Ongelmien dramatisointi tekee niistä vain pahempia

· 13.6.2016

Kuinka monesti olemmekaan sanoneet jollekin jotenkin näin: “sinä teet kärpäsestä härkäsen,” “ei se ole iso juttu,” tai “muuta ajattelutapaasi ja kaikki tulee sujumaan hyvin…”

Ehkä nämä lausahdukset eivät saa järin loistavaa vastaanottoa, mutta ne ovat meidän koetuksemme saada tuo toinen näkemään, että dramatisointi ja negatiivinen asenne tekee ongelmasta pahemman sen sijaan että korjaisi sen.

Paras asia mitä voimme tehdä kun ongelma ei koske meitä, on kuunnella ongelmaa ja sen kertojaa; tämä antaa meille tarvittavan tiedon, jotta voimme kehittää empatiaa.

Mutta mitä tapahtuu kun me itse olemme se negatiivinen yksilö ja dramatisointi on lähtöisin meistä?

Kun ihminen käy läpi epämiellyttävän tilanteen, tuo ensimmäinen kohtaaminen ongelman kanssa tai se alkuvaiheen shokki tulevat vaikuttamaan siihen miten hän “käsittelee” sitä tapahtuman jälkeen.

Joka tapauksessa meidän pitää luottaa siihen sosiaaliseen tukijärjestelmään, jonka me olemme itsellemme kehittäneet, sekä niihin psykologisiin toimintamalleihin, joita me olemme noudattaneet. Näin me voimme tuntea olomme paremmaksi tilanteen tuoksinassa ja selvitä takaiskusta.

Nainen dramatisoi ongelmiaan

Elämän ongelmat ja yhteenotot

Joskus elämä iskee meihin liian lujaa. Jos se on jotain odottamatonta, ehkä kaikki meidän henkilökohtaiset ja henkiset voimavaramme eivät ole valmiuksissa ja me emme pysty puolustautumaan kunnolla kipua vastaan. Noissa tilanteissa stressi nostaa rumaa päätään. Meidän tunteemme ottavat vallan ja tuo epämukava tilanne voi pitkittyä.

Tietämättä miten hyväksyä ongelma elämässämme heti sen ilmaannuttua ja oikealla tavalla saattaa meistä tuntua ikään kuin olisimme menettäneet sen hallinnan. Me analysoimme sitä erittäin negatiiviseen sävyyn, aivan kuin sen vaikutukset olisivat peruuttamattomat ja sen aiheuttamaa vahinkoa ei voitaisi minimoida.

“Muista aina, että olet suurempi kuin olosuhteesi; sinä olet enemmän kuin mikään mitä sinulle saattaa tapahtua.”
-Anthony Robbins-

Miten “epädramatisoida” ongelma

  • Lue vahvistettua tietoa joka siirtää hälyttävyyden sivuun.
  • Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista ja joihin tuo tilanne tai ongelma ei enää vaikuta.
  • Etsi läheisyyttä; älä esitä kuin et tarvitsisi henkistä tukea, koska moinen esitys ei voi kestää kovin pitkään ja sinun epämukavuutesi voi nousta pintaan kun sitä vähiten odotat.
  • On aika harjoittaa kiitollisuutta. Ole kiitollinen kaikesta mitä sinulla on, koska tämä tulee olemaan se perusta johon nojaudut, jotta pääset takaisin jaloillesi ja voit jatkaa matkaa.
  • Luo silmäys elämääsi ja vastaaviin tilanteisiin, joista olet aiemmin selvinnyt. Tunnista, mikä auttoi sinua silloin ja mikä taasen satutti, jotta voit aloittaa uuden kappaleen täydellisesti.
  • Aika on sinun liittolaisesi, mutta sinä et halua kuitenkaan “pikakelata eteenpäin.” Sillä on oma rytminsä haavojen parantamiseen; me emme voi määrätä minkä haavan haluamme käsittelyyn, vaan ennemminkin sallia sen toimia meidän tarpeidemme mukaan.
  • Lakkaa “kelaamasta taaksepäin,” jatkuvasti itsesi asettamisen menneeseen hetkeen, jolloin tietty ongelma alkoi tai tapahtui. Sinä et saavuta tällä mitään, et muuta näin mitään. Keskity tähän hetkeen tehdäksesi muutoksia.
  • Harjoita nöyryyttä elämässäsi. Sinä opit kaikesta tapahtuneesta ainostaan, jos et omaksu ylimielistä tai kostonhimoista asennetta. Muista, että selviytymällä kaikista noista hankalista vaiheista, teet tilaa sille hetkelle jolloin voit sanoa: “niin monista vaikeista ajoista selvittyäni, nyt on aika vain nauttia elämästä.”

Kesäpäivä niityllä

Me opimme meidän ongelmistamme, emme draamastamme

Kukaan ei ole selvännäkijä sen suhteen miten elämä pitäisi elää hyvin; jotkin asiat alkavat selkiytyä vasta kun olemme kulkeneet niiden läpi mahdollisesti pitkänkin taipaleen. Nyt on sinun hetkesi sisäistää oppitunteja, jotka auttavat sinua ennen seuraavaa vääjäämätöntä mutkaa matkassa.

Muista, että miten lujaa tahansa juoksetkin, niin sinun todellinen itsesi saa sinut aina kiinni. Joten älä omaksu teennäistä asennetta, joka romahtaa pian ja vääjäämättä.

Anna tuon menneen tapahtuman mukautua sinun persoonallisuuteesi, sinun arvoihisi ja sinun ajatuksiisi, kun tulee aika sulauttaa se osaksi mieltäsi. Tällä tavoin sinä pystyt kantamaan sen jättämän merkin, mutta ilman että se tekee kipeää ja että sinun tarvitsee teeskennellä mitään.

Kaikista näistä syistä johtuen, sinun pitää vastustaa lankeamasta draamaan ja esittämästä toistuvasti uhria silloin kun on aika kohdata ongelmasi. Ehkäpä joskus haluat oikein syleillä niitä, sillä ne vaikuttavat olevan ainut välittömän helpotuksen lähde. Niiden hoivaaminen ja dramatisointi kuitenkin tekee asioista sinulle vaikeampaa tulevaisuudessa.

“Lakkaa puhumasta ja ajattelemasta, niin ei ole mitään mitä et voisi tietää.”
-Sosan-