Prinssi ja pääskynen: tarina kiintymyksestä parisuhteessa

19.11.2017 en Tunteet 243 Jaetut
sydän häkissä

Tämän kumppanien välisestä kiintymyksestä kertovan tarinan tarkoituksena on saada sinut pohtimaan turvattoman kiintymyksen mekanismeja ja sitä, kuinka ne aiheuttavat kärsimystä ja vaikuttavat meihin, kun yritämme kontrolloida ja hallita toista ihmistä, tekosyynä rakkaus.

Mikä siis on ero rakkauden ja kiintymyksen välillä? Miksi niitä pidetään samana asiana? Kuinka ehdollinen kiintymys vaikuttaa negatiivisesti parisuhteeseen?

”Kun olemme kiintyneitä johonkin, pelko on aina läsnä, pelko sen asian menettämisestä; kiintymykseen liittyy aina turvattomuudentunne.”

-Jiddu Krishnamurti-

Prinssi vietti päivät pitkät katsellen ulos ikkunasta, odottaen jotakin tapahtuvaksi. Hänellä oli vain yksi palvelija, joka oli vastuussa ostosten tekemisestä ja linnan siivoamisesta. ”Miten tylsää elämäni onkaan”, prinssi huokaisi.

Eräänä huhtikuisena aamuna pääskynen istui ikkunalaudalla. ”Oi”, prinssi huudahti, ”miten pieni ja hauras olento.” Pääskynen lauloi prinssille pienen laulun ja lensi tiehensä. Prinssi oli hämmästynyt: pääskysen laulu vaikutti kaikkein kauneimmalta asialta maailmassa, ja sen höyhenpeite oli mitä erikoisin. Miten ainutlaatuinen olento!

Pääskynen palaa

Siitä lähtien prinssi odotti kärsimättömänä pääskysen paluuta. Se päivä saapuikin, ja pääskynen lauloi prinssille taas uuden laulun. Prinssi tunsi itsensä onnekkaaksi. ”Onkohan sillä kylmä?”, hän pohti juuri ennen kuin pääskynen lensi taas tiehensä.

Kolmannella kerralla pääskysen saapuessa prinssi mietti huolissaan, olikohan sillä nälkä. Muutaman seuraavan päivän ajan hän rakensikin pääskyselle pientä taloa ja lähetti palvelijan ostamaan lautaa ja nauloja sekä metsästämään hyönteisiä. Lopulta, useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen, prinssi vaati palvelijaa rakentamaan pääskysen talonkin. ”Pahuksen lintu”, palvelija mumisi.

pääskynen prinssin nenän päällä

Pienen talon sisään prinssi laittoi hyönteiset ja veden sekä silkkikangasta vuoteeksi. Kun hän näki pääskysen tulevan taas ikkunalaudalle istumaan, hän toi pikkutalon sen luo ja katseli ihastuksissaan kun lintu joi ja söi ruokaa, jota hän oli sille valmistanut. ”Pidätkö näistä hyönteisistä, pikku pääskyseni?” hän kysyi. ”Nappasin ne sinua varten”, hän lisäsi. Lyhyellä viserryksellä pääskynen näytti vastaavan myöntävästi ennen kuin lensi taas tiehensä.

Prinssin on käsiteltävä epävarmuutensa

Sitten prinssi muuttui ahdistuneeksi. Mitä jos pääskynen ei koskaan enää palaisi? Mitä jos se löytäisi paremman suojapaikan? Ehkäpä toiset prinssit rakentaisivat parempia taloja tai metsästäisivät enemmän hyönteisiä. Hän ei voisi sallia sitä. Samanlaista pääskystä ei löytyisi koko maailmasta.

Prinssi oli kaksi päivää nukkumatta ja ajattelematta mitään muuta, kunnes hän lopulta päätti käyttää vapaa-aikansa valmistaakseen riippulukollisen oven pieneen lintutaloon. Pääskynen palasi tavanomaiseen tapaansa, ja mennessään sisään pieneen taloon syömään, prinssi lukitsi sen sisään. Rakastan sinua”, hän tunnusti, ”sinulta ei koskaan tule puuttumaan ruokaa tai vettä, eikä sinua koskaan enää palella.”

