Psykologian käsitteitä, joita käytämme väärin
On monia psykologian käsitteitä, joita käytämme väärin. Tämä saattaa johtua kokemattomuudesta, tiedonpuutteesta tai kulttuurisista syistä. Monissa virheissä on kyse taipumuksesta käyttää tiettyjä sanoja kuin ne olisivat synonyymeja, vaikka ne eivät oikeasti sitä ole.
Vaikka jotkin näistä käsitteistä liittyvätkin läheisesti toisiinsa, on tärkeää tietää täsmälleen kuinka niiden merkitys eroaa toisista. Tässä psykologian käsitteitä sanapareina esiteltyinä.
Negatiivinen vahvistaminen – rangaistus
Vahvistaminen ja rangaistus ovat kaksi käyttäytymispsykologian tärkeintä käsitettä. Käytämme aikaisemmin mainittua silloin, kun yritämme lisätä jonkinlaisen käytöksen todennäköisyyttä. Jos taas haluamme vähentää sitä, on kyse rangaistuksesta.
Negatiiviseen vahvistamiseen liittyy vastenmielisen ärsykkeen poistamista, eli siis esineen tai tilanteen, joka koetaan epämiellyttävänä. Tämä menetelmä lisää sitä todennäköisyyttä, että aikaisempi käytös tulee toistumaan. Yksi esimerkki negatiivisesta vahvistamisesta on, kun äiti poistaa pojalleen antamansa rangaistuksen ja palkitsee hänet, kun hän on viettänyt koko päivän opiskellen.
Rangaistus on negatiivinen ärsyke ja tämä vähentää sitä todennäköisyyttä, että käytös tulee toistumaan. Muita esimerkkejä ovat muun muassa kun esimies antaa pienen rangaistuksen myöhästymisestä tai kun lapsi ei saa vanukastaan, koska hän on käyttäytynyt huonosti.
Epäsosiaalinen – ujo
Epäsosiaalinen käyttäytyminen on yhteiskunnalle tai kolmansille osapuolille vaarallisten tai vahingollisten tekojen tekemistä. Nämä ihmiset tuntevat olonsa hylätyksi tai heidän on vaikea elää nykyajan yhteiskunnassa.
Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (APD) on valmiiksi luotuja sääntöjä ja lakeja vastustavalle ihmiselle ominainen psykiatrinen häiriö. Hän saattaa jopa tehdä vakavia rikoksia impulsiivisesti tietäen täysin hyvin, että ne ovat lainvastaisia. Toisessa ääripäässä on ujous, joka ei johda mihinkään muuhun ihmisiin kohdistuvaan vaaraan tai haittaan. Se on vain epävarmuuden tunnetta, jota ihminen tuntee uusia sosiaalisia tilanteita kohdatessaan.
Alitajunta – tiedostamattomuus
Erottaaksemme nämä kaksi psykologian käsitettä toisistaan, meidän täytyy kääntyä Sigmund Freudin puoleen. Vaikka näitä kahta termiä käytetään yleensä vaihdellen, on niiden välillä hienovaraisia ja tärkeitä eroja.
Alitajunta on henkinen mieli, joka tottelee meidän makuamme tai halujamme. Jos esimerkiksi muutamme pyykkikorin paikkaa, kestää muutaman päivän, ennen kuin totumme sen uuteen sijaintiin. Tämä on todiste siitä, että alitajunnan hermoyhteyksistä tulee vahvempia ajan myötä.
Toisaalta tiedostamattomuus on henkistä sisältöä, joka pakenee meidän tiedostavasta mielestämme ja jota on vaikea saavuttaa sen kautta. Se on kaikista alkeellisin osa mieltämme, vuosien kokeilujen ja virheiden geneettisen voimistumisen hedelmä. Hengitys on esimerkki siitä, mitä tiedostamattomuus hallitsee.
