Minä olen päättänyt unohtaa sinut

· 6.5.2016

Minä olen päättänyt unohtaa sinut koska rakastan itseäni, koska olen väsynyt olemaan satelliitti joka pyörii sinun ympärilläsi, hukassa ja vailla tarkoitusta. Väsynyt olemaan kuu ilman sisäistä kajoa, sellainen joka on kadottanut taikansa ja valonsa.

Miksi me toisinaan päädymme näihin äärimmäisyyksiin, joissa me kadotamme tasapainomme ja itsetuntomme muiden ihmisten vuoksi? Emme oikein tiedä miten ja miksi, mutta jokin vetää meitä puoleensa kunnes se repii meidät riekaleiksi, kunnes se jättää meidän sielumme kolhituksi ja toivottomaksi.

On tärkeää, että muistat jokaisen välittävän tunteen perustuvan sille, että elät tuon ihmisen rinnalla. Älä koskaan tee sitä virhettä, että eläisit elämääsi tuon ihmisen vuoksi, samalla asettaen onnesi avaimet heidän taskuunsa.

Ja niin, me tiedämme että on paljon yksinkertaisempaa puhua siitä kuin todellisuudessa unohtaa. Itse asiassa kenelläkään ei tiettävästi ole hallussaan sellaista taikapilleriä, jonka avulla voisit pyyhkiä pois jokaisen huonon suhteen poikiman hetken. Unohtaminen ei itse asiassa olekaan ratkaisu kaikkiin meidän sielujemme ja sydämiemme tuskiin.

Kyse on siitä, että alennamme noiden muistojen äänenvoimakkuutta, epäaktivoiden niiden tärkeyttä jotta niiden melu ei estä meitä löytämästä uudelleen tasapainoamme ja arvokkuuttamme. Koska kellään, joka saa meidät unohtamaan sen kuka me todella olemme, ei ole oikeutta kestää merkittävää ajanjaksoa meidän muistissamme.

Milloin minä unohdin itseni?

Unohtaa toinen ihminen

Unohtamiseen liittyy se vaikean ensimmäisen askeleen ottaminen. On viite suuresta määrästä rohkeutta ja tunnetason kypsyyttä, kun havaitsemme ja toteamme että meidän täytyy jättää jälkeemme jotain joka aiheuttaa meille tuskaa.

Siitä huolimatta kuinka monta päivää vierähtää tai kuinka monta vuodenaikaa todistat ikkunasi takana, ei aika saa sinua unohtamaan. Mutta se auttaa sinua asettamaan asioita paikoilleen, ja ennen kaikkea, kypsymään. Koska se mikä on todella vaikeaa unohtaa, on joku joka sai sinut unohtamaan kaiken.

Jos sinä olet kokenut tälläisen suhteen, jossa tajusit että olit jättämässä jälkeen itseäsi, niin tiedät että matka takaisin toipumiseen, sisäiseen parantumiseen ja itsensä uudelleen löytämiseen on kivinen ja raskas. Ja nyt, mikä saa meidät päätymään tällaisiin äärimmäisyyksiin? Miksi ja miten me sallimme itsemme joutua niin sokeasti tämän toisen ihmisen pauloihin?

Läheisriippuvaiset suhteet

Se mitä me teemme näissä suhteissa on “itsemme laimentaminen” sillä ihmisellä jota rakastamme, kunnes me kadotamme kokonaan oman yksilöllisyytemme. Ongelma on näissä tapauksissa siinä, että me monesti teemme tämän omasta vapaasta tahdostamme, koska olemme niin täydellisen rakastuneita.

Hitaasti me sitten saavutamme pisteen, jossa me arvostamme tuon toisen ihmisen tarpeita enemmän kuin omiamme. Yllättävää kyllä, ei vaadi minkäänlaisia vaatimuksia tai määräyksiä toiselta osapuolelta, jotta näin voi päästä käymään.

Yleisen psykologian piirissä tätä kutsutaan Wendy-syndroomaksi, viitaten Peter Pan -sadun hahmoon Wendy Darling. Yleensä tästä kärsivät naiset, jotka ymmärtävät rakkauden “itsensä kokonaan ja kokonaisuutena tarjoamisena toiselle ihmiselle”, huolehtien ja hoivaten kumppaniaan samalla kun jättäytyvät itse taka-alalle.

Suhteet, joissa “voima” on yhdellä ihmisellä

Jos suhteessa on yksi osapuoli, joka on johdossa kun päätöksiä tehdään ja hän asettaa itsensä etusijalle toiseen nähden, luo tämä epätasapainoa suhteen sisällä ja se on lopulta tuomittu kärsimykseen. Tällöin toinen osapuoli kokee, että heidän itsetuntonsa ja koskemattomuutensa ovat uhan alla, ja on kuin satelliitti joka pyörii tuon toisen ihmisen ympärillä. Unohdus saapuu asteittain ja auttamattomasti.

Unohtaa itsensä

Muistaminen on helppoa muistille, unohtaminen on vaikeaa sydämelle

Koska sinulla on sydän, on unohtaminen kuin ankkurin nostaminen vedestä, sellaisen joka ei halua vapauttaa sinua eilisen muistoista. Toisinaan se mitä me etsimme ei ole itsensä koetun suhteen unohtaminen, vaan ennemminkin saada katoamaan se ihminen joka me itse olimme aiemmin, koska heissä oli niin vähän meidän omaa sisintämme.

Jotkin suhteet tekevät meistä sellaisia ihmisiä, joita emme todellisuudessa ole. Ne tekevät meistä hauraita, tekevät meidän arvoistamme haavoittuvaisia ja sekaantuvat tunteisiimme. Kun katsot itseäsi peilistä etkä enää tunnista itseäsi ilmeesi surusta johtuen, reagoi.

Jos joku muuntaa sinut sellaiseksi mitä et ole, ei hän rakasta sitä kuka sinä todella olet. Hän rakastaa vain mielikuvaa jonka on luonut tai kuvaa joka hänellä on sinusta omassa päässään.
  • Sinun kumppanisi pitäisi kunnioittaa sinun perusolemustasi, sinun valoasi, sitä kuka sinä olet kaikkine vivahteinesi.
  • Siitä hetkestä lähtien kun toivot voivasi muuttaa jonkin näistä asioista, ja sallit sen ja oikeutat sen mitä rakkauden eteen teet, aloitat matkasi kohti pimeää syöveriä.
  • Aina tulee olemaan aikoja jolloin sinun täytyy asettaa se miltä sinusta tuntuu ja se mitä sinä ansaitset vaakakuppiin. Jos katumisen aiheita on enemmän kuin onnellisuuden, ja jos olet tietoinen siitä, että ansaitset tasapainoa, sekä ennen kaikkea rakkautta, niin olet tarpeeksi urhea ottaaksesi seuraavan askeleen.
  • Pidä mielessä, että todellisuudessa ei ole kyse siitä että unohtaisit joka ikisen päivän jonka vietit tuossa suhteessa. Kyse on siitä, että muistat sen ilman, että se aiheuttaa sinulle tuskaa, ja tämä on jotain mitä pystyt tekemään ajan kanssa.
Lintu varastaa tytön hiusnauhan

On aina vaikeampaa unohtaa joku sellainen, joka on antanut sinulle hyviä muistoja. Jos sinulle tarjotaan ainoastaan kyyneleitä ja pettymystä, salli heidän poistua mielestäsi ja sydämestäsi. Kuin ihosi alta viimein irtoava pieni pistävä tikku, joka mahdollistaa sinun taas hengittää vapaasti.