Ohjaa aivojasi onneen
Mieti hetken ajan: jos et vakuuta itseäsi siitä, että voit ja että sinun tulisikin astua ulos masennuksen kehästä, onnettomasta ihmissuhteesta tai oikeuksiasi loukkaavasta työstä, kukaan ei tule sitä puolestasi tekemään. Se todellinen sankari, joka on aiemmin auttanut sinua nousemaan sinua kohdanneiden vaikeuksien yläpuolelle, olet ollut sinä itse. Olet selviytynyt voittajaksi niistä tilanteista rautaisen tahdon ja selkeiden, tavoitteellisten ajatusprosessien kautta.
“Ansaitset parasta, kaikkein parasta, koska olet yksi niistä harvoista, jotka ovat rehellisiä itselleen tässä viheliäisessä maailmassa.”
-Frida Kahlo-
Totta puhuen, on hyvin yleistä törmätä työnkuvauksiin, kirjoihin ja kiinnostaviin julkaisuihin, jotka kaikki rohkaisevat meitä ryhtymään omien aivojemme toimitusjohtajiksi. Kaikissa näissä materiaaleissa painotetaan aivojemme toiminnan ymmärtämistä, jotta voisimme saavuttaa suuremman hallintavallan niiden monimutkaisia prosesseja koskien.
Itse asiassa sen tiedon mukaan, joka on ollut hallussamme jo todella kauan aikaa, olemme monimutkaisia olentoja, joita tunteet ohjaavat ja dominoivat. Aivomme ottavat vallan, ohjaavat sekä juovuttavat meidät dopamiinilla, serotoniinilla ja oksitosiinilla. Ajoittain ne ovat mukana tässä haaksirikossa, joka upottaa meidät pysyvään surun ja puolustuskyvyttömyyden tilaan.
Meidän on joskus myös välttämätöntä nousta aivojemme toimitusjohtajan asemaan, ottaa ohjat käsiimme opastaaksemme itseämme muutosta ja hyvinvointia kohti. Tässä artikkelissa käymme lävitse, kuinka tämä käytännössä toteutetaan.
Ohjaa aivojasi onneen
Aivojemme negatiivisen taipumuksen kääntäminen edistämään positiivista neuroplastisuutta ei ole helppoa. Ensinnäkään se ei ole helppoa, koska monilla meillä on aivoissamme “toimitusjohtaja”, joka on riippuvainen itsekritiikistä. Tällä puolestaan on suuri vaikutusvalta ja kyky kerta toisensa jälkeen ajaa meidät samaan ajatusten ja rajoittavien asenteiden oravanpyörään.
Monet ihmisen käyttäytymistä tutkivat asiantuntijat kutsuvat tätä yleistä käytäntöä “lapsen logiikaksi“. Tämän tarkoituksena on viestittää sitä tosiasiaa, että monissa tilanteissa me yksinkertaisesti jätämme itsemme negatiivisten tunteiden riepoteltaviksi, kunnes saavutamme täyden kypsymättömyyden ääritilan. Ymmärtääksemme tätä paremmin, pohdiskellaanpa hetken ajan hyvin yksinkertaista esimerkkiä: olemme tehneet virheen töissä, ja toiset joutuvat kärsimään tuon varomattomuuden seurauksista.
Mielemme ei lakkaa toistamasta yhä uudelleen: “Olen täysi idiootti. En ole tämän arvoinen.” Aivot puolestaan vahvistavat tätä muistuttamalla meitä aiemmista virheistämme, sekä tilanteista, joissa toiset ovat arvostelleet meitä.
Tunteemme ovat saaneet meidät vangiksi tuohon oravanpyörään, jossa negatiiviset tuntemukset vain vahvistuvat hetki hetkeltä – kunnes olemme täydellisesti jumissa, ja uppoamme täydelliseen puolustautumattomuuden tilaan. Sen sijaan että kertoisimme itsellemme tehneemme virheen, oppivamme siitä ja pystyvämme parempaan ensi kerralla, olemme valinneet painaa otsaamme meitä kuvaamaan leiman “olen idiootti.”
