Puhelimesta irrottautuminen muutamaksi tunniksi auttaa aivoja latautumaan

21 joulukuu, 2019
Matkapuhelin ei ole enää pelkkä tekninen resurssi, vaan siitä on tullut paras ystävämme, jota kukaan ei halua unohtaa kotiin. Muutaman tunnin lepo ja puhelimesta irrottautuminen voivat kuitenkin antaa meille mahdollisuuden ladata psyykkisiä kykyjämme korkeammalle tasolle.

Puhelimesta irrottautuminen ja sen unohtaminen on mahdollista meille jokaiselle. Mutta kuinka pitkäksi aikaa? Ehkä tunti, puoli tuntia, kaksi minuuttia? Tämä on testi, jonka meidän kaikkien tulisi tehdä jossain vaiheessa arvioidaksemme omaa riippuvuussuhdettamme puhelimeen. Halusimme sitä tai emme, älypuhelimista on tullut kehomme jatke, jota ilman on erittäin vaikeaa tulla toimeen.

Kutsumme niitä älypuhelimiksi, koska kuten tiedämme, ne pystyvät suorittamaan varsin poikkeuksellisia toimintoja, jotka helpottavat elämäämme. Mutta psykologian kentällä on tänä päivänä havaittu, että puhelimistamme on tullut jokerimerkki, kuin oman älykkyytemme korvike. Siirrämme puhelimelle suoritettavaksi sellaisia toimintoja, jotka meidän tulisi itse suorittaa, koska puhelimet tekevät kaikesta mukavampaa, nopeampaa ja tehokkaampaa.

Ei ole vielä kulunut kovin kauaa siitä, kun monet meistä vielä muistivat ulkoa ystäviensä, perheensä, poikaystäviensä ja tyttöystäviensä puhelinnumerot. Tänä päivänä tuskin muistamme edes omaamme. Lisäksi yksi seikka, jonka olemme havainneet on se, kuinka olemme menettämässä tiettyjä suunnistuskykyjä. Käytämme GPS-paikanninta lähes missä tahansa ja miten tahansa, unohtaen sen loogisen ja tilallisen ponnistelun, jota tarvitsemme suunnataksemme tiettyyn paikkaan.

Voisimme sanoa täysin erehtymättä, että olemme saavuttaneet sen pisteen, jossa me emme enää hallitse mobiililaitteitamme; itse laite on ottamassa haltuunsa monia meidän kyvyistämme.

Lisäksi on olemassa toinen, aivan yhtä mielenkiintoinen ja samalla myös hälyttävä ilmiö. Älypuhelimet vähentävät suorituskykyämme, energiaamme ja motivaatiotamme. Millä tavalla? Tutustumme seuraavaksi aiheeseen syvemmin.

Meidän on oltava älypuhelimiamme taitavampia estääksemme niitä hallitsemasta meitä.

Puhelimesta irrottautuminen muutamaksi tunniksi voi todellisuudessa parantaa jopa omaa hyvinvointia

Puhelimesta irrottautuminen muutamaksi tunniksi terveyden takia

Vaikka emme sitä uskoisi, se ei ole niin vakavaa. Maailma ei tule pysähtymään. Jos joku soittaa tai kirjoittaa meille, ei hän tule hajoamaan osiin, jos saa vastauksemme muutamaa tuntia myöhemmin. Kaikki pysyy paikoillaan, jokainen ihminen omalla paikallaan ja jokainen velvollisuus hänen horisontissaan. Se, mikä puhelimesta hetkeksi irrottautumisen jälkeen muuttuu olemme me itse, sillä tunnemme olomme paljon paremmaksi, kun unohdamme puhelimen hetkeksi. Tämä on avainasia.

Kuitenkin, niin loogiselta kuin tämä järkeily voikin meistä vaikuttaa, totuus on se, että meidän on erittäin vaikea irrottautua puhelimesta. Ja tästä on tullut niin vaikeaa, että olemme alkaneet käyttäytyä tavalla, josta emme ole aina edes itse tietoisia. Olemme nimittäin saavuttaneet sen pisteen, jossa jopa levon ja toimettomuuden hetkinä olemme riippuvaisia matkapuhelimesta. Töissä tauolla, kun matkustamme metrolla, seisomme jonossa, odottaessamme elokuvan alkamista elokuvateatterissa… Jokainen hetki on hyvä hetki vilkaista puhelinta.

