Psykologinen väliintulo mielenterveydessä

Mielisairauksien normalisoinnin kasvusta huolimatta psykologinen väliintulo pysyy yhä tutkimattomana aiheena. Siitä syystä päätimme kertoa tässä artikkelissa roolista, jonka voit ottaa väliintulon muodossa määritellen sen tavoitteet ja mahdollisuudet.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä vain sairaudettomuutta. Voidaksemme saavuttaa tai säilyttää tämän tilan, voimme käyttää eri alojen tarjoamia eri menetelmiä. Psykologinen väliintulo on oikeastaan yksi tällaisista tiedon ja sen käytön tiloista.

Ennen kuin kerromme tästä aiheesta laajemmin, on tärkeää ymmärtää mitä psykologinen väliintulo tarkoittaa. Alvisin (2009) mukaan psykologinen väliintulo on prosessi, jolla pyritään lisäämään ihmisten ja heidän perheensä sekä yhteisönsä kehittymiskykyä.

Se antaa kohteille mahdollisuuden harjoittaa valtaansa ja hallintaansa yksilöllisessä ja sosiaalisessa ympäristössä. Sillä tavoin se siis lisää ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua kouluttaen ja tarjoten heille yksilöllisiä apuvälineitä, jotka saavat heidät kohtaamaan ja ratkaisemaan ongelmat sekä tekemään muutoksia sosiaalisessa ympäristössään.

Mitä mielenterveys tarkoittaa?

Kuten Oramas, Santana ja Vergara (2013) sanoivat, mielenterveys koostuu todellisuuden oppimisesta, joka voidaan sitten muuttaa yhteenottojen, johtamisen sekä yhdentävien konfliktien ratkaisemisen avulla; sekä sisäisesti yksilölle että heitä ympäröiville. Kun tässä oppimisprosessissa on häiriöitä tai jos yksilö epäonnistuu ratkaisun löytämisen yrittämisessä, voidaan alkaa puhua sairaudesta.

Muut kirjailijat, kuten Riviere, ovat myös sanoneet, että mielenterveyden tarkoituksena on pystyä ylläpitämään murteellisia ja muuttuvia suhteita maailman kanssa, mikä mahdollistaa yksilön sisäisten ristiriitojen sekä hänen sosiaaliseen tilanteeseensa liittyvien ristiriitojen ratkaisemisen. (Lainaus: Oramas, Santana ja Vergara, 2013.)

Maailman terveysjärjestön mukaan mielenterveys määritellään “hyvinvoinnin tilaksi, jossa kaikki yksilöt tajuavat oman potentiaalinsa ja voivat selviytyä elämän normaaleista stressitilanteista, kykenevät työskentelemään tuotteliaalla ja hedelmällisellä tavalla sekä antamaan oman panoksensa yhteisölle”.

Vaikka ihmisten kyky käsitellä päivittäisiä ristiriitoja ja muuttaa todellisuutta on erittäin tärkeää, liittyy mielenterveyteen kuitenkin muita määrääviä tekijöitä:

• Sosiaalinen konteksti. Köyhyyden, hyväksikäytön tai vähemmistöryhmiin kuulumiseen liittyvät tilanteet.
• Perhetaustat.
• Muiden kroonisten sairauksien liitännäissairaudet.

Psykologinen väliintulo tapahtuu kahden toisiinsa liittyvän kontekstin avulla: psykologisen ja sosiaalisen. Yksilön täytyy alkaa ottaa huomioon hänen koko sosiaalinen ympäristönsä ja se ainoa ympäristö, jonka kanssa hän on vuorovaikutuksessa. Kun väliintulo tapahtuu, on tärkeää muistaa kuinka merkittävä rooli perusterveydenhuollon ammattilaisilla todella on. Tämä on lähin ja parhaiten saavutettavissa oleva palvelu. Siitä eteenpäin kokeneet ammattilaiset arvioivat ja siirtävät potilaan eteenpäin.

Meidän täytyy pitää mielessä, että eri ammattien koordinoitu vaivannäkö on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka farmakologinen hoito voikin olla merkittävää (aina tietenkin ammattilaisen määräämänä), on tärkeää, ettemme unohda psykologisen väliintulon merkitystä.

Kuten “Good Practices in Intervention for People with Mental Illness” –oppaassa (2016) todettiin, täytyy tähän väliintuloon liittyä sosiaalista tukea, monitorointia, yhteistyötä sekä sosiaalista kuntoutusta. Tämän menetelmän päätavoitteena on myötävaikuttaa mielisairaudesta kärsivän yksilön autonomiaan.

Potilaiden täytyy saada yksilöllistä huomiota. Tässä joitakin asioita, jotka meidän tulee pitää mielessä:

• Yksilön tarpeet.
• Yksilön perheen ja lähipiirin tuki.

Mielisairaudesta kärsivien ihmisten psykososiaaliseen väliintuloon kuuluu:

• Heidän elämäntilanteeseensa liittyviä aktiviteetteja: valvontaa, avustusta asunnon hankinnassa ja niin edelleen.
• Päivittäisiä aktiviteetteja.
• Tukea välineellisiin päivittäisiin aktiviteetteihin.
• Lääkkeiden annostelun valvontaa ja harjoittelua.
• Opastamista järjestelmällisyyden ja ajanhallinnan kanssa.
• Sosiaalisen elämän ja perhe-elämän harjoittelua.
• Sosiaalis-juridista neuvontaa.

Lyhyesti sanottuna ihmiset ovat nyt tietoisempia mielenterveyden tärkeydestä kuin muutama vuosi sitten. Mielisairauksien suhteen on kuitenkin vielä paljon opittavaa ja ymmärrettävää. Yhteiskuntana m eidän pitäisi vähitellen tulla empaattisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi ja tietoisemmaksi tästä aiheesta.

Tästä ja monista muista syistä on tärkeää rohkaista ihmisiä, jotka saattavat tarvita mielenterveysalan ammattilaisen apua ja auttaa heitä ymmärtämään, kuinka hyödyllistä psykologinen väliintulo voi heille olla.