Rakkaus ei mene ikinä hukkaan
Rakkaus ei ikinä häviä tai unohdu, se pysyy sydämissämme. Se on aina siellä – silloinkin, kun emme ajattele sitä tai kun peitämme silmämme siltä. Se pysyy siellä jopa silloin, kun tällä rakkaudella ei ole enää merkitystä elämässämme tai muistoissamme.
Näin ajateltuna rakkaus ei ikinä lopeta olemassaoloaan ja merkityksellisyyttään. Rakkaus voi kuitenkin olla myös turhauttavaa ja sydäntä särkevää, jos emme saa siihen tarvitsemaamme vastakaikua.
On selvää, että paljon antaminen on hyvin väsyttävää, jos takaisin saadaan vain vähän. Sen takia meidän ei tulisikaan odottaa mitään keneltäkään muulta kuin itseltämme. Se, mitä tulee tapahtumaan, tapahtuu, muttei aina siinä muodossa, jossa me sen odotamme tai haluamme tapahtuvan.
“Äidilläni oli tapana sanoa, että rakkaus ei mene ikinä hukkaan. Ei edes silloin, jos sitä ei anneta sinulle takaisin samoissa määrin kuin sinä ansaitsisit tai haluaisit.
‘Anna sen virrata ulos’, hän sanoi. ‘Avaa sydämesi, äläkä pelkää sen musertumista. Särkyneet sydämet parantuvat, mutta suojellut sydämet vain kivettyvät.'”
-Penelope Stokes (TV-sarjasta Heartbreak Cafe)-
Tämä taistelee täysin sitä ajatusta vastaan, että rakkaus olisi kokonaisvaltaista ja absoluuttista antautumista toiselle. Meidän on vaikea ymmärtää tätä, mutta on välttämätöntä, että jätämme tämän ajatuksen taaksemme ja unohdamme Disney-elokuvien luoman kuvan rakkaudesta, jonka mukaan “kaikki mitä teen, teen vain sinua varten, ja jos jätät minut, minulla ei ole enää mitään tarkoitusta”.
On olemassa romanttisia parisuhteita, jotka on kirottu epäonnistumaan alun alkaenkin, koska niistä puuttuu vastavuoroisuus ja kiitollisuus. Tämä on luonnollista, sillä ainoa tapa pitää rakkaus hyvinvoivana, on “kastella” sitä joka päivä.
Meidän täytyy kysyä itseltämme, odotammeko puolisomme toimivan meitä kohtaan samalla tavalla kuin me toimimme häntä kohtaan, ja odotammeko hänen antavan meille rakkautta samalla tavalla kuin me annamme sitä hänelle. Jokainen on sellainen kuin on, ja jokainen antaa rakkautta muille eri tavoin.
Joka tapauksessa, tunteellisesta riippuvaisuudesta johtuvat erot tuovat meille tilaisuuden työskennellä itsemme kanssa ja pyrkiä pääsemään eroon tästä riippuvuudesta. Särkyneet sydämet on mahdollista koota takaisin yhteen ja tehdä niistä sellaisia, jotka osaavat rakastaa pyytämättä mitään takaisin.
Rakkaus ei ikinä katoa, se muuttuu
No, ei mikä tahansa rakkaus, mutta rakkaus sinua itseäsi kohtaan. Se myös opettaa sinua katsomaan muita kunnioittaen ja ymmärtäen. Jos siis haluat rakkautta, anna sitä. Sen antaminen on paras tapa myös saada sitä – ei välttämättä muilta ihmisiltä, mutta itseltäsi.
On uskomattoman tärkeää, että näytät omille tunteillesi vihreää valoa, sillä se saa olosi hyväksi ja mahdollistaa sen, että voit rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toisin sanoen, se että avaamat sydämesi ja annat tilaa tunteillesi estää sinut muuttumasta kiveksi. Me kaikki tiedämme, että kivillä ei ole tunteita, ne eivät kärsi, eivätkä ne tunne kuumaa tai kylmää. Me emme ole kiviä. Me olemme käveleviä, tuntevia ja ajattelevia sydämiä.
Itserakkaus on aina saatavilla
Ainoastaan rakastamalla itseäsi voit myös antaa rakkautta muille. Esimerkiksi, jos sinulla on puoliso, nautit tästä parisuhteesta paljon enemmän, jos haluat suhdetta sen sijaan, että tarvitsisit sitä.
Tämä on monimutkaista ja aluksi se saattaa saattaa sinut sisäisiin konflikteihin, sillä yhteiskuntamme on sekoittanut romantiikan ja tunteellisen riippuvaisuuden. Tällaisista ennakkoluuloista irti pääseminen tulee kuitenkin auttamaan sinua elvyttämään ja kasvattamaan rakkauttasi itseäsi ja muita kohtaan.
“Rakastaakseen ihmisen täytyy työskennellä sisäisesti, ja se on mahdollista ainoastaan yksinäisyydessä.”
-Alejandro Jodorowsky-
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.