Koronaviruksen aiheuttama suru

21 toukokuu, 2020
Haluamme tässä artikkelissa puhua siitä, miten käsitellä surua näinä päivinä kun meillä ei ole käytettävissämme kaikkia tavanomaisia resursseja.

Elämässä tulee hetkiä, jolloin ylitämme oman rajamme. Tunnemme kehossamme painavan taakan, joka on täynnä vihaa, avuttomuutta, turhautumista ja pistävää kipua. Erilaiset kriisit voivat johtaa tähän. Mutta onneksi ne ovat tiloja, joiden yli me voimme päästä. Tänään kerromme missä muodoissa koronaviruksen aiheuttama suru ilmenee ja miten sitä voi käsitellä.

Ne muutokset, joita tämä maailmanlaajuinen kriisi on meille kaikille aiheuttanut, eivät ole helppoja. Useimmat meistä käyvät läpi jonkinlaista surua tähän tilanteeseen liittyen – tai vaikka suru ei suoranaisesti olisikaan koronaviruksen aiheuttamaa, tilanne vaikeuttaa minkä tahansa surun käsittelemistä huomattavasti.

Tutkimme tätä aihetta sukeltamalla psykologisiin teorioihin surusta ja uusimpiin koronavirusta käsitteleviin tutkimuksiin. Monet niistä ovat tulleet todelliseen tarpeeseen, ja niitä on alettu hyödyntämään samantien eri puolilla maailmaa.

Katsotaan ensin mikä surun määritelmä onkaan. Espanjalainen kirjailija ja psykiatri Jorge L. Tizón ehdottaa vuonna 2013 julkaistussa teoksessaan Pérdida, pena, duelo. Vivencias, investigación y asistencia (“Menetys, kipu, suru. Kokemukset, tutkimus ja apu), että suru on “joukko ilmiöitä, jotka alkavat menetyksen jälkeen: ne ovat paitsi psykologisia, myös psykososiaalisia, sosiaalisia, fyysisiä, antropologisia ja jopa taloudellisia ilmiöitä”.

Koronaviruksen myötä joka puolella maailmaa on tapahtunut monenlaisia muutoksia sekä valtiollisella, yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla. Monet näistä muutoksista ovat aiheuttaneet menetyksiä ja sitä myötä surua eri tasoilla.

“Kun emme enää pysty muuttamaan tilannetta, meidät haastetaan muuttamaan itseämme.”

-Viktor Frankl-

Epätoivoinen nainen hautaa kasvot käsiinsä.

Koronaviruksen aiheuttama suru: siihen liittyvät tuntemukset ja surun eri tyypit

On tavallista, että ihminen joka tuntee surua, kokee myös seuraavanlaisia tunteita ja oireita:

  • Fyysiset tuntemukset. Esimerkiksi solmu vatsassa, tiukka tunne rintakehässä ja kurkussa, yliherkkyys melulle, irtautumisen tunne omasta kehosta, hengenahdistus, päänsärky, kuiva suu, sydämentykytys.
  • Käyttäytymiseen liittyvät oireet. Kuten unihäiriöt, sosiaalinen eristäytyminen, itkeminen, mykkäkoulu jne.
  • Affektiiviset tunteet. Viha, raivo, syyllisyys, ahdistus, riippuvuus, tunteiden puuttuminen.
  • Kognitiiviset häiriöt. Näitä ovat mm. muisti-, huomio- ja keskittymishäiriöt, samojen ajatusten toistuminen ja tunne siitä, että joku tai jokin on läsnä lähellämme.

Nämä ovat joitakin niistä ilmenemismuodoista ja oireista, joita yleensä esiintyy surun yhteydessä, ja jokainen tapaus ja ihminen on erilainen. Koronaviruksen aiheuttama suru ilmenee eri tyyppisinä suruina, ja sekin riippuu ihmisestä ja menetyksestä hänen kohdallaan:

  • Ennakoitu suru. Se on pitkittynyt suruprosessi, joka alkaa jo ennen menetystä. Tätä ilmenee esimerkiksi silloin, kun ihmisellä on diagnosoitu sairaus johon hän ei menehdy heti mutta johon ei ole parannuskeinoa.
  • Krooninen suru. Sitä voidaan kutsua myös patologiseksi tai monimutkaiseksi suruksi. Se on sellainen suru jota ei ole saatettu päätökseen, ja se syntyy kun ihminen ei voi lopettaa surukokemukseen liittyvien prosessien läpikäymistä.
  • Vääristynyt suru. Tämä on kyseessä silloin, kun tilanteeseen reagoidaan suhteettomasti.
  • Poissaoleva suru. Tätä tapahtuu silloin, kun henkilö kiistää menetyksen. Sitä pidetään myös yhtenä surun vaiheista.
  • Luvaton suru. Kun surua tuntevaa henkilöä ympäröivät ihmiset eivät hyväksy surua ja he rohkaisevat häntä hillitsemään tunteitaan ja surun kokemustaan.
  • Estetty suru. Tämä on kyseessä, kun tunteita ei ilmaista ja menetyksen aiheuttamaa kipua vältellään.

