Miten lieventää pettymyksen tuskaa

· 29.11.2016

 

Me olemme kukin ainakin kerran luottaneet johonkin ihmiseen, joka on lopulta satuttanut meitä pettämällä meidän luottamuksemme jollain tavalla. Tämän tapahtuman jälkeen me olemme varmaankin vannoneet, että emme enää koskaan “lankea samaan uudestaan.” Ja kun me sanoimme tämän, emme me puhuneet ainoastaan romanttisista pettymyksistä, vaan minkä tahansa tyyppisistä pettymyksistä.

Mikä tahansa asian laita, niin on normaalia että syvä pettymys jättää meihin myös syvän haavan, jonka parantuminen vie pitkän ajan. Haava, joka yleensä vaikuttaa siihen luottamukseen jonka ihminen pystyy muille suomaan, on yksi vaikeimmista asioista korjata.

Suojele itseäsi pettymykseltä: tuulipukuseuraus

Kärsittyämme pettymyksen me yleensä suljemme ovet uusilta kokemuksilta, johtuen pelosta tulla satutetuksi uudestaan. Tästä syystä monet ihmiset eivät halua tai he valitsevat olla kiintymättä johonkuhun ajatellen, että he näin minimoivat riskin tulla uudelleen satutetuksi.

Voisimme kutsua tätä valintaa “tuulipukuseuraukseksi.” Näin voi tapahtua, kun me olemme antaneet itsestämme kaikkein parhaimman kumppanillemme ja hän on pettänyt meitä jonkun muun kanssa; kun me olemme täysin rehellisiä ystävälle ja hän puukottaa meitä selkään; tai kun me kärsimme omien vanhempiemme tai perheenjäsentemme hylkäyksen. Valitettavasti, vaikka kyseessä ei välttämättä ole ollut mikään juuri näistä kolmesta tilanteesta, olet sinäkin varmasti kokenut jonkin vastaavan tuntemuksen.

miten-lieventaa-pettymyksen-tuskaa2

On olemassa sanonta, jonka mukaan “kerran purtu on kahdesti ujompi,” ja jotain vastaavaa voidaan soveltaa tähän tuulipukuvaikutukseen. Rinnastaaksemme nämä kaksi, voisi kuvainnollinen purema olla pettymys tai vilppi ja seurauksena sinä olisit ujo ihmisiä kohtaan, jotka ovat samanlaisia kuin sinua satuttanut henkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka tämä nyt elämässäsi oleva ihminen ei ole sama kuin sinua aiemmin satuttanut, saisi tuo vanha purema sinut kärsimään ja muistamaan kyseisen satuttaneen tapahtuman.

Eli mikä tarkalleen ottaen on tämä “tuulipukuvaikutus?” Kun me olemme vuorovaikutuksessa jonkun kanssa, alkavat odotukset muodostua ja lisääntyä. Me alamme luoda ennakkokäsityksiä niistä käytöksistä, ajatuksista ja tunteista, joita tällä ihmisellä saattaa tulevaisuudessa olla.

Meidän odotuksemme saattavat osittain perustua sille, mitä me jo tiedämme, informaatiolle jonka me olemme jakaneet tämän toisen ihmisen kanssa. Ja yksi osa saattaa perustua sille, mitä me olemme kuulleet muilta tästä ihmisestä. Ja vieläpä toinen saattaa perustua yksinkertaisuudessaan meidän idealisointiimme ja meidän haluillemme. Toisin sanoen siihen totuuteen, että me sekoitamme omia toiveitamme todellisuuden kanssa.

Kun meidän odotuksemme ovat liian korkeat todellisuuteen nähden tai kun ihminen ei täytä omia “epäsuoria velvoitteitaan,” tunnemme me tällöin olomme pettyneeksi, turhautuneeksi, surulliseksi ja jopa vihaiseksi. Tämä on täysin normaalia. Meidän täytyy kuitenkin yrittää, ettemme sallisi näiden odotusten satuttavan meitä tai me voimme koettaa sopeuttaa itsemme siihen, mitä tämä ihminen meille oikeastaan tarjoaa.

Mutta kokemamme pettymykset eivät aina johdu ainoastaan meidän idealistisesta ajatuksestamme “täydellisestä” kumppanista, ystävästä tai työtoverista. Pettymys saattaa ilmaantua, kun toinen ihminen kohtelee meitä kaltoin ja tekee asioita, jotka aiheuttavat meille kärsimystä. Tässä tapauksessa muitakin tunteita saattaa nousta esiin, kuten katkeruus ja raivo, jo aiemmin mainitsemiemme tunteiden lisäksi (turhautuminen, suru, pettymys ja kiukku).

Ja mitä sitten tapahtuu? Jopa sateen loistaessa poissaolollaan, me pukeudumme tuulitakkiin välttyäksemme kastumasta. Tämä tarkoittaa, että kun uusi ihminen saapuu elämäämme, pelkäämme me kärsivämme, emmekä avaudu riittävästi päästääksemme heidät sisään.

Joistakin ihmisistä voisi sanoa, että vielä ennemmin kuin tuulipuvun, ovat he pukeneet yllensä haarniskan, saman tyyppisen kuin jota ritarit käyttivät keskiajalla. Tämä kaikki riippuu siitä, miten paljon me olemme kärsineet ja miten vaikeaa meidän on ollut selvitä tuosta tilanteesta.

Tuulipukuvaikutuksen vaarat

Me tunnemme olomme turvalliseksi suojaan verhottuina, aivan kuin meille ei voisi tapahtua mitään pahaa. Me saatamme kuitenkin menettää mahdollisuuden kokea muita tunteita. Jos me pukeudumme tuulipukuun sään ollessa mitä mainioin, emme me esimerkiksi pysty myöskään nauttimaan auringon säteistä ihollamme.

Ylisuojelemalla itseämme tällä läpäisemättömällä asulla me emme pysty kasvamaan ihmisinä. On totta, että kohdatessamme pettymyksen tai petoksen, emme me alkuun halua tutustua uusiin ihmisiin tai mennä ulos maailmaan, mutta on välttämätöntä että me asteittain selviydymme tästä vaiheesta yli ja ympäri.

Me emme tule saavuttamaan mitään myönteistä, jos lukitsemme itsemme omaan sisäiseen maailmaamme, emmekä salli kenenkään astua meidän “turvapaikkaamme” sisään.
miten pettymys lieventyy
Oman talomme (sydämemme) ovien ja ikkunoiden sulkemisesta lukkojen taakse toinen lopputulos on, että meitä ympäröivät ihmiset alkavat vetäytyä etäämmälle meistä. Me tulemme tällöin ajattelemaan, että he ovat hylänneet meidät tai että he ovat kaikki pahoja ihmisiä. Joka tapauksessa se on meidän oma muurimme, joka työntää meitä rakastavat ja meistä välittävät ihmiset kilometrien päähän itsestämme.

Kukaan ei väitä, että pettymyksestä on helppoa tai yksinkertaista selvitä, varsinkaan romantiikan saralla koetusta. Mutta on oleellisen tärkeää, että me riisumme kuvainnollisen tuulipukumme silloin kun taivaalla ei ole merkkiäkään myrskystä, jotta me voimme nauttia tuulenvireestä ja auringonpaisteesta päivän ollessa kirkas.

Me kannustamme sinua laulamaan sateessa ja loikkimaan lätäköissä!