Peloissaan ja hämillään, mutta elossa

Suuri osa niistä asioista jotka menetämme, menetämme pelon takia. Kun katsomme taaksemme, huomaamme että elämämme vaiheet, joissa kaikki oli rauhallista ja hallittua, ovat vähiten mieleenpainuvia. Huomaamme, että ne elämän vaiheet, jotka elimme ilman tuntemusta hallinnasta, hämmentyneinä, epävakaina, sekä jatkuvassa muutoksessa olivat niin täynnä tunteita, että ne palaavat mieleemme todella selvästi. Nuo vaikeat ajat olivat aikoja, jolloin todella tunsimme olevamme elossa.

Vaikuttaa siltä, että voimme viettää useita vuosia elämättä kunnolla, ja sitten yhtäkkiä elämästä tuleekin keskitettyä. Se on aivan kuin kaikista unelmistasi, haluistasi, intohimoistasi ja toiveistasi tulee keskitettyä niiden koko täydellisyydessään ja rehellisyydessään. Ja tämä tapahtuu vain yhdessä sekunnissa.

Elämämme osat, jotka tuntuvat olevan kaoottisia hetkiä, ovat hetkiä jolloin meitä testataan. Nuo hetket tuovat parastaan, sekä huonointaan, todellisesta olemuksestamme. Jokainen henkilö on loputon kokeiden sarja, ja elämä tarjoaa oppitunteja, jotka voivat luoda tietyn merkityksellisyyden tunteen sen jälkeen kun olemme läpäisseet ne.

Ennen oli sydäntä särkevää sekaannusta, nyt minulla on ikävä sitä

On ollut niin monia hetkiä, jolloin olen kironnut vastoinkäymisiä, joiden läpi olen elänyt. Mutta nyt kun kaikki tuntuu liikkumattomalta ja muuttumattomalta, oivallan että yksinkertaisesti muisto tuosta tunteiden vuoristoradasta, jonka menneisyydessäni koin on se, joka tuo minut todellisuuteen ja toivoa nykyhetkeen.

Se on toivo siitä, että yhtenä päivänä taas tunnen tunteideni jännityksen. Se on toivoa päästä takaisin yhteyteen todellisuuden kanssa. Se on toivoa siitä, että jollain varmuudella tulevaisuus olisi erilainen. Siitä, että kaikki muuttuisi, ja myös minä itsekin muuttuisin. Ei paremmaksi, eikä huonommaksi, vaan yksinkertaisesti erilaiseksi. Mikä on mennyttä, on mennyttä, emmekä saisi yrittää elää sitä uudestaan, vaan meidän tulisi yrittää elää elämää täysillä, meidän tulisi syleillä elämän kaikkea erilaisuutta.

Ei ole hyvä tuntea aina ikuista nostalgiaa sellaisesta asiasta joka pysyy menneisyydessä. Mutta siitä huolimatta, on loistavaa että meillä on useita lukuja elämässämme, joista kaikista voi tuntea nostalgiaa. Se on sen merkki, että olemme kokeneet asioita, jotka ovat olleet kokemisen arvoisia. Se on merkki siitä, että matka elämän läpi käy järkeen.

Mutta samaan aikaan on normaalia tuntea painetta tai pelkoa, kun ajattelemme tulevaisuutta. On lukuisia kysymyksiä, joita kysymme itseltämme: Onko minulla sama unelma kuin aina ennenkin? Tulenko olemaan yhtä vahva tulevaisuudessa, kuin olen ollut menneisyydessä? Onko se, joka odottaa minua, parempaa vai huonompaa kuin se, mitä minulle tapahtuu tällä hetkellä? Joskus me vastaamme näihin kysymyksiin hiljaisuudella, tietämättä mitä meidän olisi sanottava itsellemme.

