Älä rakasta minua paljon, rakasta minua oikein

29 lokakuu, 2017

Vaikka sitä saattaakin olla vaikea uskoa, rakastaminen paljon ei tarkoita samaa kuin rakastaminen oikein, koska toisinaan määrä ei mene käsi kädessä tarvittavien tunteiden ja parisuhteen ominaisuuksien kanssa. Rakkaus ei ole riittävää, kun kunnioitusta ei ole. Kaiken ei pitäisi mennä eikä kaikkea pitäisi antaa anteeksi intohimon nimissä. Se voi olla tuhoisaa ja vieraannuttavaa.

Aaron T. Black, yksi tunnetuimmista kognitiivisen käytöksen alalla olevista psykiatreista, kertoo aiheesta kirjassaan Love is not enough. Voimme nähdä heijastuksen monista omista ajatuksistamme ja käytöksestämme kirjan jokaisella sivulla. Pohjimmiltaan useimmat meistä ovat ankkuroituja siihen ajatukseen, että rakkaus voittaa kaiken. Siihen, että se on palamatonta energiaa, joka parantaa ja korjaa kaiken.

“Rakkauden ristiriidassa kahdesta ihmisestä tulee yksi ja silti he pysyvät kahtena.”

-Erich Fromm-

Itse asiassa sen myöntäminen, että tuleminen “rakastetuksi paljon” ei ole riittävää tehdäkseen meistä todella onnellisia, on hyvin lannistavaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Kuitenkin samaa tapahtuu myös toisissa muodoissa: taito ei ole riittävää menestyksen saavuttamiseksi eikä raha ole avain. Suora tie ei ole aina tie onneen, jota niin odotimme ja josta unelmoimme.

Elämä on täynnä vivahteita, jotka tekevät meistä epätoivoisia, hämmentävät meitä ja joskus laittavat meidät täysin puolustuskyvyttömään tilaan. Rakastaminen paljon ei aina ole heijastus todellisesta rakkaudesta. Se on jotain mikä meidän täytyy ymmärtää niin pian kuin mahdollista tietääksemme kuinka toimia ja jättääksemme surullisen idealisoinnin taaksemme sekä kyetäksemme muodostamaan vahvoja, täyttäviä ja kypsiä parisuhteita. 

laastarin alla on mies

Kun rakastamme paljon, mutta rakastamme väärin

Monet meistä valitsevat tietyn kumppanin, koska me hoemme itsellemme tuota paljon käytettyä ilmaisua “hän on se oikea, se joka sopii minulle parhaiten, se joka voi tehdä minusta onnellisen.” Todellisuus on kuitenkin hyvin erilainen. Kuten monet meistä jo tietävät, kukaan ei valitse sitä kehen he rakastuvat. Rakkaus, aivan kuten intohimo, ei ole valittavissa. Se tulee ja vie jalat altamme. 

Vähitellen me vajoamme tunteiden, aistien ja idealisoinnin pyörteisiin, mikä tekee suhteestamme melkein taivaallisen. Me kerromme itsellemme ja muille, että “rakkautemme on taianomaista, elämäniloista eikä siinä ole säröjä.” Tajuamatta edes sitä, saavutamme omistautuneisuuden tilan, jossa ei ole rajoja ja “elämme vain sinua varten.” Saavutamme onnellisen läheisriippuvuuden tilan, jossa rakastamme toisiamme niin paljon ja jossa “sinun” ja “minun” antaa tilaa “meille” ja meidän omat identiteettimme liukenevat.

On tärkeää ymmärtää, että nuo rakkaudet jotka ovat oletettavasti taivaasta lähetettyjä ja ehdottomia, ovat kaikista vaarallisimpia. Koska todellinen rakkaus on maanpäällistä eikä tarvitse rajoja. Haluat sääntöjä ja rajoja jotka suojelevat sinua, yksityisyyttä jota tulee kunnioittaa sekä harmoniaa joka säilyttää oikean tasapainon.

