"Palapelimenetelmä": paluu koulujen yhdentämiseen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Sara Clemente

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

“Yhdessä olemme vahvoja”. Tämä ilmaus tiivistää täydellisesti “palapelimenetelmän” tavoitteet. “Palapelimenetelmä” on eräänlainen luokkahuone, jossa oppilaille opetetaan sosiaalista integraatiota, yhteistyötä ja empatiaa. 

6. ikävuodesta eteenpäin lasten aivot ovat kehittyneet siihen pisteeseen, että voit selittää heille kuinka heidän ei pitäisi käyttäytyä ja kuinka he pystyvät hillitsemään itseään. Siitä syystä lasten kouluvuodet ovat parhaita aikoja luoda käyttätymistapoja, jotka perustuvat rauhalliseen sekä kunnioittavaan yhteiseloon.

Ensimmäinen kouluvuosi on haaste lapsille

Ensimmäinen päivä koulussa merkitsee useimmille lapsille valtavaa muutosta. He eivät ole enää pieniä vauvoja kotona. Sen sijaan he ovat oppilaita, joiden täytyy ottaa uusia vastuita ja velvollisuuksia ja oppia esittämään eri rooleja.

Yksi näistä rooleista on “oppilaan” rooli, mikä tarkoittaa sitä, että heidän täytyy oppia olemaan vuorovaikutuksessa ja muodostamaan suhteita muiden samaa ikäryhmää ja kulttuuria olevien lasten kanssa tai heidän ikäryhmänsä ja kulttuurinsa ulkopuolella olevien kanssa. Sen lisäksi he saavat uusia roolimalleja ja suuntaviivoja, joita he käyttävät kyseenalaistakseen sekä tuomitakseen itseään ja kaikkea heidän ympärillään olevaa.

Uusi sosiaalinen todellisuus

Heidän muuttuvien asenteidensa ja uusien aivovirikkeidensä lisäksi mieti sitä, mitä luokkahuone, joka on täynnä eri uskontoja, tapoja, ihonvärejä ja oppimistaustoja tarkoittaa heille. Jos he sopeutuvat siihen väärästä näkökulmasta, voivat asiat muuttua todella monimutkaisiksi.

Maahanmuuton yleistyminen tarkoittaa sitä, että yksikulttuurisesta yhteiskunnasta tulee monikulttuurinen. On siis tärkeää ymmärtää, että tämä voi oikeastaan olla mahtava tilaisuus opettaa lapsille suvaitsevaisuutta, yhteiseloa sekä sosiaalista ja kulttuurista kunnioitusta. 

Palapelimenetelmä tulee esiin tässä kohtaa. Sen keksi Elliot Aronson ja sillä on erittäin hyviä tuloksia ryhmissä, joissa on eri koulutustasoja sekä oppimistapoja.

“Palapelimenetelmä” on hyödyllinen, tehokas ja helppo toteuttaa

“Palapelimenetelmä” on yhteistyöhön opettava tekniikka, jonka tavoitteena on vahvistaa päärakennetta (luokkahuonetta) jatkuvan palojen (lasten) välisen vuorovaikutuksen sekä siteiden välillä. Sillä on dynaaminen ja toiminnallinen, mutta silti yksinkertainen metodologia. Käytännössä katsoen se toimii luoden ryhmiä, joissa luokkakavereiden täytyy työskennellä yhdessä tehtävän parissa saavuttaakseen yhteisen päämäärän.

Tässä menetelmässä jokainen lapsi nähdään ryhmän avainosana, mikä käy järkeen vain silloin kun kaikki kommunikoivat keskenään, tekevät yhteistyötä ja omaavat saman päämäärän. Vaikka lapsilla saattaakin olla monia eri asemia koulussa (suositut, syrjäytyneet, “hylkiöt”, “kapinalliset”), katoavat nämä roolit palapelimenetelmässä.

