Resignaatio-oireyhtymä lapsilla
Daria on seitsemänvuotias ukrainalainen tyttö. Hän asuu Ruotsissa. Hän ei reagoi, kun hänelle puhutaan tai kun häntä kosketetaan, ja häntä ruokitaan nenä-mahaletkun kautta. Hänen tarinansa, sekä muidenkin lasten, esitetään dokumentissa De apatiska barnen tai englannin kieliseltä nimeltään Life Overtakes Me . Se on Netflixin tuottama ohjelma.
Darialla on outo neuropsykiatrinen tila, joka tunnetaan nimellä resignaatio-oireyhtymä. 90-luvulta lähtien Ruotsissa on ollut useita tapauksia, joissa lapset ovat kärsineet tästä sairaudesta. He ovat entisen Jugoslavian ja Neuvostoliiton alueiden pakolaisten lapsia.
Syndrooma alkaa progressiivisesti. Lapset alkavat vetäytyä, menettää ruokahalunsa ja he lopettavat koulunkäynnin. Lopulta he ajautuvat sulkutilaan eli osittaiseen tajuttomuuteen, katatoniseen tilaan. Se voi kestää kuukausia tai jopa vuosia.
Resignaatio-oireyhtymä
Resignaatio-oireyhtymä on eriskummallinen häiriö, jota on esiintynyt Ruotsissa jo vuosikymmeniä pakolaislapsilla ja -nuorilla. Vuonna 1958 ruotsalainen psykiatri Anna-Lisa Annel kuvaili tätä oireyhtymää äärimmäisen harvinaiseksi häiriöksi, joka ilmeni pääasiassa vakavan psyykkisen trauman jälkeen.
Vasta vuonna 1998 Ruotsi rekisteröi ensimmäisen resignaatio-oireyhtymätapauksen. Sitä kuvailtiin pitkäaikaiseksi häiriöksi, joka vaikuttaa psyykkisesti traumatisoituneisiin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat joutuneet muuttamaan pois kotimaastaan.
Vuonna 2014 Ruotsin terveys- ja hyvinvointihallitus sisällytti resignaatio-oireyhtymädiagnoosin erilliseksi diagnostiseksi kokonaisuudeksi. Tämän oireyhtymän uhreiksi joutuneet lapset ja nuoret tunnetaan Ruotsissa apaattisina lapsina (apatiska barn).
Miten oireyhtymä ilmenee ja miksi?
Häiriölle on ominaista masennuksen alkaminen. Sen edetessä ilmaantuu äärimmäistä apatiaa, liikkumattomuutta ja mutismia ilman näkyvää biologista syytä. Tavanomaiset käyttäytymismallit, päivittäiset toimet ja motivaatio vähenevät. Myöhemmin sairastuneet siirtyvät katatoniseen tilaan, joka muistuttaa lähestulkoon koomaa, kuukausiksi tai vuosiksi, pysyen liikkumattomina ja ilman kommunikaatiota.
Vapaaehtoisen lääkärin Elisabeth Hultcrantzin mukaan häiriö laukeaa, kun maahanmuuttajille kerrotaan, että heiltä on evätty turvapaikka ja heidän on palattava lähtömaahansa. Oireyhtymän tärkein syy on trauma aivoissa.
Muutkin asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että traumaattiset kokemukset ovat tämän tilan kehittymisen edellytys. Lisäksi niihin sisältyy yleensä uhka tulla karkotetuksi lähtömaahan.
Tuore tutkimus resignaatio-oireyhtymästä
Vuonna 2019 Hultcrantz ja Knorring tekivät tutkimuksen 46 lapsella, jotka kärsivät resignaatio-oireyhtymästä. He totesivat, että kaikki turvapaikanhakijat, joille tämä oireyhtymä kehittyi Ruotsissa, olivat altistuneet traumalle, vainolle ja väkivallalle.
Vaikean ja traumaattisen perhe-elämän lisäksi resignaatio-oireyhtymästä kärsivät ovat myös erityisen haavoittuvaisia ihmisiä. Tämä selittää, miksi kaikki samassa tilanteessa olevat lapset eivät välttämättä sairastu. Lisäksi useimmilla lapsilla, joille tämä häiriö kehittyy, on yleensä ollut mielenterveysongelmia, masennushäiriöitä ja traumaperäistä stressihäiriötä.
Kaikki oireyhtymää sairastavat lapset kuuluivat sorrettuihin ja vainottuihin etnisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi Balkanin niemimaalta, entisen Neuvostoliiton alueilta, Jugoslaviasta ja Syyriasta tulleisiin.
Ensimmäiset oireet ilmenivät keskimäärin 11-vuotiaana. Useimmissa tapauksissa lapset joutuivat tähän tilaan sen jälkeen, kun heidän perheilleen oli ilmoitettu tulevasta karkotuksesta.
Yleensä tämän oireyhtymän kokivat alaikäiset, jotka olivat aiemmin olleet vastuussa perheestään kääntäjän tai tulkin ominaisuudessa. Tai he olivat niitä, jotka olivat kokeneet hyvin traumaattisia tapahtumia kotimaassaan. Esimerkiksi yhden tai useamman perheenjäsenen väkivalta tai murha. Vaihtoehtoisesti he olivat olleet uhreja itse.
Onko sitä havaittu vain Ruotsissa?
Muissakin maissa on raportoitu muutamia tapauksia lapsista ja nuorista, joilla on samat tai samankaltaiset oireet. Esimerkiksi Australiassa samanlainen oireyhtymä on havaittu Naurulta tulleilla pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla.
Sen lisäksi, että tämä oireyhtymä liittyy aikaisempiin traumoihin ja karkotusuhkaan, sen tarkat syyt eivät ole tiedossa. Ei myöskään tiedetä, miksi sitä on raportoitu vain Ruotsissa. Puhutaan kuitenkin tietyistä sosiaalisista ja kulttuurisista tekijöistä, jotka vaikuttavat taudin kehittymiseen (kulttuuriin sidottuja tekijöitä).
Yksi tunnettu resignaatio-oireyhtymätapaus on sisarusten Djenetan ja Ibadetan tapaus. He ovat pakolaisia Kosovosta. Kuva heistä palkittiin World Press Photo -valokuvajournalismikilpailussa vuonna 2018. Sisarukset olivat olleet vuoteessa, reagoimatta mihinkään, yli kuuden kuukauden ajan.
Koska lasten resignaatio-oireyhtymästä tiedetään niin vähän, lisää tutkimusta täytyy tehdä. Toivottavasti tämä tarkoittaa, että pojat ja tytöt, kuten Daria, Karen tai Leyla, voivat saada erikoistuneempaa hoitoa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sallin, K., Lagercrantz, H., Evers, K., Engström, I., Hjern, A. y Petrovic, P. (2016). Resignation Syndrome: Catatonia? Culture-Bound?. Frontiers in behavioral neuroscience, 10, 7.
- von Knorring, AL. y Hultcrantz, E. (2019). Asylum-seeking children with resignation syndrome: catatonia or traumatic withdrawal syndrome?. Eur Child Adolesc Psychiatry 29, 1103–1109.