Pandemia tukahdutti henkilökohtaiset projektit: miten kohdata tilanne
Filosofi Herakleitos oli sitä mieltä, että ainoa vakio elämässä on muutos. Toisinaan nämä muutokset tulevat ihan odottamatta ja rikkovat nykyisen todellisuutemme. Juuri tätä me kaikki olemme nyt kokemassa, kun pandemia on asettanut elämämme uuteen järjestykseen (tai epäjärjestykseen) ja henkilökohtaiset projektit, tulevaisuudensuunnitelmat sekä yksi jos toinenkin unelma on kadonnut taivaan tuuliin.
Pystymme hyvin hallitsemaan suurinta osaa päivittäin kokemistamme pienistä muutoksista ja takaiskuista. Joskus tiedämme tai ainakin aavistamme muutokset jo etukäteen, jolloin meillä on aikaa valmistautua niihin. Toisinaan taas kohtalo jyrää kaiken alleen, jolloin emme pysty hallitsemaan tilannetta eikä meillä ole varasuunnitelmaa. Tällaiset tapahtumat iskevät kuin salama kirkkaalta taivaalta, ne iskevät meihin ja jähmettävät meidät paikoillemme.
Tämänhetkinen koronaviruskriisi on vienyt pyörremyrskyn lailla työpaikkoja sekä monia pieniä ja isoja projekteja, jotka olimme jo melkein saattaneet loppuun, sellaisia haasteita joihin olimme panostaneet aikaamme ja vaivaamme. Nyt kaikki suunnitelmamme on sysätty omituiseen odotushuoneeseen, epävarmuuden limboon jonne katsomme kaiholla, sillä alamme olla yhä varmempia siitä, että nuo suunnitelmat eivät sieltä enää palaa todellisuuteen.
Maailma vaatii meitä nyt siirtämään katseemme niin sanottuun “uuteen normaaliin”, mutta me kaipaamme edelleen sitä vanhaa normaalia. Mitä voimme tehdä tässä tilanteessa? Mitä psykologisia strategioita meidän tulisi pitää mielessä?
Pandemia pilasi henkilökohtaiset projektit – mitä voimme tehdä asialle?
Vaikka ei olekaan olemassa sellaisia aikaisempia tutkimuksia tai analyysejä, jotka paljastaisivat meille mikä on paras tapa käsitellä pandemian psykologisia vaikutuksia, tiedämme melko hyvin mitä tuleman pitää.
Lukuisia tutkimuksia on nimittäin tehty liittyen luonnonkatastrofeihin, sotaan sekä muihin kriisitilanteisiin, ja ne antavat meille tärkeää tietoa: noin 10 % ihmisistä kärsii vakavista psykologisista tiloista, kuten traumaperäisestä stressihäiriöstä, kriisitilanteiden jälkeen.
Vuonna 2018 Columbian yliopisto ja tohtori Levy Galatzer tekivät tutkimuksen, joka osoitti että on olemassa yksi strategia, jolla tämä vaikutus voidaan tukahduttaa: resilienssi.
Koronaviruspandemian kohdalla voidaan todeta, että yksi tämän kriisitilanteen vaikutuksista on epäilemättä masennus ja että monet kärsivät siitä jo nyt. Tämän tilan ehkäisyyn ja hoitoon löytyy kuitenkin joitakin strategioita jotka meidän pitäisi ottaa heti käyttöön, jotta voimme ainakin hiukan paremmin valmistautua tulevaisuuteen, tuohon “uuteen normaaliin”.
Kriisitilanteet ja odottamattomat elämänkäänteet, kuten tämä jota nyt käymme läpi, voivat joko halvaannuttaa meidät taikka patistaa meidät kohtaamaan ne ja selviytymään niistä. Yksi asia joka meidän on syytä muistaa on se, että vaikeat ajat eivät tee meistä automaattisesti vahvempia ihmisiä. Resilienssi ei ole mikään autopilotti, joka ottaa tilanteen hallintaan kun asiat alkavat mennä pieleen.
Se on meidän asenteemme, halukkuutemme ja henkilökohtainen lähestymistapamme, jotka saavat resilienssin liikkeelle. Siksi, kun pandemia sekoittaa kaikki henkilökohtaiset projektit ja unelmat, meillä on vain yksi vaihtoehto: toimia, reagoida, muotoilla uudelleen. Seuraavaksi kerromme kuinka se tapahtuu.
