On hyvä päästää irti: vapaus mielipahasta

Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta tuskallisten ja epäterveellisten tunteiden välttäminen on kuin onkin mahdollista. Vaikka jotkut tilanteet todella vaativat, että koet ne intensiivisesti, niin on tämä mahdollista tehdä ilman että satutamme, ilman juonittelua, etsien tapaa satuttaa niitä jotka ovat satuttaneet meitä.

Miten me voimme päästää toisen ihmisen menemään ilman, että tunnemme katkeruutta? Kanavoimalla, ehkäisemällä tunnetason ylivuotoa, tuntemalla omat tunteemme ja sallimalla itsemme ilmaista niitä tavalla, joka on meille ja ympäristöllemme mahdollisimman vähän vahingollinen.

Kaunat tekevät meistä haavoittuvaisia

On hyvin vaikeaa olla tuntematta vihaa ja katkeruutta sellaista ihmistä kohtaan, joka on jotenkin vahingoittanut meitä itsekkyydellään, asenteellaan ja negatiivisella toiminnallaan. Me kuitenkin voimme kanavoida tunteemme käyttämällä hyväksemme prosessia, johon kuuluvat seuraavat vaiheet:

• Sen ymmärtäminen, että viha on normaalia, mutta raivo saa meidät ainoastaan kokemaan lisää tuskaa.
• Jokaisen meistä tulisi tutkailla sitä tapaa, jolla omat tunteemme tulevat ilmi ja muuntuvat katkeruudeksi ja kaunaksi. Tehdäksemme tämän, on ensimmäinen askel laajentaa omaa näkökulmaamme, sallia mielemme ja tilanteen rauhoittua ja arvioida sitten oma tilanteemme uudelleen.
• Faktat itsessään ovat jo vahingoittaneet meitä, joten ei ole mitään mieltä jatkaa minkäänlaista itsensä vahingoittamista pitämällä yllä tuhoisia ajatuksia ja käytösmalleja.
• On hyödytöntä hakea tyydytystä, korjatakseen ja palauttaakseen ne tunnepohjaiset osat, jotka kyseinen suhde on vienyt mennessään. Valitettavasti ei ole olemassa kaiken parantavia vakiomuotoisia kaavoja, joiden avulla voisit korjata haavasi nopeasti.
• Täten vapauttaaksemme itsemme epäonnistuneen suhteen painavasta taakasta, pitää meidän ensin käyttää hyväksemme tuota upeaa kykyä, jonka aivomme meille tarjoaa: kykyä unohtaa.
• On kuitenkin vaikeaa unohtaa, joten ensin meidän pitää työskennellä sen eteen, että emme keskity muistoihimme ja meitä huolestuttavan koettelemuksen yksityiskohtiin. 
• Tämä auttaa meitä nopeuttamaan unohtamisprosessia ja neutralisoimaan omat epäterveet tunteemme. Seuraava askel on olla säälimättä itseään. Älä leimaa itseäsi uhriksi ja pohdi vaihtoehtoisesti antavasi anteeksi se tapa, jolla elämästäsi poistumista haluava henkilö sinua vahingoittaa.

Heille anteeksi antaminen ei poista vahinkoa jonka he aiheuttivat

Siitä huolimatta miten paljon välimatkaa asetat itsesi ja tilanteen välille, ei anteeksi antaminen pyyhi pois aiheutettua vahinkoa. Se ei myöskään oikeuta mitään, saati ole armahdus tai synninpäästö sille henkilölle, joka on loukannut sinua laiminlyömällä omaa velvollisuuttaan suhdettanne kohtaan. Anteeksianto kuitenkin auttaa meitä itseämme, jotta omat ajatuksemme eivät tuhoa meitä. Ja lisäksi se auttaa meitä pitämään yllä itsevarmuutta ja kunnioitusta, jota tunnemme itseämme kohtaan.

Mikäli toiveemme ei ole muuttua turhautuneeksi, katkeraksi, kärttyisäksi, pelokkaaksi, pessimistiseksi, yksinäiseksi, pakkomielteiseksi, syylliseksi, aggressiiviseksi ja eripuraiseksi ihmiseksi, on erittäin tärkeää antaa anteeksi.

Meistä jokaisen pitäisi jättää menneeseen sellaiset suhteet, joihin liittyy negatiivisuutta ja jotka tuhoavat sellaisen osan meistä, jota itse pidämme arvossa tai josta olemme kiitollisia. Tässä mielessä metafora nimeltään “kaunan paino” on erittäin kuvaava:

Kauna, se oli päivän aihe tunnillamme. Jotta voisimme puhua siitä, pyysi opettaja meitä tuomaan mukanamme tunnille muutamia perunoita ja muovipussin. Kun me kaikki olimme istuutuneet, hän pyysi meitä poimimaan perunan jokaista sellaista ihmistä kohden, jota kohtaan me kannoimme kaunaa. 

Me kirjoitimme heidän nimensä näihin perunoihin ja säilytimme niitä pussissa. Jotkut pussit olivat todella painavia. Harjoituksen seuraava askel koostui siitä, että meistä kukin kantoi omaa pussiaan mukanaan viikon ajan. 

Aivan odotetusti perunat alkoivat pilaantua asteittain ja me väsyimme kantamaan niitä mukanamme kaikkialle minne menimme. Me ymmärsimme kyseisen oppitunnin, sillä meidän pussimme osoittivat meille selvästi millaista tunnetaakkaa me kannoimme ympäriinsä joka päivä.

Kun me keskitimme huomiomme näihin pusseihin, me samalla jätimme huomiotta sellaisia asioita, jotka olivat oikeasti paljon tärkeämpiä. Samaan aikaan me tunsimme miten meidän tunnepitoisten pussiemme sisältö oli maatumassa pilaantumisprosessin seurauksena ja alkoi olla aina vain epämiellyttävämpi käsitellä.

Ainoastaan tekemällä tästä käsinkosketeltavaa, me tajusimme millaisen hinnan maksoimme päivittäisellä tasolla kantaessamme kaunaa jostakin, joka oli tapahtunut menneisyydessä ja jota me emme enää voineet muuttaa. Samalla kun kaunamme kasvoi, niin kasvoi myös meidän stressimme, unettomuutemme ja tunnetason uupumus. 

Anteeksiannon poissaolo on kuin myrkkyä, jota me nautimme pieninä annoksina, mutta kuitenkin aikaa myöten tarpeeksi, jotta se heikentää meitä. Lyhykäisyydessään on selvää, että anteeksianto ei ole lahja muille, vaan lähinnä meille itsellemme. Se on keino päästää irti itsemme myrkyttämisestä.

Pohdi asiaa, jos ero on jo aiheuttanut huomattavaa vahinkoa, ei ole mitään mieltä antaa sen jatkaa meidän vetämistämme tähän loputtomaan laskukierteeseen.