Psykologian juuret: historia, merkittävät henkilöt ja mallit
Nykypäivänä psykologiaa pidetään vakiintuneena tieteenä, vaikka se jatkaakin kehittymistään ja siihen vaikuttavat edelleen monet eri tieteenhaarat. Psykologian ansiosta meillä on syvempi ymmärrys omasta tiedostamme ja tavasta, jolla aivomme toimivat. Mutta oletko koskaan pohtinut, mistä psykologia on saanut alkunsa? Millaiset ovat psykologian juuret?
Entäpä sitten psykoterapia? Mistä se kaikki sai alkunsa? Kuten tulet näkemään, nämä kaksi käsitettä liittyvät läheisesti toisiinsa. Tämän päivän artikkelissa kerromme psykologian historian tärkeimmistä virstanpylväistä. Ne auttavat ymmärtämään sen juuria, kehitystä ja nykyistä tilaa. Kiinnostuitko? Jatka lukemista!
Psykologian juuret
Psykologialla on laaja historia, joka on täynnä kiehtovia henkilöitä ja tapahtumia. Tänään keskitymme kaikkein tärkeimpiin virstanpylväisiin sen tieteenalan kehityksessä, jonka nykypäivänä ymmärrämme psykologiaksi. Ne auttoivat luomaan perustan psykologialle ja yleisesti psykoterapialle.
Modernin psykoterapian juuret
Jos haluaa keskustella psykologian alkuperästä, on ensin matkattava aikaan ennen sen syntyä. 400–300-luvulla eaa. muodostuivat ensimmäiset heimoyhteiskunnat Kreikassa ja antiikin maailmassa. Tuohon aikaan kaiken ihmisen psyykeen liittyvän katsottiin johtuvan yliluonnollisista ja maagisista syistä.
Ihmiset uskoivat, että fyysiset ja psyykkiset sairaudet johtuivat sielun riivauksesta, ja valittu “parannuskeino” oli yleensä manaus. Tämä lähestymistapa, vaikka se olikin varsin sopimaton (ja tehoton), merkitsi modernin psykoterapian alkua. Tässä on jo nähtävillä todisteita siitä, että ihmiset luokittelivat tietyt ajatukset ja käytösmallit “epänormaaleiksi”. Tältä aikakaudelta ovat lähtöisin myös ensimmäiset filosofit, kuten Pythagoras, Platon ja Aristoteles.
Psykologian juuret: Hippokrates ja Galenos
Myöhemmin kuvaan astuivat Hippokrates (300-luvulla eaa.) ja Galenos (100-luvulla jaa.). Hippokrates esitti, että sairaus oli seurausta elimistön sisäisistä tiloista. Hän ehdotti teoriaa neljästä kehon perusnesteestä ja yhdisti ne seuraavalla tavalla ihmisen temperamentteihin:
- Veri. Sangviininen temperamentti.
- Lima. Flegmaattinen temperamentti.
- Keltainen sappi. Koleerinen temperamentti.
- Musta sappi. Melankolinen temperamentti.
Hippokrates uskoi, että kun nämä neljä perusnestettä ovat tasapainossa (krasia), ihmisen terveys on hyvä. Epätasapainoa näissä neljässä nesteessä kutsuttiin dyskrasiaksi.
Galenos puolestaan syntetisoi muinaisen lääketieteen ja teki eron luonnollisten asioiden (perusnesteet), yliluonnollisten asioiden (sairaus) ja luonnottomien asioiden (ympäristön) välillä. Parannuskeinoina oli luonnollisten asioiden korjaaminen käyttäen ei-luonnollisia asioita.
Keskiaika, renessanssi ja moderni aika
Keskiajalla länsimaisen uskonnollisen ajattelutavan mukaan psyykkinen sairaus oli paholaisen työtä. Aurelius Augustinus kirjoitti spirituaalisista harjoituksista henkilökohtaisen muutoksen saavuttamiseksi synnintunnustuksen kautta.
Myöhemmin, renessanssin aikana, psyykkisen sairauden käsite erotettiin paholaisen riivauksen käsitteestä. Psyykkisistä sairauksista kärsivien ihmisten kaltoinkohtelu ja vainoaminen kuitenkin jatkuivat.
Uudella ajalla Gassner teki eron yliluonnollisten ja luonnollisten sairauksien välille. Edellisiä hoitivat papit ja jälkimmäisiä lääkärit.
Psykoterapian synty
Tästä päästään psykologian ja samalla psykoterapian alkujuurille. 1800–1900-luvuilla kuvaan astuivat teoriat animaalisesta magnetismista ja hypnoosista. 1800-luvun loppupuoliskolla F. Cobbe käytti ensimmäisenä termiä “psykoterapeutti” eräässä artikkelissaan.
