Onko seitsemän vuoden kriisi todella olemassa?
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Cristina Roda Rivera
Tässä artikkelissa käsittelemme erästä laajalle levinnyttä myyttiä, joka koskee romanttisten suhteiden virstanpylväitä.
Jotkut parit eroavat seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen, kun taas toiset selviytyvät tästä kriittisestä ajanjaksosta tai eivät koe sitä ollenkaan. Niin kutsuttu seitsemän vuoden kriisi voi todellakin olla yleinen ilmiö, mutta se ei tapahdu kaikille pareille. Kun se tapahtuu, se johtuu yleensä suhteen kummankin osapuolen välinpitämättömyydestä suhdetta kohtaan.
Seitsemän vuoden kriisi
Ajatus parisuhteen seitsemännen vuoden kriisistä juontaa juurensa kansankielestä. Se merkitsee aikaa, joka liittyy parin tietynlaiseen pysähtymiseen. Seitsemän vuotta aikajanassa ei kuitenkaan ole mitään maagista tai kauhistuttavaa, vaikka erojen määrä tässä vaiheessa tarjoaakin ajattelemisen aihetta. Miksi sitä sitten tapahtuu?
Seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen toinen tai molemmat kumppanit saavuttavat yhteisen elämänsä “tarkistusjakson”. Jos seitsemän vuoden kriisi on olemassa, se johtuu siitä, että heistä tuntuu, että he ovat jo menneet niin pitkälle kuin voivat mennä suhteessaan ja kokevat pysähtyneisyyden tunnetta.
Näiden seitsemän vuoden aikana heillä on ollut aikaa kokeilla, epäonnistua ja palata. Itse asiassa seitsemän vuotta on yleensä enemmän kuin tarpeeksi, jotta he voivat olla suhteellisen ennakoitavia käyttäytymisessään.
Tässä vaiheessa monet parit kokevat, että heidän suhteensa taika on laskussa tai jopa kadonnut. Tämä tunne saa heidät miettimään, kannattaako jatkaa, ja onko heidän yhteisessä rutiinissaan vielä arvokkaita hetkiä.
Ihastumisesta tylsyyteen
Niin yllättävältä kuin se saattaakin tuntua, suhteen pituus ei kerro paljoa sen laadusta. Lisäksi kukaan muu paitsi pariskunnan jäsenet itse eivät tiedä, jatkavatko he todella suhdetta rakkaudesta vai tukehtuvasta sitoutumisesta.
Kaikki parisuhteet kohtaavat uusia haasteita ja vaiheita. Mikään tapahtuma, olipa kuinka tärkeä tahansa, kuten naimisiinmeno, lasten saaminen tai asuntolainan allekirjoittaminen, ei kuitenkaan ole tärkeämpää kuin intohimoisen, uskollisen ja vastavuoroisen rakkauden etsiminen.
“Ympäristön vaatimusten” vuoksi pariskunta saattaa ottaa tiettyjä rooleja ja velvollisuuksia jättäen huomiotta sen, mikä on heidän suhteessaan todella tärkeää. Jos heidän välillään ei ole läheisyyttä, ei ole väliä kuinka paljon sitoutumista ja rutiinia he ylläpitävät, heidän suhteensa laatu tulee heikkenemään.
Läheisyys on vahvuus onnistuneiden parien ja syvien ystävyyssuhteiden takana. Jos se huononee, suhde on tuomittu päättymään.
Seitsemän vuoden kriisi
Jonkin ajan kuluttua mikä tahansa jännitys, joka liittyy johonkin uuteen, asettuu väistämättä rutiiniksi. Siksi 5-7 vuoden jälkeen ihmiset tottuvat toisiinsa niin, että se alkaa tuntua tylsältä.
Tämä ilmenee usein kiinnostuksen puutteena seksiä kohtaan, tunteena, että he eivät ole enää rakastuneita toisiinsa, tai haluna olla uudessa suhteessa ja hakea avioeroa. Uskomus, joka liittyy kriisiin tässä vaiheessa, on se, että onnellisuus löytyy muualta.