Kun rakkautta annetaan liikaa ja vaaditaan samalla mitalla, siitä voi tulla hirmuvaltaista ja seuraavanlaista dynamiikkaa saattaa ilmetä.

niitataan kädet yhteen

Riippuvaisen ja vahingollisen rakkauden 4 ansaa

Läheisriippuvainen rakkaus tulee ennemmin tai myöhemmin kehittämään tapoja, jotka meidän tulee tunnistaa. Ei ainoastaan kyetäksemme puolustamaan itseämme niiltä, vaan myös välttääksemme itse niiden käyttämistä.

  • “Kaikki tai ei mitään” -ansa. Rakastaminen paljon ja rakastaminen väärin voivat muuttaa meidät ammattilaishuijareiksi ilman että itse tajuamme sitä. Yhteisen omistautuneisuuden pitäisi olla täydellistä ja kiistatonta.
  • “Mitä pitäisi” ansa. Sellainen aika tulee aina, jolloin pariskunnan toinen tai molemmat osapuolet alkavat ajautumaan pakkomielteeseen siitä ajatuksesta, mitä toisen henkilön pitäisi tai ei pitäisi tehdä. “Jos hän ei tee sitä, hän ei todella rakasta minua. Jos teen sitä tai tätä, niin hänen pitäisi myös tehdä niin minulle.”
  • Syyllisyyden ansa. Tämä on epäilemättä yksi parisuhteiden yleisimmistä menetelmistä. Syyllisyyden tuntemisen heijastaminen kumppaniisi saa hänet tuntemaan olonsa pahaksi hänen laiminlyötyään sinua tai satuttaessaan sinua, tajuamatta edes sen olevan hyvin yleistä. 
  • Pahimman kuvittelemisen ansa. Pakkomielteinen, läheisriippuvainen, myrkyllinen rakkaus on taipuvainen aiheettomien ja perusteettomien asioiden kuvitteluun. Epäily petetyksi ja huijatuksi tulemisesta voi muuttua pysyväksi tunteeksi.

Rakasta minua kauniisti, rakasta minua vapaasti ollessamme yhdessä

On isiä ja äitejä, jotka rakastavat lapsiaan. He rakastavat lapsiaan voimakkaasti, epäitsekkäällä kiintymyksellä ja ilman rajoja. He rakastavat lapsiaan paljon, mutta eivät oikein. Tukahduttava rakkaus leikkaa siivet ja turhauttaa lapsuutta. Se murskaa unelmat ja jopa kyvyn saavuttaa onni ja varmistaa kypsäksi kasvaminen.

“Hän, joka tietää kuinka todella rakastaa, voittaa aina.”

-Hermann Hesse-

Melkein sama tapahtuu puhuttaessa pariskunnasta. Ei ole mitään tarvetta kuolla rakkauden puolesta tai kärsiä sen vuoksi. Me emme saisi sallia sen hylätä meitä tai meidän itsetuntoamme tehdäksemme palveluksen jollekulle toiselle. Meidän pitäisi olla vaativia ja sanoa “en halua sinun rakastavan minua paljon, haluan sinun rakastavan minua OIKEIN.”

mies halaa aivoja ja nainen sydäntä

Toisaalta, olemme kaikki varmasti tietoisia siitä, että on hyvin harvoja yhtä tärkeitä tai jännittäviä asioita kuin itsensä tunteminen rakastetuksi ilman rajoja ja ylettömässä määrin. Se on tapa vahvistaa meitä ja tuntea itsemme ylitsevuotavan energian täyttämäksi. Se yllyttää meitä ja vangitsee meidät. Meidän pitää kuitenkin olla varovaisia ja pysyä viileinä, koska rakkaudella ei ole tinkimättömyytesi, arvokkuutesi ja onnellisuutesi asettamia rajoja. 

Jos yhtäkään näistä tukipilareista vahingoitetaan, on silloin aika tulla ulos kultaisesta, suljetusta häkistä.