Kateus – mustasukkaisuus
Tämä on toinen psykologian käsite, jota käytämme usein todella väärin. Näiden kahden termin välinen ero on hyvin yksinkertainen ja siinä on kyse määrästä ja omistuksesta. Jotta kateutta voisi syntyä, tarvitsemme kaksi ihmistä. Se on tunne, joka yhdistyy sen kanssa mitä meillä “ei ole”. Kateellinen ihminen kaipaa sitä mitä toisella on, ja hän ei halua tämän omistavan sitä.
Mustasukkaisuuteen liittyy yleensä kolme ihmistä tai useampia, ja siinä on kyse “omistamisesta”. Vaikuttaa siltä, että heidän arvokkaana pitämäänsä suhdetta on uhattu. Se on henkinen reaktio, joka johtuu jonkin kovasti arvostamamme asian menetyksen pelosta. Kun siis huomaamme naapurimme ostaneen uuden auton, tunnemme kateutta. Kun paras ystävämme menee naimisiin, tunnemme mustasukkaisuutta, koska hänen uusi vaimonsa on pilannut sen suhteen, joka meillä oli ystävämme kanssa.
Sukupuoli – suku
Amerikan psykologiajärjestön (APA, 2010) viimeisimmän julkaisun mukaan sukupuolella viitataan ihmisissä oleviin biologisiin eroihin ja suku taas liittyy enemmän sosiaalisiin eroihin.
Sukupuoli määrittyy luonnostaan. Ihminen siis syntyy joko miehenä tai naisena (joitakin poikkeuksia kylläkin on, eli intersukupuolinen ihminen). Sen sijaan APA sanoo, että suku voidaan oppia ja sitä voidaan muuttaa sekä manipuloida.
Harhaluulot – hallusinaatiot
Näiden kahden psykologian käsitteen sekaannus voi johtua siitä, että auditiivisista hallusinaatioista (äänten kuuleminen) kärsivät potilaat voivat kehittää harhaluuloja (usko siitä, että muut ihmiset haluavat satuttaa heitä).
Mutta vaikka hallusinaatio onkin täysin mielen keksimä havainnollinen kokemus, liittyy deliriumiin jonkin ulkoisen ärsykkeen tai olemassa olevan todellisuuden vääristämistä. Delirium on edelleen melko lailla tarkennettu uskomus, joka on syntynyt syvästä vakaumuksesta, huolimatta siitä, että terve järki osoittaa toiseen suuntaan.
Tunne – havainto
Molemmat näistä ovat osa samaa polkua, joka alkaa ärsykkeestä ja päätyy aivoihin. Mutta vaikka käytämme niitä usein synonyymeina, eivät ne ole täysin sama asia. Saamme auringonvaloa verkkokalvon läpi ja kuulemme ääniä sisäkorvan hiussolujen läpi. Ihminen saa sekä sisäisiä että ulkoisia ärsykkeitä ja vangitsee ne kiitoksena näille reseptoreille.
Tunne on siis havaintoprosessin ensimmäinen vaihe ja viisi aistiamme toteuttavat sen. Havainto on seuraava vaihe. Se on psykologinen ja biologinen prosessi, jonka välityksellä aivot tulkitsevat ja antavat tarkoituksen tiedolle, joka saavuttaa sen tunteen avulla.
Oire – merkki
Vaikka molemmat ovat psykopatologian indikaattoreita, ovat oireet subjektiivisia ja merkit useimmiten objektiivisia. Potilaat listaavat ja selittävät oireita itse omasta näkökulmastaan ja havainnostaan. Tällaisia ovat esimerkiksi väsymys, kipu, lihasten heikkous tai huimaus.
Merkit ovat kuitenkin asianmukaisten psykofyysisten tutkimusten kautta tehtyjä lääketieteen ammattilaisten havaintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kuume, turvotus, psykomotorinen viivästyminen tai keltaisuus.
Tieto siitä, kuinka näitä psykologian käsitteitä käytetään oikealla tavalla, auttaa meitä ymmärtämän ja selittämään asiat täsmällisemmin. Onnellinen lopputulos on odotuksen arvoista!