On olemassa muitakin surun tyyppejä menetyksestä riippuen. Esimerkiksi ihmisiin liittyvä, joka aiheutuu läheisen menetyksestä, ihmissuhteen päättymisestä jne., tai materiaan liittyvä suru, joka aiheutuu tavaroiden tai asioiden menetyksestä tai tuhoutumisesta.

Suru voi aiheutua myös sosiaalisista syistä, kuten autonomian menetyksestä, sosiaalisesta eristyksestä, taloudellisten resurssien puutteesta tai tuen ja avun puutteesta.

Koronaviruksen aiheuttama suru on viime aikoina ollut esillä monissa julkaisuissa. Muun muassa Cara L. Wallace kollegoineen julkaisi Journal of Pain and Symptom Management -lehdessä analyysin, jossa arvioidaan sosiaalisen eristyksen, hoivakotien vierailurajoitusten ja koronaviruksen leviämiseen liittyvien ehkäisytoimien vaikutusta surun käsittelyssä.

Ne tavat, jolla aikaisemmin olemme tottuneet käsittelemään surua, ovat muuttuneet koronaviruspandemian myötä. Yksi esimerkki tästä on se, että emme voi viettää suruaikaa meille tärkeiden ihmisten läsnäollessa, emmekä voi olla paikalla jos joku rakkaamme on sairaalassa.

Surullinen mies istuu sängyllä pimeässä huoneessa.

Kuinka voimme käsitellä tätä tilannetta?

Kun kohtaamme surun, käymme suruprosessissa läpi eri vaiheita, eikä koronaviruksen aiheuttama suru ole poikkeus.

Suruasiantuntija Elisabeth Kübler Rossin mukaan nämä vaiheet ovat:

  • Kieltäminen, jossa emme edes hyväksy kipua.
  • Viha, jossa turhautumisesta syntyy katkeruutta.
  • Neuvotteluvaihe, jolloin tilannetta yritetään hallita.
  • Masennus, jolle on ominaista syvä tyhjyyden tunne.
  • Hyväksyntä, jolloin tapahtuu tilanteen ymmärtäminen ja vapautuminen.

Päästäksemme viimeiseen vaiheeseen on välttämätöntä:

  • Pyytää apua. Tämänhetkisen maailmanlaajuisen kriisin aikana on avattu monia uusia puhelin- ja viestikanavia auttamaan ihmisiä psykologisissa asioissa. Monet ammattipsykologit myös jatkavat työtään potilaidensa kanssa videopuheluiden kautta.
  • Käyttää käsissämme olevia resursseja. Mitä voimme tehdä niillä resursseilla joita meillä on? Huomioikaamme kaikki osa-alueet.
  • Pitää huolta itsestämme. Me emme saa laittaa sosiaalista hyvinvointiamme syrjään. Vaikka emme pystykään olemaan fyysisesti lähellä muita ihmisiä, tämän päivän teknologia tekee kanssakäymisestä helppoa missä vain ja milloin vain. Fyysistä terveyttä ei myöskään saa unohtaa, joten meidän tulee kiinnittää huomiota monipuoliseen ruokavalioon, liikuntaan ja lepoon. Psykologisesta terveydestämme pidämme huolta ottamalla aikaa itsellemme, harrastaen vaikka meditaatiota tai joogaa, tekemällä jotain meille mieluisaa tai olemalla ihan hiljaa omien ajatustemme kanssa.

Jotkut tutkimukset, kuten Cyrus SH Hon, Cornelia Yi Cheen ja Roger CM Hon tekemä tutkimus, puolustavat psykokoulutusta ja psykologista interventiota teknologian välityksellä. Toisaalta tietoisuustaidon harjoittaminen, rentoutumistekniikoiden soveltaminen, stressin hallinta ja meditaation harjoittaminen voivat auttaa saamaan tyynemmän olon.

Lyhyesti sanottuna, koronaviruksen ja siihen liittyvien menetysten aiheuttama suru on erityinen prosessi johtuen tämänhetkistä erikoisista olosuhteista. Tässä mielessä surun käsittely voi olla monimutkaista, koska tilanne vie joitain tehokkaimmista resursseistamme ulottumattomiimme. Puhumme esimerkiksi fyysisestä läheisyydestä ja ihmisten kanssa kasvotusten olemisesta.

Nyt onkin tärkeää muistaa kaikki käytettävissämme olevat resurssit, etenkin ne, jotka ovat käsissämme teknologian edistymisen ansiosta.