Puhelimen käytön vaikutukset, myös levon aikana, ovat haitallisia. Aivojen on irrottauduttava ​​hetkestä tietyin aikavälein, mutta jos tarjoamme sille yhtä voimakkaita ärsykkeitä kuin mobiililaitteemme tarjoavat, tällainen tarve ei täyty. Ja sen seuraukset ovat huomattavia. Tai ainakin sen mukaan, mitä seuraava mielenkiintoinen tutkimus on osoittanut meille.

Halusimme sitä tai emme, älypuhelimista on tullut kehomme jatke, jota ilman on erittäin vaikeaa tulla toimeen

Psyykkinen uupumus ja matkapuhelimet

Yhdysvalloissa, New Jerseyssä sijaitsevassa Rutgersin yliopistossa teetettiin aiheeseen liittyvä tutkimus, johon osallistui suuri ryhmä yliopisto-opiskelijoita. Tutkimuksessa yli 400 opiskelijaa suoritti sarjan psykoteknisiä harjoituksia, jotka olivat tasoltaan suhteellisen vaativia. Puolta opiskelijoista pyydettiin lepäämään tunti ennen testiä. Tuon lepoajan aikana he eivät voineet käyttää puhelinta.

Toisen puolen taas annettiin käyttää puhelintaan lepoajan aikana. Näiden annettujen ohjeiden mukaisesti ja testin suorittamisen jälkeen tulokset olivat erittäin silmiinpistäviä. Ne opiskelijat, jotka käyttivät matkapuhelintaan tauon aikana, tekivät testissä 22 % enemmän virheitä kuin ryhmä, joka ei käyttänyt tauon aikana matkapuhelinta.

Lisäksi puhelinta tauon aikana käyttäneen ryhmän psykoteknillisten kysymysten käsittelyyn ja ymmärtämiseen kulutettu aika oli melkein kaksinkertainen verrattuna toiseen ryhmään. Nämä tulokset osoittivat jotain, mitä tutkijat olivat jo aavistaneet: elektroniset laitteet vähentävät huomiokykyämme ja tehokkuuttamme monimutkaisten ongelmien ratkaisemisessa. Lisäksi tutkimuksessa osoitettiin, että puhelimesta irrottautuminen vähintään tunnin ajaksi antaa meille mahdollisuuden palauttaa henkistä energiaamme.

Valtuutuksista ja puhelimesta irrottautuminen muutaman tunnin ajaksi

Se, mitä yllä mainittu tutkimus meille osoittaa on se, että aliarvioimme puhelimen kuluttamia resursseja. Ja emme tarkoita tällä sähköenergiaa puhelimen akun lataamiseksi, vaan omaa energiaamme, kognitiivista varaustamme, psyykkistä joustavuuttamme, kykyämme keskittää huomiomme, tarkkailla, reagoida, suunnistaa kaupungissa ja miksipä ei, yhdistyä myös toisiin ihmisiin läheisemmällä ja inhimillisellä tavalla.

Vastaus tähän ongelmaan ei kuitenkaan ole se, että alkaisimme käyttämään “tyhmempiä” puhelimia. Teknologialla on täysi oikeus olla entistä ammattitaitoisempaa, edistyneempää ja hienostuneempaa. Kaikki tämä palautuu monin tavoin takaisin meihin itseemme, se on jopa lupaavaa ja innoittavaa. Avain piileekin näiden resurssien käytössä. Jonkin poikkeuksellisen ei tarvitse olla haitallista, jos meillä on enemmän valtaa näihin laitteisiin.

Puhelimesta irrottautuminen kahdeksi tai kolmeksi tunniksi tai vaikka koko iltapäivän ajaksi ei ole haitaksi. Jatkuvassa ja intensiivisessä yhteydessä oleminen päinvastoin on haitallista. Aivoihimme sattuu ja niitä väsyttää, nosteemme, taitomme ja jopa hyvinvointimme laskee. Tämä on asia, josta meidän tulisi olla tietoisempia, sillä kuten monet asiantuntijat ovat huomauttaneet, olemme saavuttaneet pisteen, jossa olemme jo luoneet emotionaalisen siteen puhelimemme kanssa. Se ei ole enää resurssi, vaan se on ystävä, jota emme voi unohtaa kotiin.

Pohditaan tätä. Irrottaudutaan puhelimesta latautuaksemme ja sammutetaan se elääksemme.

  • Kang, S. H., & Kurtzberg, T. R. (2019). Reach for your cell phone at your own risk: The cognitive costs of media choice for breaks. Academy of Management Proceedings2019(1), 10664. https://doi.org/10.5465/ambpp.2019.10664abstract