Hyväksyminen: anna itsesi surra kaikkea menetettyä
On mahdotonta alkaa suunnittelemaan, unelmoimaan tai projisoimaan mitään silloin, kun mielemme on ahdistunut. On tärkeää pitää mielessä, että tämä pandemiatilanne aiheuttaa montaa erilaista surua, ja se on normaalia. Ihmishenkien menetys ei ole ainoa menetys, jota koemme.
Surumme, ahdistuksemme, turhautumisemme ja pelkomme tiivistyvät noihin projekteihin ja suunnitelmiin, jotka pandemia on ainakin hetkellisesti tuhonnut. Meidän täytyy hyväksyä ja tuntea nuo tunteet, hyväksyä uusi todellisuus, ja meidän täytyy hallita sitä psyykkistä solmua, joka muuten voi halvaannuttaa meidät.
Elämä on matka, ei määränpää: sinun on jatkettava jälleenrakentamista
Pandemia ei ole kohtalomme vaan yksi osa elämämme sykliä, joka meidän on koettava ja hyväksyttävä, ja jota meidän on lopulta hallittava.
Elämme jonkin aikaa ihmetellen tätä uutta skenaariota, mutta samalla visualisoiden mitä huominen tuo tullessaan. On totta, että tämä terveyskriisi on pakottanut meidät laittamaan tuntemamme elämän jäähylle, mutta päivät vaihtuvat, maailma puskee eteenpäin ja meidän on puskettava eteenpäin sen mukana.
Se, mitä teemme tänään, vaikuttaa huomiseen. On totta, että monet projektimme ovat kadonneet kuin tuhka tuleen, mutta me jatkamme täällä, tässä todellisuudessa. Meidän on avattava enemmän ikkunoita tulevaisuuteen. Tulevaisuus on rakennettava uudelleen, mikä taas edellyttää seuraavaa:
- Muotoile projektit uudelleen, uusiin olosuhteisiin. Ole luova, mutta samalla realistinen.
- Hyväksy epävarmuus, se ettet tiedä mitä huomenna tapahtuu. Tätä varten sinun tulee keskittyä niihin elämäsi näkökohtiin, jotka ovat hallinnassasi: sinä itse, asenteesi tulevaisuuteen, halu sopeutua kaikkeen tulevaan olemalla kykenevä, hereillä ja toiveikas.
Resilienssi: voimavara, joka lievittää menetysten aiheuttamaa surua ja auttaa kiinnittämään katseen huomiseen
Monet henkilökohtaiset projektit, jotka pandemia vei mukanaan, ovat menetettyjä eikä ole olemassa mitään keinoa saada niitä takaisin. Se tekee kipeää, ja tuo kipu on samaan aikaan sekä hyvin henkilökohtaista että kollektiivista. Tämän terveyskriisin vaikutukset koskevat useita organisaatioita ympäri maailmaa. Emme ole yksin, mutta tosiasia on että vain me itse voimme nostaa itsemme pois tästä kuilusta.
Resilienssi on kuin psyykkinen jänne, jonka avulla voimme lieventää trauman vaikutusta kun me kieltämisen sijaan pistämme toimeen tässä kriisitilanteessa. On kuitenkin muistettava, että resilienssi ei tule automaattisesti, vaan meidän on tietoisesti otettava se käyttöömme sekä henkisellä tasolla että käyttäytymisessämme.
Sinun on hyväksyttävä ja toimittava. Sinun on hallittava ahdistustasi, mutta myös selvennettävä itsellesi se, mitä haluat saavuttaa huomenna.
Meillä kaikilla on tietenkin päiviä, jolloin unohdamme tarkoituksemme ja kadotamme motivaatiomme, mikä on normaalia. Mutta me voimme kouluttaa mielemme pääsemään siitä yli ja toimimaan, jättämään taaksemme sen mikä ei enää tänään ole tarpeellista ja suuntaamaan katseemme tulevaisuuteen. “Uuden normaalin” myötä syntyy uusi minä ja uusi tulevaisuus. Mennään sinne.