Rakastan sinua tavalla, jolla rakastamme hämäriä asioita – salaisesti

14.8.2016 en Tunteet 141 Jaetut
Rakastan sinua

Rakastan vaaraasi, suruasi, jokaista halkeamaa sielussasi. Rakastan tapaa, jolla katson minuun, jolla hyväilet minua, jolla suutelet minua. Tiedän, että jokainen hymysi pitää sisällään mahdollisuuksien maailman, johon olen oppinut huomaamattomasti kurkistamaan silmiesi kautta.

Rakastan sinua salaisesti, syyn ja sydämen välistä. Jos sydämeni sanoo, että rakastan sinua, syy kieltää sen, mutta sydämenlyöntini eivät anna minun unohtaa sitä, mitä tunnen. Sillä en pysty unohtamaan sitä tunnetta, joka herää, kun katson sinuun.

Se salaisuus on minun, tai meidän molempien, mutta tiedämme, että se on olemassa sanaakaan sanomatta, tuomatta asiaa julki. Se pysyy unieni suojassa, joita jokainen yö kuiskailee korviini.

”Rakkaus syntyy yhtäkkisestä halusta tehdä jostakin väliaikaisesta pysyvää.”
-Ramón Gómez de la Serna-
Vakava parisuhde

Rakastan sinua tietämättä miten, milloin tai missä

En tiedä, koska aloin rakastaa sinua. Se tapahtui huomaamatta, ilman että edes ajattelin asiaa. Pikkuhiljaa alkoi vain tuntua siltä, että voisin rakastaa jokaista sormenpäätäsi, jokaista huuliltasi lähtevää sanaa, jokaista täydellistä virhettä kehollasi.

En muista sitä tiettyä hetkeä, jolloin aloin rakastaa sinua, sillä hymysi vangitsi katseeni niin usein. Niin monesti sait minut näkemään maailman sinun silmiesi kautta, ja joka kerta näin sinut uudella tavalla.

En tiedä miten se on kasvanut, saanut voimaa tavastasi kävellä maailman halki, siitä, että katsot eteenpäin ja saat minutkin ymmärtämään, että tärkeintä on elämä, yllämme oleva taivas ja puissa ujeltava tuuli.

“Älä pelkää kohtaloa, älä pelkää välimatkaa. Sydämeni on sielussasi, sillä olen aina hyvin lähellä rakkauttasi.”
-Celeste Carballo-

Rakastan sinua tietämättä, missä minä olen, missä sinä olet, mistä se kaikki alkoi. Ehkä se lymysi huultesi kaarella, niskasi notkossa, maailmassa, jonka loit unillasi. Sillä ei ole väliä, sillä ehkä kyseessä on yksi paikka, ehkä sata, mutta ne kaikki opettivat minut näkemään sinut sellaisena, kuin sinä olet ja itseni sellaisena, kuin minä olen.

Rakastan sinua avoimesti, ilman ongelmia ylpeyteni kanssa

Ylpeydelle ei ole tilaa. Koska rakastan sinua, vaikken välttämättä saisi sinua, koska sinun onnesi on minun onneni. Vaikka et olisikaan lähelläni, tiedän, että ajatuksesi kantavat mielessäsi kuvaa minusta, ja sekunniksi kasvoillesi piirtyy se kallisarvoinen hymy.

En ole riippuvainen tunteistani sinua kohtaan, enkä sinusta, minä yksinkertaisesti ihailen sinua. En halua omistaa sinua, sillä ihailen tapaasi olla vapaa, ja myös tapaa, jolla annat minun olla vapaa. Vapaus, josta saan nauttia, on se, jonka avulla rakastan sinua ilman kahleita tai ilman lopullisia sopimuksia. Me olemme kokonaisia, vaikkemme olisikaan yhdessä, sillä me emme ole riippuvaisia toisistamme, vaan sen sijaan kunnioitamme toisiamme.

pari pellolla

Niin lähellä, että silmäsi sulkeutuvat uneni mukana

Ihailen rohkeuttasi näyttää heikkoutesi ja haavoittuvaisuutesi maailmalle, ilman pelkoa, tietäen, että se on riski, mutta myös ainoa tapa elää täysillä. Näytät sen, mikä satuttaa sinua tai mikä saa sinut huolestumaan. Sinä itket ja naurat, halaat ja vihastut, ja jokainen sinua ympäröivä ilman atomi vastaanottaa energiasi, elinvoimasi, kuten minäkin.

Yhdistelmä, jonka olemme saaneet aikaan, on kaunis. Sinä voit nähdä minut silloinkin, kun et katso minuun. Itse asiassa sinun silmäsi sulkeutuvat, kun minä nukun, jotta mielikuvituksesi pääsee lentoon. Yhdellä vilkaisulla me voimme kertoa toisillemme tuhat asiaa tai emme mitään. Voimme halata tai suudella silmiemme kautta.

Vaikka olisit parin senttimetrin tai tuhansien kilometrien päässä, jos en voi nähdä sinua, jos en voi kuulla sinua, jos en voi koskettaa ihoasi, se ei haittaa. Sillä tuuli tuo minulle muiston hymystäsi, siitä, mitä opetit minulle, siitä mitä tunnen sinua kohtaan.

“En rakasta sinua kuin olisit ruusu, topaasi
tai kimppu tulta ruokkivia neilikoita:
Rakastan sinua tavalla, jolla sinä rakastat tiettyjä hämäriä asioita,
salaisesti, varjojen ja sielun välistä.

Rakastan sinua kuin sitä kukkaa, joka ei puhkea kukkaan 
ja joka pysyy piilossa muiden kukkien valossa,
ja kiitos rakkautesi, se elää kanssani varjoissa,
maasta noussut vahva haju.

Rakastan sinua tietämättä miten, koska tai edes missä,
rakastan sinua avoimesti, ilman ongelmia ylpeyteni kanssa:
rakastan sinua siin, sillä en tiedä mitään muuta tapaa rakastaa,

yksinkertaisesti näin, tavalla, jota minä en ole, etkä sinäkään,
niin lähellä, että kätesi rinnallani on omani,
niin lähellä, että silmäsi sulkeutuvat uneni mukana.”

-Pablo Neruda-

UUTISIA VERKOSSA