Tämän tyyppistä negatiivista taipumusta, joka luonnehtii meitä eri elämäntilanteissa, ohjaa hyvin konkreettinen prosessi. Meidän silloinen mielentilamme ottaa ohjat käsiinsä.
Muuttaaksemme itsemme todellisiksi aivojemme toimitusjohtajiksi meidän on otettava noiden mielen prosessien ohjat vahvasti käsiimme. Meidän on näytettävä, että olemme todellisia johtajia, emmekä vähempiarvoisia alamaisia, jotka antavat itsensä tulla jyrätyksi.
Vakuuta, että pystyt
Neurotiede auttaa meitä ymmärtämään miksi me annamme ajoittain itsemme alttiiksi negatiivisille tunteille. Esimerkiksi yliaktiivinen mantelitumakkeemme haluaa uusiutuvasti ajaa meidät nurkkaan pelon saattelemana. Itse asiassa hiljattain Harvardin Yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa käy ilmi, että pikkuaivoilla, jotka ovat tiiviisti kytköksissä motorisiin taitoihimme, on myös yhteys tunne-elämämme tasapainoon.
Kun tarjoat itsellesi sen mitä ansaitset, vedät puoleesi sitä mitä tarvitset.
Kuten voimme todeta: aivomme ovat kokonaisuus, jossa tunteilla on suuri valta. Mielemme prosessit usein perustuvat juuri tähän. Passiivinen asenne tällaisissa tilanteissa rohkaisee meitä laiminlyömään itseämme. Se myös ruokkii meissä kyvyttömyyttä ottaa vastuu omasta onnellisuudestamme.
Tutkimme myöhemmässä vaiheessa, kuinka voimme vaalia positiivista neuroplastisuutta. Se on hyödyllistä ja auttaa meitä saavuttamaan tavoitteemme.
Neljä kysymystä kimmoisampien aivojen kehittämiseksi
Ajattele että olet onnellinen jo ennen kuin tunnet niin. Onko tämä fantasiassa elämistä halvan itseapukirjan mukaan? Todellisuudessa se ei ole sitä. Tämä lause pitää sisällään perustavanlaatuisia sisäisiä mekanismeja, joita voimme miettiä seuraavien neljän yksinkertaisen kysymyksen äärellä:
- “Olenko ihan oikeasti?”: Joka kerta kertoessasi itsellesi olevasi idiootti, ettet ole rakkauden arvoinen, tai että olet epäonnistunut yksilö ja kyvytön saavuttamaan unelmiasi, kysy itseltäsi, onko se oikeasti totta. Ottaaksesi täyden hallinnan ajatustesi suhteen sanoilla on suuri vaikutus, “Tällä hetkellä minusta tuntuu kuin olisin idiootti, mutta kykenen kyllä parempaan. Minä pystyn olemaan se, joka ansaitsen olla.”
- Kuka tai mikä estää sinua saavuttamasta sitä, mitä todella haluat? Kun kysymme itseltämme tuon kysymyksen, meidän on oltava täysin rehellisiä itsellemme. Suurimman osan ajasta me olemme ainoita, jotka ovat vastuussa näistä omista rajoittavista asenteistamme.
- Mitä tunnen juuri nyt?
- Auttaako tuo tunne minua saavuttamaan sen, mitä haluan?
Kaksi viimeistä kysymystä ovat hyvin läheisessä yhteydessä toisiinsa. Mikäli olet pelokas ja epävarma koko pitkän päivän ajan, on hyvin selvää, ettet koskaan pääse ylös tuosta kaivamastasi kuopasta. Mikäli kuitenkin keskityt vakuuttamaan itsellesi olevasi vahva, kykenevä ja toiveidesi täyttymyksen arvoinen, näet kuinka uusien mahdollisuuksien ovet alkavat päivä päivältä avautua eteesi.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.