Psyykkinen vieroitus: eron jälkeinen kipu

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Eron jälkeen tapahtuu psyykkistä vieroitusta. Tällaisen suhteen lopettaminen ei ole helppoa. Ja siihen liittyvä psykologinen kärsimys on todella tuhoisaa aivoillemme.

Itse asiassa prosessi on hyvin samankaltainen kuin riippuvaisten läpikäymä vieroitus. Se on eräänlainen neurokemiallinen kaaos, josta ei ole helppoa päästä pois.

Lähes jokainen kokee jossain vaiheessa, miltä se tuntuu. Teini-ikäisille se selviää ensimmäisen eronsa myötä, etäisyyden aiheuttama kipu tai hylkäyksen aiheuttama pettymys.

Myös aikuiset huomaavat elämän tuntuvan yhtäkkiä turhalta sen osuessa kohdalleen, kun rakkaus erääntyy, kun joku pettää. Tai jopa silloin, kun tulemme tietoisiksi, että meidän on lopetettava suhde, jolla ei ole tulevaisuutta tai on aivan liian tuskallinen.

“Kun päästin irti siitä mikä olen, tulin sellaiseksi kuin voin olla. Kun päästin irti siitä mitä minulla on, sain mitä tarvitsin.”

-Lao Tzu-

Irti päästäminen sattuu, kun rakastamme toista yhä. Meidän on totuttava hänen poissaoloonsa, hyväksyttävä, että se on ohi ja rakennettava elämämme uudelleen ilman tuota henkilöä.

Se on jotain, mihin useimmat meistä eivät ole valmistautuneita. Mutta teemme sen. Ja sen tekeminen antaa meille sisäistä voimaa.

Kuitenkin todellinen ongelma ilmenee, kun uuden sivun kääntämisen sijaan putoamme pakkomielteen kierteeseen, ilkeään noidankehään. Yhteyden tarve, huomion kerjuu, kauaskestoinen itku: mahdoton rakkaus.

Saatat huomata, että tämä on eräänlaista riippuvuutta. Ja tällaiselle henkilölle psyykkinen vieroitus asettaa hänet täydellisen haavoittuvaisuuden ja äärimmäisen kärsimyksen tilaan.

Psyykkinen vieroitus tai hyvästelemisen mahdottomuus

Carlos on 30-vuotias ja siitä on 7 kuukautta, kun hänen tyttöystävänsä jätti hänet. Hän tapasi Paulan lukiossa, kun he olivat 16-vuotiaita. He menivät yliopistoon yhdessä ja matkan varrella he aloittivat pienen yrityksen yhdessä.

Viime vuodet olivat vaikeita velkojen kanssa, epäonnistuneen yrityksen ja Paulan kokeman masennuksen kanssa siitä, että projekti viivästyi. Kaikki tämä vaikutti heidän suhteeseensa.

Vaikka Carlos halusi liikkua eteenpäin, nainen jätti hänet. Hän selitti Carlosille selkeästi ja vilpittömästi, miksi heille ei ole toista mahdollisuutta. Siihen suhde päättyi.

Mutta selityksistä huolimatta Carlos yrittää edelleen ottaa yhteyttä häneen. Joka päivä hän tarkastelee naisen sosiaalista mediaa ja miettii tapoja törmätä häneen “sattumalta”.

Carloksella on pakkomielle jatkaa heidän suhdettaan, sillä hän ei enää pysty työskentelemään eikä tekemään mitään muuta. Hänen psyykkinen vieroituksensa on niin voimakasta, että se on muuttanut hänet varjokuvakseen. Hän on tullut riippuvaiseksi hellyydestä, juuttuen ahdistuneisuuden ja masennuksen kierteeseen.

Tutkitaan nyt lähemmin tällaisen henkilön ominaisuuksia.

Psyykkisen vieroituksen 5 ominaispiirrettä

Ensimmäiseksi meidän pitäisi selventää, että usein päättäessämme suhteen, me kaikki voimme tuntea psyykkistä vieroitusta. Mutta tämä on vain yksi osa kipua.

Se on luku elämässä, jonka pitäisi kannustaa meitä ottamaan käyttöön fiksuja, hyödyllisiä yhteenoton strategioita. Meidän on hyödynnettävä tietämme tasoittavia resursseja ja selviydyttävä erosta aikuismaisesti.

