Paradigman muutokset koulutuksessa
Nykyään teknologia etenee niin nopeasti, ettemme kykene pysymään perässä. Nuorimmat sukupolvet kasvavat tuttipullo yhdessä kädessä ja tabletti toisessa. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei enää sovi heille, ja siksi koulutuksessa onkin paradigman muutoksen aika.
Ei ole kyse siitä, että jotkut yhteiskuntamme sektorit olisivat kiinnostuneempia muutoksesta kuin muut. Sen sijaan lapsemme ja nuoremme ovat provosoineet tätä muutosta. Heidän tapansa ymmärtää maailmaa ja suhtautua siihen on muuttunut. Koulutusjärjestelmä joka ei edisty yhtä nopeasti virtuaalisen, mutta todella todellisen maailman kanssa, voi olla monille oppilaille ajanhukkaa. Ja he eivät saa tätä aikaa koskaan takaisin.
Millaisesta paradigman muutoksesta oikein puhumme?
Perinteinen lineaarinen koulutusjärjestelmä ei vain enää toimi. Muutamien viime vuosien aikana olemme tunteneet muutosten tulevan, mutta ne eivät vain ole vielä hahmottuneet. Syytetään opettajia, vanhempia ja itse oppilaita. Koulunsa keskeyttäneiden oppilaiden määrä on todella korkea. Lapset ja nuoret kyllästyvät koulussa.
Emme puhu nyt pienistä muutoksista tai sellaisen lisäämisestä, mikä on jo olemassa. Puhumme nyt perusteellisista muutoksista institutionaalisella tasolla. Muutoksista tavoissa, joilla opettajat jakavat tietoa, ja muutoksista koskien sitä, miten oppilaat ottavat tiedon vastaan.
Tämän lisäksi meidän on muutettava arvoja, joilla opetamme lapsiamme ja tapoja, joilla oppilaat oppivat uusia taitoja. Nämä asiat eivät olleet prioriteetteja perinteisessä koulutusjärjestelmässä. Nuoret kuitenkin tarvitsevat näitä taitoja aikuisena.
Lineaarinen koulutus vs. horisontaalinen koulutus
Nykyään lapsemme oppivat enemmän Internetistä ja heidän ystäviltään kuin koulussa. Opettajilla ei ole enää kaikkea tietoa. Oppilaat voivat löytää tietonsa eri sovelluksista ja omilta laitteiltaan. Lapset tietävät kuinka löytää informaatiota, kun he ovat kiinnostuneita jostain. Täten heidän ei tarvitse odottaa, että joku opettaisi sen heille.
Tulevina vuosina tulemme varmasti näkemään joitain perusteellisia muutoksia opettajien rooleissa. Nykymaailmassa oppilaat tarvitsevat opettajien tarjoamaa ohjausta, eivät opettajia jotka jakavat tietoa, joka oppilailla on jo hallussaan.
Lineaarinen koulutus perustuu tiedonsiirtoon, joka on täysin irtaantunut emotionaalisesta tarkoituksesta. Tällainen koulutus olettaa, että lapsi on tietämätön ja osittain ”keskeneräinen” ja että opettajan tehtävä on ”viimeistellä” hänet. Se korostaa oppilaan ja opettajan välistä eroa. Tässä ei ole dialogia, ei luovuutta. Oppiminen haihtuvaa, ja oppilas on suhteellisen passiivinen.
Uusi horisontaalinen koulutustrendi ehdottaa oppilaan johtamaa kokemusta, jossa oppilas etsii tietoa. Sen mukaan oppilas kykenee kriittiseen ajatteluun, ja että oppiminen tekojen kautta on välttämätöntä. Siksi opettajien olisi keskityttävä enemmän pätevyyteen kuin sisältöön. Opettajan on tiedettävä kuinka ratkaista oppimistilanteita.
Tunteet ja motivaatio
Meillä on nyt todisteita jostain sellaisesta, jota olemme odottaneet pitkään. Positiiviset tunteet parantavat ymmärtämistä ja muistia. Ne rohkaisevat myös oppimista. Tunteet rohkaisevat oppimista, sillä ne vahvistavat synaptisia yhteyksiä ja hermoverkoston aktiivisuutta.
Tämän seurauksena neurokoulutus on arvokas väline, joka voi auttaa opettajia kehittämään oppilaidensa taitoja. Tämä puolestaan edistää oppimisprosessia. Jos opettajat ymmärtävät kuinka aivot toimivat ja kuinka ne ovat yhteydessä käyttäytymis- ja oppimismalleihin, kaikki voivat voittaa.
Olisi myös todella positiivista, jos opettajat tietäisivät kuinka aivot toimivat, kuinka aivot hallitsevat tunteita ja prosessoivat informaatiota. Oppikirjoihin perustuva oppituntien suunnittelun aikakausi on tulossa tiensä päähän.
2000-luvun haasteiden kohtaaminen
Meillä on huutava pula koulutetuista ammattilaisista, jotka täyttäisivät modernin ammatin tarpeet. Työmarkkinat ovat muuttuneet merkittävästi. Vanha koulutusjärjestelmämme perustuu teolliseen vallankumoukseen ja tämän systeemin työvoiman tarpeisiin. Emme voi enää opettaa lapsiamme tällä tavalla, sillä työmarkkinat tarvitsevat ihmisiä, joilla on erilaisia taitoja. Sen sijaan että tietäisimme kuinka tehdä yksi asia kunnolla, monet eri ammatit tarvitsevat ihmisiä, jotka voivat innovoida älykkäästi.
Luovuus, ryhmätyö, konfliktien ratkaisu, kriittinen ajattelu, johtajuus ja innovatiiviset ajatukset ovat asioita, joita työnantajat haluavat nähdä ihmisten ansioluetteloissa. Tämän seurauksena on tärkeää oppia oikeita asioita ja kyetä tekemään monia asioita. Tämä on ainoa oikea tapa kohdata tulevaisuus. Paradigman muutos koulutuksessa on horisontissa, voitko tuntea sen?
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Krumm G.L, Filippetti V.A, Bustos D. (2014). Inteligencia y creatividad: correlatos entre los constructos a través de dos estudios empíricos. Universitas Psychologica.