Hieman hämmentyneenä pääskynen suostui aluksi prinssin toiveeseen mukavuuksien vuoksi. Se nautti kotinsa lämmöstä ja siitä, että ruokaa oli koko ajan saatavilla ilman että sitä piti jatkuvasti etsiä viljelmiltä.

Prinssi asetti häkin yöpöydällensä voidakseen tervehtiä pääskystä joka aamu silittämällä sen päätä. ”Olet minun pääskyseni, laula minulle laulu, kaunokainen”, prinssillä oli tapana sanoa. ”Ei tämä elämä ole yhtään hullumpaa”, ajatteli pääskynen. Ja se lauloi. Mutta ajan myötä sen musiikki vaimeni, kunnes se oli lopulta hiljaa.

Pääskynen ei pysty enää laulamaan

”Etkö enää laula?” prinssi kysyi yllättyneenä. ”Teit minut onnelliseksi laulullasi”.

”Sain inspiraationi lauluuni joen virtauksesta, tuulen suhinasta puissa, kuun heijastuksesta vuoren rinteessä. Toin sen mielelläni sinulle, mutta tässä häkissä en näe mitään, minkä vuoksi laulaa”.

”Tein sen siksi että rakastan sinua”, sanoi prinssi. ”Sinun on vaarallista lennellä ympäriinsä itseksesi. Mitä jos tapahtuu onnettomuus? Mitä jos et löydä ruokaa? Mitä jos metsästäjä ampuu sinut?”

”Metsästäjä? Mikä on metsästäjä?”, pääskynen kysyi.

”Minä pidän sinusta huolta ja suojelen sinua, täällä olet turvassa kaikilta vaaroilta.”

Sitten yhtenä aamuna prinssi heräsi hätkähtäen. Hän meni silittämään pääskystä ja löysi sen kuolleena. Täynnä vihaa prinssi etsi palvelijan ja antoi tälle potkut, sillä hän oli varma, että yksi palvelijan metsästämistä hyönteisistä oli tappanut linnun. ”Syyllisen” löytäminen ei lohduttanut prinssiä, joka tunsi olonsa vieläkin yksinäisemmäksi ja avuttomammaksi kuin mitä hän oli ollut ennen pääskysen ilmaantumista. Sitten, yhtäkkiä, toinen pääskynen lennähti ikkunalle ja alkoi laulaa. Se oli kaunein laulu, jonka hän oli koskaan kuullut…

lintu ihmisen kädellä

Lukolliset talot, jotka sammuttavat rakkauden

Tämä tarina kertoo siitä, kuinka kiintymys toimii parisuhteissa, ja osoittaa sen kuinka omat pelkomme usein tukahduttavat toisen ihmisen toiveet ja oikeudet. Tarinan opetus on seuraava: yrittämällä muuttaa ihmisiä työnnämme heitä usein kauemmas siitä, mikä antaa heidän elämälleen merkityksen: heidän onnellisuutensaMe ”teemme sen kaiken heidän vuokseen”, mutta emme tiedosta mitä todella aiheutamme heille.

Jos tunnemme yksinäisyyttä tai tyhjyyttä, voimme hyväksyä oman velvollisuutemme ratkaista tilanteen omin avuin, tai sitten voimme velvoittaa kumppanimme täyttämään tuon yksinäisyyden muodostamalla häneen riippuvuuteen perustuvan suhteen.

Kiintymys voi hämmentää meitä liioittelemalla rakastetun ominaisuuksia ja tekemällä hänestä ainutlaatuisen ja korvaamattoman olennon silmissämme, lisäten näin ahdistustamme ajatellessamme mitä tapahtuisi, jos menettäisimme hänet. Voimme riistää toiselta vapauden, vaikka luulemme vain huolehtivamme hänen hyvinvoinnistaan tai suojelevamme häntä.

Tämä on tarina kiintymyksestä, mutta myös rakkaudesta. Rakkaus on sitä, että hyväksyy ja kunnioittaa toista ihmistä sellaisena kuin hän on, haluaa hänen onneaan omien tarpeiden täyttymisen sijaan ja – aivan kuten pääskysen kohdalla – antaa hänen lentää tarvittaessa, jos se on asia joka tuo hänelle onnen.

* Alkuperäinen tarina on Mar Pastorin kirjoittama

UUTISIA VERKOSSA