Puuttuuko loukkaavilta, kriittisiltä ihmisiltä jotain sisimmästään?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Adriana Díez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Mistä syystä jotkut ihmiset jatkuvasti kritisoivat ympärillään olevia asioita tunteakseen olonsa hyväksi? Mikä on heidän loukkaavan arvostelunsa motiivina? Mitä heidän sisimmästään puuttuu ja tarvitsee täyttämistä?

Vastaus näihin kysymyksiin voi olla avain kriittisten ihmisten ymmärtämiseen.

Wake Forest Universityn tutkimus osoitti, kuinka kriittiset ihmiset olivat oikeasti onnettomampia ja osoittivat suuremman masennuksen riskin.

Toinen viimeaikainen tutkimus tuli samaan tulokseen. Se paljasti, kuinka tuhoavaa kritiikkiä, hylkäämistä ja nöyryyttämistä käsitellään samassa aivojen osassa. Se on osa, joka säätelee kiputuntemustamme.

Mikäli jäämme pohtimaan tuota lausetta, saatamme ymmärtää että kriittiset ihmiset ovat vähiten tyytyväisiä elämäänsä. He ovat ihmisiä, joiden tarvitsee “kaataa ulkoinen tuodakseen sisäinen esiin.”

Ihmiset, jotka eivät ole tyytyväisiä muiden ihmisten saavutuksiin, mieluummin aiheuttavat ongelmia kuin tekevät ratkaisuja. He ovat negatiivisia ihmisiä, tai alhaisella itsetunnolla varustettuja tyhjiöitä.

“Positiivinen käsitys kaikista muista osoittaa tyytyväisyyttä omaan elämäämme.”

-Dustin Wood-

Alhainen itsetunto on tuhoavan kritiikin pohjalla

Mitä me kritisoimme muissa ihmisissä, kertoo enemmän meistä kuin heistä. Kun puhumme muista ihmisistä, me todellisuudessa heijastamme omia piirteitämme heihin.

Tässä tapauksessa kriittiset ihmiset heijastavat persoonallisuutensa tai käyttäytymisensä puolia, joita he eivät hyväksy tai halua nähdä itsessään. Mutta he näkevät ne toisissa.

Tämän vuoksi terveet ja hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset eivät jatkuvasti arvostele. Se johtuu siitä, että heillä on sisäistä rauhaa. He tuntevat itsensä ja tietävät mistä he eivät pidä itsestään.

Siksi he tekevät työtä itsensä kanssa eivätkä vain muiden ihmisten. Hyvä itsetunto ja terveellinen suhde itseen määrittävät sen, miten toimimme vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Joten mitä me voimme tehdä? Aina kun näemme toisessa hermostuttavan, epämiellyttävän tai ärsyttävän piirteen, meidän pitäisi pohtia kuinka paljon samaa piirrettä löytyy oikeasti meissä.

Miten tämä vaikuttaa minuun? Miksi en voi sietää sitä? Miksi en halua olla lähellä heitä? Ehkä se tuo meidät lähemmäksi sellaisten osien ymmärtämistä itsessämme, joiden ulkopuolella ajattelimme olevamme.

“Voimme vain nähdä, mitä kannamme omassa sydämessämme. Jokainen, joka ei ole löytänyt mitään hyvää käymissään paikoissa, ei tule löytämään mitään parempaa täällä tai muuallakaan.”

-Keitaan vertaus-

Miten voimme kääntää kritiikin positiiviseksi?

Ennen arvostelemista meidän tulisi kysyä itseltämme kysymys. Onko kommenttini lainkaan avuksi? Toisin sanoen annanko tietoja, neuvoja tai muuta heille tarpeellista? Onko se rakentavaa vai tuhoisaa? Jos en aio lisätä mitään, miksi minun pitäisi ottaa jotain pois?

On toinenkin hyvä kysymys. Arvostelenko jotain toisessa, vai oikeasti jotain, josta en pidä itsessäni? Mitä osaa tuosta käyttäytymisestä en siedä itsessäni? Mikä osa tätä kritiikkiä itse asiassa koskee minua?

Lopuksi, ennen arvostelemista meidän pitäisi kokeilla empatiaa. Ennen subjektiivisen kommentin tekemistä on parasta miettiä toista ihmistä. Koska jokaisella tarinalla on kaksi puolta, eikö?

Mikä olisi voinut saada heidät toimimaan tuolla tavalla? Mitä voin tehdä tilanteen parantamiseksi? Miten se vaikuttaa minuun, tai mikä vaikutus kommentillani on?

Kun arvostelu tulee sisäisesti eheältä henkilöltä, se on avuliasta kritiikkiä. Toisaalta, kun arvostelemme vihasta, katkeruudesta, kateudesta tai onnettomasta olosta käsin, se on negatiivista. Ja se voi olla erittäin haitallista.