Kuinka kohdata tilanne ja voittaa kriisi, jos rakkaus on edelleen olemassa
Vaikka avioeroprosentti on nykyään korkea, monet parit näyttävät olevan joustavia ja selviävät avioliiton mukanaan tuomista myrskyistä.
Mitkä ovat onnistuneiden avioliittojen strategioita suhteen terveyden ylläpitämisessä? Tässä kerromme tärkeimmistä:
- On tärkeää keskustella tavallisen päivän arkipäiväisistä tapahtumista ja kuunnella tarkasti, mitä kumppani sanoo. Huumorin tuominen keskusteluun on myös hyödyllistä ja tekee puhumisesta hauskempaa.
- Toistensa kuunteleminen auttaa vahvistamaan, mitä te molemmat sanotte. Loppujen lopuksi tavallinen päivä on täynnä yksitoikkoisia tapahtumia ja on tärkeää, että teillä on aikaa keskustella niistä toistenne kanssa.
- Kosketuksen merkitys. On hämmästyttävää, kuinka kosketus voi tuntua niin lohdulliselta ja lämpimältä. Siksi on todella tärkeää olla unohtamatta koskettaa toisiaan. Emmekä tarkoita vain seksuaalista kontaktia, vaan spontaania tapaa ilmaista kiinnostusta ja lämpöä kumppania kohtaan.
- Suunnitelkaa loma yhdessä tai sopikaa treffit romanttiselle illalliselle ilman lapsia.
- Tehkää odottamattomia asioita. Osta esimerkiksi kukkia, jos teet niin harvoin, kirjoita romanttisia viestejä ja anna lämpimiä suudelmia. Nämä pienet asiat auttavat rakentamaan kestäviä liittoja.
- Anteeksianto. Elämä voi olla toisinaan vaikeaa ja saatatte sanoa ja tehdä toisillenne ilkeitä asioita. Näistä asioista puhuminen ja toisilleen anteeksi antaminen vievät pitkälle kohti kunnioittavamman suhteen varmistamista.
Ymmärtäminen on peruspilari
Pariskuntien ei pitäisi pelätä seitsemättä yhdessäolovuottaan. On normaalia, että parisuhteen tyytyväisyys ja intohimo laimenevat ensimmäisten vuosien aikana, sillä “oikea elämä” ja erityisesti lapset tulevat kuvaan ja ottavat vallan.
Paras tapa torjua seitsemän vuoden kriisi on tunnistaa se, jos se on olemassa. Sieltä käsin voidaan toteuttaa tehokkaita selviytymisstrategioita.
Loppujen lopuksi seitsemän vuoden kriisin tarkoituksena on lopulta saavuttaa parempi ymmärrys. Käytännössä se tarkoittaa todellisuuden hyväksymistä.
Me kaikki voimme kokea milloin tahansa negatiivisia tunnetiloja, jotka saavat meidät tekemään asioita, joita saatamme myöhemmin katua. Siksi sinun on oltava erittäin varovainen, jos huomaat tämän ilmiön tapahtuvan suhteesi herkällä hetkellä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Allan Schwartz. Matrimonio y “Esa picazón de siete años”. Mentalhelp.net. https://www.mentalhelp.net/blogs/marriage-and-quot-that-seven-year-itch-quot/
- Didonato Teresa. ¿La picazón de los 7 años es un mito o una realidad?. 15 de febrero de 2020. Psychology Today.
- Ellen M. Berman MD, William R. Miller PhD, Neville Vines PhD y Harold I. Lief MD (1977) La crisis de los 30 años y la comezón de los 7 años, Journal of Sex & Marital Therapy, 3:3, 197-204, DOI: 10.1080/00926237708402984
- López-Larrosa, S. (2009). El sistema familiar ante el divorcio: factores de riesgo y protección y programas de intervención. Cultura y educación, 21(4), 391-402.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.