Paranoidi skitsofrenia: määritelmä, aiheuttajat ja hoito

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Pérez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Varmasti useammin kuin kerran olemme kuulleet jonkun sanovan: “hän on vain vainoharhainen.” Ei ole epätavallista, että käytämme termiä “vainoharhainen” henkilölle, joka luulee että häntä seurataan, että joku haluaa satuttaa häntä, että joku pilkkaa häntä tai että joku on häntä vastaan. Mutta akateemisesti puhuen termi “vainoharhainen” tai “paranoidi” merkitsee jotain paljon enemmän. Tässä artikkelissa puhumme psykoosin alatyypistä nimeltä paranoidi skitsofrenia.

Historiallisesti termi “psykoottinen” on määritelty monella eri tavalla, ja mitään näistä ei ole hyväksytty universaalisti. Me ymmärrämme “psykoottisen” henkilönä, jolla on tiettyjä oireita, jotka kuuluvat kahteen laajaan ryhmään: positiivisiin oireisiin ja negatiivisiin oireisiin. Tarkastellaan niitä yksityiskohtaisemmin.

Skitsofrenia, vakava mielisairaus

DSM-5 määrittelee skitsofrenian “kahtena (tai useampana) seuraavista oireista, joista jokainen esiintyy merkittävän ajan kuukauden ajanjakson aikana (tai vähemmän, jos hoidettu onnistuneesti).” Nämä oireet ovat seuraavia: harhakuvat, hallusinaatiot, järjestäytymätön puhe, karkeasti epäorganisoitunut tai katatoninen käytös ja negatiiviset oireet.

Positiiviset oireet ovat normaalien toimintojen ylijäämää tai vääristymiä, kun taas negatiiviset oireet ovat tavallisten toimintojen vähentymistä tai menetystä. Positiiviset oireet sisältävät järkeilyn vääristymiä (tavallisesti kutsutaan harhaluuloiksi, mukaan lukien ne “paranoidit” kuvitelmat, jotka mainitsimme aikaisemmin). Ne sisältävät myös hallusinaatiot, epäjärjestäytyneen puheen ja karkeasti epäjärjestyneen käytöksen.

Toisaalta, negatiiviset oireet sisältävät seuraavat oireet: tajunnan rajoitukset ja emotionaalisen ilmaisun intensiteetti, sujuvuuden menetys ja ajatusten ja kielen produktiivisuuden menetys (alogia), sekä tahdonvoiman puute (abulia).

Harhaluulot

Harhaluulot ovat vääriä uskomuksia, jotka ovat tavallisesti peräisin kokemusten ja havaintojen väärin tulkitsemisesta. Ne voivat koskea monia eri asioita (esim. vainoa, sairauksia, uskonnollisia tai suurisuuntaisia asioita). Harhaluulot vainoista ovat kaikkein yleisimpiä.

Henkilö, joka kärsii vainon harhaluuloista (hän on paranoidi tai hänellä on paranoideja ajatuksia) uskoo, että joku häiritsee, seuraa, pettää, vakoilee tai nöyryyttää häntä. Itseensä viittaavat harhaluulot ovat myös yleisiä: tämä tapahtuu, kun henkilö uskoo tiettyjen eleiden, huomautusten, kirjojen, sanomalehtien, laulujen tai muiden ympäristön elementtien olevan osoitettuja juuri hänelle.

Kun outoja harhaluuloja pidetään tyypillisenä skitsofreniana, vaikka sen säännöttömyyttä olisikin vaikea arvioida, etenkin tietyissä kulttuureissa. Harha-ajatuksia pidetään outoina, jos ne ovat selvästi epätodennäköisiä ja käsittämättömiä, ja jos ne eivät ole peräisin tavallisista elämänkokemuksista (esim. ajatus siitä, että joku on asettanut hänen ihonsa alle mikrosirun ”vakoillakseen” hänen liikkeitään).

Toinen esimerkki harhaisesta ajatuksesta on uskomus, että jokin outo olento on varastanut hänen sisäelimensä, ja korvannut ne toisen olennon sisäelimillä, jättämättä arpeakaan. Harhaluuloja, jotka ilmaisevat kontrollin menetystä kehosta tai mielestä, pidetään yleisesti outona.

Harhaluulot voivat saada aikaan ongelmia sosiaalisella tasolla, ihmissuhteissa ja työpaikalla. Harhoista kärsivät ihmiset voivat kyetä ymmärtämään muiden ihmisten argumentteja ja pitää omia ajatuksiaan irrationaalisina, mutta he eivät kykene hyväksymään tätä. Monista näistä ihmisistä voi tulla todella ärtyisiä. Samaan aikaan tämä ärtyvyys voi olla reaktio heidän harhaluuloihinsa.

Psykoosi vai paranoidi skitsofrenia

DSM-5:n mukaan skitsofrenialla on olemassa eri tyyppejä ja alatyyppejä:

• Paranoidi
• Sekava
• Katatoninen
• Lasten
• Skitsoaffektiivinen

Kuten sanoimme aikaisemmin, tässä artikkelissa aiomme keskittyä paranoidiin skitsofreniaan.

Paranoidin skitsofrenian ominaisuudet

Paranoidin skitsofrenian pääominaisuudet ovat selvät harhaluulot tai kuulohallusinaatiot. Henkilöllä ei kuitenkaan ole ongelmia ajattelun tai tunteiden kanssa. Yleisesti harhaiset ajatukset koskevat vainoa tai suuruuden tunnetta, tai molempia, mutta ne voivat esiintyä myös toisten teemojen ohella (esim. kateus, uskonnollisuus tai sairaus).

