Rakkauden tulee täydentää elämää, ei täyttää yksinäisyyden jättämää aukkoa

Yksinolo ei ole mikään kirous eikä myöskään mikään vankilatuomio. On toki ihmisiä, jotka näkevät sen jonkinlaisena rangaistuksena tai henkilökohtaisena epäonnistumisena. Moni pakenee sitä epätoivoisesti, jolloin he alkavat etsimään jotakuta ihmistä, melkeinpä ketä tahansa, joka voisi täyttää tämän sisintä jäytävän tyhjyyden tunteen, vaikka rakkaus ei olisikaan välttämättä aitoa.

Jokainen suhde, joka perustuu ennen kaikkea siihen, että se täyttää yksinäisyyden jättämän tyhjiön, on lähes auttamatta täynnä epäkypsää, riippuvaista ja myrkyllistä läheisriippuvuutta, joka lopulta tulee estämään vapauden, oikeuden toimia haluamallaan tavalla sekä henkilökohtaisen kasvun mahdollisuuden suhteen kummankin osapuolen kohdalla.

Olonsa tunteminen mukavaksi myös yksin ollessaan on asia, joka meidän täytyy opetella jo pienestä pitäen. Vanhempien ja kasvattajien tulisi tehdä enemmän töitä sen suhteen, että lapset viihtyisivät ilman ongelmia myös yksin ilman muiden ihmisten seuraa ja oppisivat ymmärtämään yksinolon hyödyllisyyden.

Sitä ei tulisi  ymmärtää jonkinlaisena “sosiaalisena hylkäämisenä”, vaan keinona oppia olemaan oma itsemme, hyväksymään itsemme ja tullaksemme sinuksi omien tunteidemme kanssa, jotta voisimme välttää riippuvaisuuden toisia kohtaan. Toki tiedämme varsin hyvin, ettei ole aina niin helppoa saapua tähän pisteeseen. Tässä artikkelissa käsittelemme tätä aihetta ja kerromme muutaman yksinkertaisen, mutta tärkeän neuvon.

Yksinolon viisaus

Yksinolon viisautta ei voi oppia noin vain yhdessä yössä. Lapsuudessa sen ymmärtää – se näkyy muun muassa lasten taipumuksena hakeutua pieneen koloon, jossa he voivat olla yksikseen omien ajatustensa kanssa ilman, että joku häiritsisi ja jossa he voivat tarkkailla maailmaa kauempaa käsin voidakseen ymmärtää sitä paremmin. Ylisuojelevat vanhemmat kuitenkin istuttavat yksinolon ja yksinäisyyden pelon lapsensa mieleen, joka saattaa ruokkia hylätyksi tulemisen pelkoa ja muita siihen liittyviä ongelmia.

Ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö voisi ja etteikö meidän pitäisi välttää tätä tapahtumasta. Henkistä kypsyyttä tulisi kannustaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä jokainen lapsi kykenee oppimaan jatkamaan eteenpäin rohkein mielin läpi epävarmojenkin aikojen ilman tarvetta epätoivoiseen ripustautumiseen tai yliriippuvaisuuteen, joka sanelisi heidän jokaista päätöstään. Henkiseen kypsyyteen kannustaminen niin varhaisessa iässä auttaa lasta varttumaan kypsäksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, joka voi tuntea olonsa täysin tyytyväiseksi yksinkin ollessaan. Muussa tapauksessa tilanne saattaa kääntyä täysin päinvastaiseksi.

Pakkomielteinen tarve tuntea olonsa rakastetuksi

Sellaiset ihmiset, jotka välttelevät yksinoloa koska heidän tarvitsee tuntea olonsa rakastetuiksi, ovat kehittäneet epäterveen suhteen rakkauden ja arvostuksen tunteisiin. Tämä voi olla kohtalokasta paitsi huomiota hakevalle osapuolelle, myös sille, jolta hän vaatii rakkautta.

Olet luultavasti törmännyt tähän ihmistyyppiin ainakin kerran elämäsi aikana. He kykenevät hankkiutumaan parisuhteeseen toisensa jälkeen ja vaikuttaa siltä kuin he keräisivät epäonnistuneita parisuhteita ilman, että he pysähtyisivät hetkeksikään analysoidakseen ongelman ydintä:

Tällaisilla ihmisillä on matala itsetunto, josta he yleensä eivät edes itse ole tietoisia. He vain tuntevat jonkinlaista “tyhjyyden tunnetta”, joka tekee elämästä levotonta ja saa yksinäisyydenpelon tuntumaan kärjistetyn pelottavalta. Tällaisille ihmisille yksin oleminen tarkoittaa samaa asiaa kuin epäonnistuminen tai hylätyksi tuleminen.

