persoonallisuushäiriö. Häiriölle on tyypillistä huomattava itsevarmuuden puute ja jatkuva tarve saada varmuutta, turvallisuutta ja tukea. Merkkejä voidaan huomata jo nuoruudessa, mutta oireet muuttuvat äärimmäisemmiksi ja ilmeisemmiksi viimeistään 40. ikävuoden jälkeen.

Toisaalta, kuten alunperin osoitimme, henkilöt joilla on riippuvainen persoonallisuushäiriö, ovat harvoin itse tietoisia sairaudestaan. He kysyvät apua ainoastaan ongelmiensa loppupuolella eivätkä kykene hallitsemaan tapahtunutta.

Riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivien ihmisten ominaispiirteet

• Kyvyttömyys olla yksin
• Vastuun välttäminen
• Äärimmäinen passiivisuus
• Vaikeus hyväksyä ja kohdata kritiikkiä
• Kyvyttömyys selviytyä erosta
• Pakkomielteinen pelko hylätyksi tulemisesta
• Äärimmäinen passiivisuus ihmissuhteissa
• Aloitteiden puute: päätösten teko ei luonnistu ilman tukea ja neuvoja

Syyt häiriön taustalla ja diagnoosi: millainen ihminen altistuu häiriölle?

Tällä hetkellä häiriön aiheuttaja ei ole selvillä. On kuitenkin selvää, että se ilmenee aikuisiässä ja että joidenkin potilaiden kohdella ahdistuneisuushäiriöt liittyvät osittain vanhemmista eroamiseen lapsuudessa. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu.

Sairautta esiintyy noin 2 % väestöstä (vaikka tiedämme, että monet ihmiset elävät ilman diagnoosia). Riippuvainen persoonallisuushäiriö on yleisempi naisilla kuin miehillä.

Diagnoosissa on tärkeää korostaa lääkäreiden työtä. He ovat useimmiten ensimmäinen kontakti, ensimmäinen askel diagnoosin saantiin ja heidän tulisi aina ohjata potilaansa erikoistuneiden ammattilaisten pariin.

Potilaalta otetaan alkuun verikoe, jotta voidaan sulkea pois mahdollinen hormonaalinen epätasapaino. Tämän jälkeen potilaan oireita ja sairaushistoriaa analysoidaan.

Riippuvaisen persoonallisuushäiriön hoito

Jokainen potilas on ainutlaatuinen. Joskus mukaan voi mahtua tavallista enemmän komplikaatioita, kuten masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, persoonallisuuden välttämishäiriötä, jne. Nämä kaikki lisäävät lääketieteellisiä kysymyksiä, joita tulee käsitellä tarkoin.

“On yllättävää nähdä, kuinka kaikki tunneongelmat ovat mielessämme: jopa alkoholismin ja tupakoinnin kaltaiset riippuvuudet. Jos meillä on henkinen avain itsemme vapauttamiseen, asia on varsin helppo. Mutta kyllä: muutos voidaan löytää vain meistä, meidän ajattelustamme.”

–Rafael Santandreu–

On kuitenkin muistettava, että psykoterapian ja lääketieteellisen hoidon yhdistelmä on useimmiten erittäin tehokas. Esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia voi keskittyä ajatusmalleihin, uskomuksiin ja kyvyttömyyteen tehdä päätöksiä. Emme voi unohtaa, että tällaiset sairaudet vaativat pitkää hoitoa, lähestymistapoja jotka usein yhdistetään huolellisesti masennuslääkkeiden tai muiden lääkkeiden kanssa ja joissa edistymistä arvioidaan säännöllisesti.

Lopuksi, emme saa myöskään unohtaa potilaan perheen ja ystävien tukea. Läheisten tuki on hoidon kolmas pilari, jossa häiriöstä kärsivän on yhdistettävä jatkuvat ponnistelut, sitoutuminen ja vahva tahto yhteen parantaakseen ja taistellakseen paremman elämänlaadun puolesta.