Peiliteoria, ja haavat jotka rakentavat ja rikkovat parisuhteita

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Viimeisin päivitys: 10 toukokuuta, 2018

Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuu, kun muodostat yhteyden jonkun henkilön kanssa ja sitten jonkin aikaa myöhemmin näet hänen persoonallisuudessaan piirteitä, joista et pidä? Jacques Lacanin peiliteoria kertoo tästä prosessista.

Lacanin mukaan rakennamme identiteettiämme heijastamalla sitä muihin. Tämän vuoksi suhteet joita meillä on muiden kanssa ovat heijastuksia tai puolia persoonallisuudestamme, joista joko pidämme tai emme pidä.

Mikä on peiliteoria?

Aivan kuten emme pidä jostain osasta kehossamme tai ulkonäössämme peiliin katsoessamme, myös persoonallisuudessamme on sellaisia puolia, joita emme halua hyväksyä. Se mitä vihaamme eniten muissa ihmisissä, on itse asiassa sisällämme, ainakin symbolisesti. Toisin sanoen se mistä emme pidä toisissa, on myös se mistä emme pidä itsessämme.

Heijastamme jatkuvasti osia itsestämme. Ja koska emme yleensä pysty näkemään omia varjojamme – tai edes vahvuuksiamme – elämä antaa meille ihmissuhteiden lahjan. Suhteet näyttävät, mitä sisällämme on. Ihmiset toimivat peilinä, heijastaen meidät ja antaen meille mahdollisuuden nähdä keitä olemme.

Suora tai käänteinen peili

Peiliteoria voi toimia suoraan tai käänteisesti. Otetaan esimerkki. Sanotaan vaikka ettet kestä, kuinka itsekäs ystäväsi on. Suorassa mielessä saatat heijastaa itsekkään osan itsestäsi, jonka kieltäydyt näkemästä. Toisaalta, käänteisellä tavalla, hän saattaa heijastaa sitä kuinka epäitsekäs olet. Kenties huolehdit aina muista ja unohdat itsesi. Joka tapauksessa tämä on arvokasta tietoa, jos haluat tuntea itsesi ja kasvaa.

Saatat ajatella, että pomosi on liian vaativa kanssasi. Mutta kenties olet myös itse liian vaativa ja perfektionisti itsellesi. Pomosi on tässä tapauksessa vain heijastus siitä, millainen olet itsellesi. Vaihtoehtoisesti saatat olla liian rento ja tarvitset vähän kuria elämääsi. Ja me kaikki tiedämme, että tasapaino on hyve.

Henkiset haavat

Laastari ei ole parannuskeino. Kun olemme haavoittuneita, huudamme tuskasta. Sitten rauhoitumme, puhdistamme haavan ja sidomme sen, jotta se voi parantua. Emme vain sido ja sitten unohda sitä, koska tiedämme ettei se parane niin. Sen sijaan huolehdimme haavasta kunnes se lopulta paranee.

Meillä kaikilla on henkisiä haavoja. Henkiset haavat ovat niitä emootioita, tunteita, ajatuksia ja tapoja toimia, jotka ovat seurausta tuskallisista hetkistä elämässämme ja joita emme ole vielä hyväksyneet. Meistä on tullut niiden vankeja. Hyvinvointimme riippuu siitä, että muutamme nämä tunteet ja ajattelutavat viisaudeksi ja kokemukseksi. Että niiden antaa sysätä meitä eteenpäin muuttumaan paremmiksi ihmisiksi.

Mitä haavasi heijastavat

Kun unohdamme haavamme, niistä tulee alitajuntamme osa ja ne vaikuttavat ajatuksiimme, mielialoihimme ja käyttäytymiseemme. Ja vähitellen ne nakertavat  sisällemme  reikiä sydämiimme. Sitten tapaat jonkun jolla on samat reiät, samat haavat, ja te koette yhteyden. Peilaatte haavojanne ja siitä seuraa jotain hyvää. Mutta teidän on oltava varovaisia, koska tällaiset haavat voivat myös erottaa ihmisiä.

Mikäli haavat jäävät hoitamatta, ne ennemmin tai myöhemmin satuttavat suhdetta. Epävarmuus, pelko, mustasukkaisuus, omistushalu… On kuin elämä yrittäisi lähettää sinulle heijastuksia näyttääkseen, miten voit kasvaa. Jos et hahmota niitä ja kiinnitä huomiota siihen mitä ne kertovat sinulle, et kasva.

Itse asiassa ne voivat pysäyttää kasvusi ja heikentää suhteesi. Joten pitäkäämme peiliteoria mielessä ja hyödyntäkäämme sen meille itsestämme antamia arvokkaita tietoja. Kiinnittäkäämme huomiota – ja kasvakaamme.