Aloittaessaan uuden parisuhteen ja tukahduttaessaan yksinäisyyden tunteen heistä tulee vaativia ja itsekkäitä. Heillä on paljon erilaisia henkilökohtaisia tarpeita, pelkoja ja ahdistuneisuutta ja he etsivät jatkuvasti huomiota osakseen.

He ovat harvoin kykeneväisiä tarjoamaan aitoa onnea sille, kuka sattuukaan olemaan tällaisen ihmisen rinnalla. Miksi näin? Syy löytyy heidän hylätyksi tulemisen pelosta ja yksinäisyyden kouristavan tunteen välttelemisestä. Sitä voidaan hyvin nimittää fobiaksi, josta kärsivät ovat valmiita tekemään mitä tahansa välttääkseen tällaisiin tilanteisiin joutumisen, vaikuttipa se sitten kuinka epäloogiselta tahansa. Tästä johtuen on hyvin tavallista, että tällaiset henkilöt käyttävät henkistä manipulaatiota, kiristämistä tai uhriksi asettautumista suhteissaan… Tämä asia kannattaa aina pitää mielessä.

Kuinka yksin oleminen voi opettaa meitä rakastamaan paremmin

Älä ajattele yksinoloa hylkäämisenä. Se on tila, jossa voit oppia rakastamaan itseäsi ja sen myötä luomaan syvemmän yhteyden myös niihin ihmisiin, joita rakastat ja joista välität.

Sanotaan usein, että ne, jotka kokevat tietynlaista ahdistuneisuuden tunnetta yksinäisyyttä kohtaan, oikeastaan muuttavat pelkonsa “autofobiaksi” tai eräänlaiseksi peloksi itseään kohtaan. 

Se on pelkoa siitä, että löytää jonain päivänä itsensä ypöyksin ajatustensa parista. Pelkoa siitä, että joutuisi kohtaamaan itsensä syvimmän olemuksen ja sen kuka todellisuudessa on ja kaikki sen mukana tulevat “henkilökohtaiset haamut”. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä oppia uusia keinoja päästä eroon ahdistuksen ja pelon langettamista varjoista.

Tässä on muutamia asioita, joita voimme tehdä tullaksemme vahvemmiksi ihmisiksi ja kestääksemme paremmin yksinoloa ja arvostaaksemme enemmän omaa elämäämme ja kaikkia sen mukanaan tuomia upeita asioita:

1. Opettele nauttimaan yksin vietetyistä hetkistä samalla tavalla kuin nautit ajasta, jonka vietät yhdessä muiden ihmisten kanssa.
2. Näe, ymmärrä ja hyväksy, ettei yksinolemisesta ole mitään haittaa. Unohda se piintynyt käsitys, että “yksin oleminen on sosiaalista eristäytymistä tai hylätyksi tulemista.”
3. Ollessasi yksin tulet törmäämään kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka sinun pitäisi kysyä itseltäsi joka päivä voidaksesi ymmärtää itseäsi paremmin. Tulet myös löytämään niihin oikeat vastaukset mikäli kuuntelet sisintäsi. Se on paljon helpompaa kuin kuvittelet.
4. Aloita uusia rutiineja ja tapoja elämässäsi ymmärtääksesi ja nauttiaksesi yksin olemisesta aivan uudenlaisella tavalla. Kävele ympäriinsä, kuuntele itsellesi mieluista musiikkia, kirjoita ja tule tietoiseksi olostasi “tässä ja nyt”.
5. Mikäli opit ymmärtämään itseäsi, kuuntelemaan itseäsi ja löytämään yhteyden yksinolemisen kauneuteen, opit myös rakastamaan muita paljon paremmin.

Yksin oleminen on asia, jota kaikkien täytyisi oppia arvostamaan, sillä loppujen lopuksi me kaikki tulemme tähän maailmaan yksin ja vastaavasti myös lähdemme täältä samalla tavalla, mutta se mikä meitä ympäröi aina ja kestää ikuisesti, on rakkaus.