Haluan, että se pysyy sen arvoisena, haluan pitää tunteen elossa olemisesta

Epäilemättä haluamme, että kaikki uusi elämässämme oleva olisi jännittävää ja täynnä toivoa, ja että se saisi meidät tuntemaan olevamme elossa. Ottaen huomioon kaikki menneet kokemuksemme, voimme oivaltaa, että jokainen uusi vaihe näyttää olevan syntynyt pysähtyneestä hetkestä, ja noissa hetkissä mikään ei voi olla ennustettua. Voimme antaa elämällemme uuden suunnan. Tämä tarkoittaa uusia haasteita, joiden ei ikinä pitäisi saada meitä uneliaiksi, mutta sen sijaan niiden olisi saatava meidät olemaan kiinnostuneita.

Jos me vaadimme sen nostalgian uudelleen elämistä, joka saa meidät tulvimaan silloin tällöin, saatamme vajota heltymättömään pettymykseen. Se mikä oli uutta, ei olekaan enää uutta. Mikä kerran sai pään pyörälle ja antoi minulle energiaa, vaikuttaakin nyt vanhalta ja värittömältä maisemalta. Siksi voimme sanoa, että se henkilö joka ei ota riskejä ei voita, ja meidän on otettava näitä riskejä monta kertaa uudestaan. Meidän on otettava riskejä, jotta tuntisimme olevamme elossa, ja välttääksemme omaan elämäämme loukkuun jäämisen.

Siitä huolimatta ei ole aina helppoa jatkaa eteenpäin tiellä, joka ei saa sinua tuntemaan olevasi elossa, tai joka ei saa kiinnostustasi säkenöimään. Ei ole helppoa, kun kaikki vaikuttaa olevan epätyydyttävä kopio kaikesta, mitä olet jo kokenut. Ei ole helppoa, kun huomaat helpotusta yhdessä vaihtoehdossa, ja toinen on epäilyjen jännittämä.

Ja koska ei ole aina helppoa valita tietä jonka haluamme ottaa, olen valinnut itselleni ratkaisun, joka ei ole koskaan pettänyt minua: oman vaistoni seuraaminen sekä itseni upottaminen sellaiseen, mikä on epävakaata ja merkittävää. Vain sillä tavalla voin hävittää nostalgian tunteeni, ja todella alkaa elämään sekä arvostaa elämääni.

En aio pelätä mitään; suurin pelko on siinä, että kaikki pysyy samanlaisena

Tässä vaiheessa voimme soveltaa suurinta johtopäätöstäni kaikesta siitä mitä olen kokenut: Voin vain oppia siitä mitä kohtaan. Ja jos kohtaan menettämisen pelon, tulen olemaan kykeneväinen lopettamaan menettämisen ja asioista pois jäämisen.

Tämä ei tarkoita vaeltelemista, kadonnutta sielua, tai olemista ilman päämäärää tai unelmia. Tämä tarkoittaa itsensä kadottamista, jotta voisimme jälleen löytää itsemme ja sielumme. Tämä ei tarkoita polkujen valitsemista, vaan enemminkin tapaa miten voit päättää. Avaa silmäsi, jotta voit nähdä. Avaa korvasi, jotta voit kuulla. Et koskaan tiedä, milloin maailma muuttaa säveltään.

Ole rohkea. Lyö vetoa omaksi hyväksesi… sillä vedonlyönti elämässä tarkoittaa joskus antamista ilman, että meillä on aavistustakaan siitä mitä saamme takaisin.  Polkusi uudelleen löytäminen elämässäsi tarkoittaa tietämistä kuinka suvaita epävarmuutta. Se tarkoittaa pelkojesi sekä menneisyyden ja nostalgian haamujen kanssa kulkemista. Se merkitsee sen tietämistä, kuinka kohdata nuo asiat sekä mitä muuta ikinä tuleekaan tiellesi, lapsen viattomuudella.

Jälleen elämisen tunne tarkoittaa tuntemuksia pelosta ja sekaannuksesta, mutta se on aina sen arvoista. Siksi me olemme täällä. Me olemme täällä elääksemme elämää ennen kuin se kulkee ohitsemme, ilman että edes huomaamme.