• Mutta tämä pysähtyneisyyden ja jatkuvan kärsimyksen psykologinen tila on tavanomainen ihmisillä, joilla on alhainen itsetunto. Se on myös yleistä ihmisillä, jotka ovat suuresti riippuvaisia kumppanistaan. 
• Toinen psyykkisen vieroituksen ominaispiirre on se, että henkilöä ei voi vakuuttaa suhteen olevan ohi. Hän selkeästi kieltää asiaa.
• Ahdistunut ja pakko-oireinen käyttäytyminen on myös merkki. He eivät kykene ylläpitämään “nollayhteyttä”. He löytävät aina tekosyyn soittaa tai törmätä.
• Riippuvaiset ihmiset eivät myöskään pysty käsittelemään tunnekipua. Heillä ei ole työkaluja sen käsittelyyn. He tuntevat itsensä halvaantuneeksi ja reagoivat kärsimykseen etsimällä muita mahdollisuuksia.
• Emmekä voi unohtaa kaikkia niitä monimutkaisia, voimakkaita ja uuvuttavia oireita, jotka selvästi vaikuttavat tämän henkilön terveyteen. On unettomuutta, ruokahaluttomuutta, keskittymisongelmia, kiinnostuksen puutetta elämiseen, masennusta…

Miten käsittelemme psyykkistä vieroitusta?

Carloksella, esimerkkimme sydämensä murtaneella miehellä, ilmenee kaikki psyykkisen vieroituksen psykologiset ja behavioristiset merkit. Hänen tapauksessaan tarvitaan erityisesti ammattilaisen apua ja oikeanlaista psykologista hoitoa.

Kukaan ei ansaitse elää tuollaisessa puolustuskyvyttömässä tilassa. Kukaan ei saisi lakata rakastamasta itseään niin, että hän jumiutuu eksistentiaaliseen merkityksettömyyteen ja tuhoisaan psyykkisen kärsimyksen tilaan.

Lisäksi, olimmepa siinä tilanteessa kuin Carlos on, tai vasta keskellä eroprosessia, on hyväksi pohtia näitä strategioita. Ne ovat tärkeitä asioita, joita meidän kannattaa aina pitää mielessä.

• Psyykkinen vieroitus on täysin normaalia tietyn intensiteetin ja keston rajoissa. Mutta meidän on oletettava, että se menee ohi. Se on tila, jonka pitäisi mennä ohi tehdäkseen tilaa tasapainoisemmalle ja vakaammalle olotilalle.
• Meidän on hyväksyttävä negatiiviset tunteemme. Tämä koskee niitä kaikkia: surua, murhetta, kipua jne. Ne ovat kaikki tunteita, joiden pitäisi mennä ohi ennemmin tai myöhemmin ja luoda tilaa hyväksynnälle ja voitolle.
• “Nolla” yhteydenpito on elintärkeää näissä tapauksissa. Emme voi säilyttää entistä kumppaniamme sosiaalisen median verkostossamme tai yhteystiedoissamme. Se on ensimmäinen askel irrottautua hänen elämästään. Tämä estää meitä jumittumasta väärään dynamiikkaan.
• Muutosten tekeminen elämässämme on palkitsevaa. Joskus jokin niinkin yksinkertainen asia kuin uusien ystävien saaminen tai uusien harrastusten aloittaminen voi olla suureksi avuksi. Näin voimme “vapauttaa mielemme” ja rikkoa pakkomielteemme kierrettä.

Siirtyessämme tämän prosessin läpi, älkäämme unohtako joitain tärkeitä näkökohtia. Älä unohda itsetuntoasi, ihmisarvoasi, arvojasi ja tavoitteitasi. Emme koskaan saa pitää eroa maailmanloppuna.

Sen sijaan meidän tulee nähdä se yhden luvun loppuna ja tarpeellisena alkuna jollekin, joka varmasti tuo meille hyviä asioita. Uuden, vahvemman ja vieläkin kauniimman version itsestämme.

“Rakkaus ei vaadi omistamista, vaan antaa vapauden.”

-Rabindranath Tagore-