“Palapelimenetelmän” rakenne

Ennakkoluulojen juuret tulevat lapsilla yleensä vaikutuksista, jotka ovat koulun hallinnan ulkopuolella. Mutta kasvattajat ovat heitä, jotka rakentavat kotona rakennettujen perusteiden päälle. Lisäksi heidän täytyy olla tehokkaita kulttuurisia sovittelijoita. Kuinka siis jäsentelet tämän tekniikan varmistaaksesi, että se toimii täydellisesti?

• Tekniikan selittäminen: tämä osoittaa lapsille mitä se on, mikä heidän roolinsa on ja mikä sen tavoite on. Se myös motivoi heitä ja opettaa heille oleellisia sosiaalisia taitoja ryhmässä toimimiseen. Opettajan täytyy painottaa sitä, kuinka jokaisen oppilaan tulee tehdä yhteistyötä ja soutaa samaan suuntaan.
• “Emälaivaryhmien” muodostaminen: nämä pitäisi muodostaa 4-5 eri kulttuureista tulevista oppilaista. Opettajan pitäisi jakaa opetuksen tavoite yhtä moniin kategorioihin, kuin mikä oppilaiden lukumäärä ryhmässä on. Esimerkiksi peruskoulun kielitunnilla yksi oppilas voi etsiä synonyymejä ja toinen antonyymejä, yksi voi muuttaa lauseen rakennetta ja toinen selvittää “sopimattoman” sanan…
• “Asiantuntijaryhmän” muodostaminen: samaan kategoriaan kuuluvat oppilaat työskentelevät yhdessä tässä ryhmässä, jossa he väittelevät ja ilmaisevat itseään. Edelliseen esimerkkiin viitaten, yksi asiantuntijaryhmä etsisi vain synonyymejä sanoille, kun taas toinen etsisi vain antonyymejä ja niin edelleen.
• Lopuksi jälleennäkeminen “emälaivaryhmän” kanssa: jokainen asiantuntija palaa takaisin emälaivaryhmään ja kertoo muulle ryhmälle tulokset ja sen mitä he ovat oppineet.

Palapelimenetelmän edut

“Palapelimenetelmästä” on paljon hyötyä verrattuna muihin tavanomaisiin menetelmiin, joilla parannetaan eri etnisistä taustoista tulevien oppilaiden välisiä suhteita.

Palapelimenetelmä…

• Auttaa oppilaita ajattelemaan kriittisesti ja kehittämään henkistä älykkyyttä kulttuuristen asioiden suhteen. He eivät siis välttämättä ole vielä tarpeeksi kypsiä siihen, että se herättäisi todella heidän moraalisen puolensa.
• Saa heidät kohtaamaan eri näkökulmia pitäen samalla mielessä jokaisen oppilaan ideologian ja kulttuuriset erot. Se tehostaa myös heidän taitojaan.
• Kannustaa empatiaan ja positiiviseen oppilaiden väliseen henkilökohtaiseen yhteyteen. Se myös kehittää heidän kansalaisvelvollisuuden ja solidaarisuuden tunnettaan.
• Varmistaa sosiaalisten taitojen kehityksen ollakseen vuorovaikutuksessa ryhmän kanssa ja ilmaistakseen oman näkökulmansa hyökkäämättömällä ja pakottamattomalla tavalla.
• Edistää älykkyyttä ja luovuutta, sillä se opettaa heille uusia älyllisiä taitoja.
• Opettaa heitä oppimaan itsenäisesti: kun lapset kasvavat vanhemmiksi, on hyvä antaa heille hieman itsenäisyyttä. Siten he voivat tehdä itse omat päätöksensä ja kohottaa turvallisuuden tunnetta sekä itsevarmuutta.

Yhteenvetona “palapelimenetelmä” on yhteistyöhön perustuva opetusmenetelmä, joka on ollut erittäin tehokas kannustamaan rauhallisen yhteiselon ilmapiiriä koulussa, huolimatta siitä minkä ikäisiä oppilaat ovat.

Se auttaa heitä tottumaan sellaisiin käyttäytymistapoihin, jotka perustuvat suvaitsevaisuuteen ja yhteiseen kunnioitukseen. Se edistää älyllistä ja kognitiivista kehittymistä, joka yhdistetään yhteistyöhön ja sosiaaliseen käyttäytymiseen.