Van Helmont keksi teorian animaalisesta magnetismista eli mesmerismistä, ja Mesmer hahmotteli teorian magnetismista. Näiden doktriinien pääasialliset pilarit olivat sähköoppi, magnetismi ja astronomia. Tärkein ajatus oli, että henkilö pystyi saavuttamaan tasapainon palauttamalla kehonsa nesteiden tasapainon, jota taudit ja psyykkinen sairaus horjuttivat. Uskottiin, että ihmisiä pystyttiin hoitamaan ensin magneeteilla ja sitten kehonsa omilla nesteillä.
Hypnoosin koulukunnat
Magnetismin jälkeen tuli hypnoosi, joka syntyi esipsykologisen parantamisen ja psykoanalyysin liitosta. Hypnoosin koulukuntia oli kaksi pääasiallista: Nancyn koulukunta (Lièbault ja Bernheim) ja Salpetrieren koulukunta (Charcot ja Janet). 1800-luvun yleisin terapeuttinen toimenpide oli itse asiassa hypnoosi, tarkemmin ottaen hypnoottinen suggestio.
Myöhemmin Binet (1889) vaikutti osaltaan kyseiseen tieteenalaan töillään hypnoosista ja hysteriasta. W. James (1890) loi psykologian perusteet, ja J. Benedikt (1892) alkoi hoitaa potilaita tietoisuuden tilassa.
Katarttisesta menetelmästä psykoanalyysiin
Tuon aikakauden muut menetelmät, jotka auttavat meitä ymmärtämään psykologian syntyä, olivat niin kutsutut “katarttinen menetelmä” ja psykoanalyysi (jota käytetään yhä tänäkin päivänä).
Breuer keksi katarttisen menetelmän, joka oli pohjimmiltaan tapa lievittää ja poistaa traumaattisiin tapahtumiin liittyviä patogeenisia tunteita hypnoosin kautta. Tämä kaikki tapahtui ennen Freudia. Kun kuvaan astui Sigmund Freud, hän keksi käsitteet kuten transferenssi, vastustus, defenssi jne.
Psykoterapian kehitys ja psykologian nykyinen tila
Olemme saapuneet psykoterapian syntyyn sellaisena kuin se nykyään ymmärretään. Wundt alkoi tehdä eroa tieteellisen psykologian ja sovelletun psykologian välillä. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua psykoanalyyttiset ja projektiiviset menetelmät alkoivat menestyä, koska ihmiset olivat tyytymättömiä psykometrisiin lähestymistapoihin. 1900- ja 2000-luvuilla meillä on:
- 30-luku: Ensimmäiset työt persoonallisuudesta muun muassa Allenilta, Allportilta, Murraylta ja Rogersilta.
- 40-luku: Yleiskuva tieteellisestä psykologiasta ja psykoanalyysistä. Skinner ja Wolpe keksivät behavioralismin “käytännöllisinä ja nopeina ratkaisuina ongelmiin”.
- 50-luku: Humanistinen psykologia ilmaantuu sosiaalisena ja filosofisena liikkeenä. Maslow loi nimeä itselleen töillään “kolmannesta voimasta”.
- 60-luku: Kognitiiviset mallit ilmaantuivat Ellisin, Beckin ja Mahoneyn myötä.
Psykologia tänään
Monet eri henkilöt, tekniikat ja menetelmät ovat siis tiivistetysti jättäneet jälkensä tämän tieteenhaaran kehitykseen.
Nykyään on olemassa 250–300 psykoterapeuttista mallia. Taipumus nojaa kuitenkin eklektismiin eli erilaisten teorioiden yhdistämiseen pyrkimyksenä luoda yhteinen viitekehys.
Tämän seurauksena erilaiset lähestymistavat ovat yhtä aikaa sekä modernin psykologian Akilleen kantapää että vahvuus. Se pystyy vastaamaan hyvin erilaisten ihmisten tarpeisiin, mutta aiheuttaa myös paljon hämmennystä.
Viime vuosina kognitiiviset mallit ovat lisääntyneet. Behavioralismi on edelleen läsnä, humanismi on vakiintunut ja systeeminen malli kehittyy edelleen (kuten monet muutkin).
“Psykologia ei voi kertoa ihmisille, kuinka heidän tulisi elää elämäänsä. Se voi kuitenkin antaa heille keinot henkilökohtaisen ja sosiaalisen muutoksen aikaansaamiseksi.”
-Albert Bandura-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bateman, A., Brown, D., Pedder, J. (2005). Introducción a la psicoterapia. Manual de la teoría y técnica psicodinámicas. Ed. Albesa. Barcelona.
- Berstein, D. y Nietzel, M. (1982). Introducción a la Psicología clínica. McGraw Hilll. Madrid.
- Botella, C. (1987). Introducción a los tratamientos psicológicos. Promolibro. Valencia.
- Gondra, J. (1997). Historia de la Psicología. El nacimiento de la psicología científica. Madrid: Síntesis.
- Hothersall, D. (1997). Historia de la Psicología. México: McGraw-Hill.