Paranoidin skitsofrenian kanssa voi olla lukuisia harhakuvitelmia, mutta niillä on tavallisesti johdonmukainen teema. On myös tavallista, että harhaisiin teemoihin liittyy hallusinaatioita.

Paranoidiin skitsofreniaan liittyvät oireet

Tähän liittyviä oireita ovat mm. ahdistus, viha, vetäytyminen ja taipumus väitellä. Näihin saattaa sisältyä ylemmyyttä ja alentuvaisuutta. Se voi myös olla mahtipontista, tylsää tai luonnotonta, tai siihen voi kuulua äärimmäistä kiihkeyttä ihmissuhteissa.

Vainon tunne saattaa altistaa tästä kärsivän henkilön itsetuhoisille ajatuksille, ja jopa itsemurhaan, ja vainon harhakuvitelmat yhdistettynä suuruuteen vihan reaktioiden kanssa voivat saada henkilön käyttäytymään väkivaltaisesti (vaikka tämä ei olekaan aina asian laita).

Tässä mielessä spontaanit tai odottamattomat aggressiot ovat harvoja. Aggressioita voidaan tavata enemmän nuorissa miespuolisissa henkilöissä ja yksilöissä kenellä on väkivaltahistoriaa, ongelmia pysyä terapiassa, aineiden väärinkäyttöä ja impulsiivisuutta. Oli tapaus mikä tahansa, meidän on oltava selviä siitä, että enemmistö skitsofreniaa kärsivistä ihmisistä eivät ole aggressiivisia. Useimmiten he ovat aggressiivisuuden tai pahoinpitelyn uhreja enemmän kuin ihmiset, joilla ei ole skitsofreniaa. He ovat enemmän potentiaalisia uhreja kuin potentiaalisia hyökkääviä osapuolia.

Paranoidin psykoosin puhkeaminen tapahtuu yleensä myöhemmin kuin muissa skitsofrenian tyypeissä. Myös sen ominaisuudet voivat olla vakaampia ajan kuluessa. Jotkut tiedot ehdottavat että paranoidista skitsofreniasta kärsivien ihmisten tulevaisuudennäkymät saattavat olla huomattavasti parempia kuin muista skitsofrenian tyypeistä kärsivillä ihmisillä. Yleisesti tällaiset ihmiset kykenevät elämään parempaa autonomista elämää.

Mitkä ovat paranoidin skitsofrenian aiheuttajat?

Paranoidin skitsofrenian aiheuttavat tekijät eivät ole edelleen täysin selviä ja ne ovat kiistanalaisia. On kuitenkin olemassa tiettyjä riskitekijöitä:

• Ympäristölliset tekijät: Vuodenaika jolloin henkilö on syntynyt saattaa toimia tekijänä, kuten esimerkiksi myöhäinen talvi tai aikainen kevät, tietyillä alueilla. Skitsofrenia ja siihen liittyvät häiriöt ovat korkeampia lapsissa jotka ovat kasvaneet urbaanissa ympäristössä, ja myöskin tietyissä etnisissä vähemmistöryhmissä.
• Geneettiset tekijät: Geneettiset tekijät ovat todella tärkeitä skitsofrenian myötävaikuttavia tekijöitä. Tämä on peräisin sekä yleisistä että harvinaisista geenien mutaatioista. Nämä mutaatiot yhdistetään usein myös muihin mielenterveyden häiriöihin kuten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, masennukseen ja autismiin.
• Psykologiset tekijät: Raskausajan komplikaatiot ja syntymä hypoksialla (hapen puute), ja isän korkea ikä voivat saada aikaan korkeamman skitsofrenian kehittymisen riskin sikiöllä. Lisäksi muut negatiiviset raskauden aikaiset ja raskauden jälkeiset tilanteet, kuten stressi, tulehdukset, aliravitsemus, äidin diabetes ja muut lääketieteelliset tilat voivat olla skitsofrenian riskitekijöitä. Kuitenkin enemmistölle niistä lapsista, joilla on näitä riskitekijöitä, ei kehity skitsofreniaa.

Paranoidin psykoosin hoito

Kroonista paranoidia psykoosia hoidetaan eri lääkkeiden avulla, pääsääntöisesti neuroleptisten, psykoosilääkkeiden, anksiolyyttien ja psykoterapian avulla. Potilaat eivät kuitenkaan käytä hoitoa oikein, sillä he eivät ole tietoisia heidän sairaudestaan. He tuntevat olonsa pahalta, mutta ajattelevat sen johtuvan siitä mitä heille tapahtuu, eikä siitä, mitä heidän päänsä sisällä tapahtuu. He käyttävät farmakologista hoitoa loppuelämänsä. Vakavissa tapauksissa sairaalahoitoa on harkittava.

Kuten voimme nähdä, skitsofrenian paranoidilla tyypillä on eri ominaisuuksia kuin muilla skitsofrenian tyypeillä. Harhakuvitelmat vainosta, suuruudesta tai molemmista ovat yleisiä. Tästä kärsivät potilaat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän kykeneväisiä ajattelemaan, ja tämä sallii heille jonkinasteisen autonomian tunteen.