Nationalististen tuntemusten vaikutukset yhteiskuntaan

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 elokuuta, 2024

Nationalistiset tuntemukset toimivat kuin eräänlainen virus. Kun ne tulevat aivoihin, ne muokkaavat ja vääristävät yksilön maailmankuvaa ruokkien hänen impulsiivisuuttaan ja kognitiivisia ennakkoluulojaan. Hänen henkinen keskittymiskykynsä kapenee siihen pisteeseen, että hänen kansakuntansa on ylivoimainen historiansa, kulttuurinsa ja kaiken siihen liittyvän ansiosta.

Vaikka kaikki nationalismi ei johda ääriliikkeisiin ja väkivaltaan, tapa, jolla se ilmenee, on aina silmiinpistävää sosiopsykologisesta näkökulmasta. Sen intohimo ja isänmaallinen henki muuttuvat ryhmäkäyttäytymiseksi, voimakkaiksi tunteiksi ja tiedostamattomiksi kiintymyksiksi. Tässä artikkelissa tutkimme nationalististen tuntemusten vaikutuksia.

“Nationalismi on kaikkien pahojen isä. Se jakaa ihmisiä, tuhoaa ihmisluonnon hyvän puolen ja johtaa epätasa-arvoon varallisuuden jakautumisessa.”

-José Luis Borges-

Nationalististen tuntemusten ilmaisu

Me melkein kaikki samaistumme alkuperämaihimme tai -alueihimme. Näiden tarinat liikuttavat meitä ja saavat meidät tuntemaan olevamme osa äärimmäisen monimuotoista ja suurelta osin aineetonta kokonaisuutta. Emme aina piirrä kuvitteellisia ja jakavia viivoja, jotka merkitsevät niiden alueiden rajoja, joissa synnyimme tai asuimme pienestä pitäen.

Jotkut henkilöt osoittavat kuitenkin selvästi kansallismielisiä tuntemuksia. He kokevat voimakkaita tunteita kuulumisesta tiettyyn maahan. Psykologinen virta, johon he ovat sidottuna, ilmenee käyttäytymis- ja asenteellisissa olosuhteissa monin tavoin. Näillä käytöksillä on huomattava vaikutus yhteisöön ja yhteiskuntaan, jossa nationalistiset yksilöt elävät.

1. Uskollisuus ja omistautuminen kansakunnalle

Nationalismi syötetään ryhmästä ja siitä saadusta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Tässä yhteydessä uskollisuus on ydinvoimaa. On tavallista nähdä näiden henkilöiden puolustavan jäseniään riippumatta siitä, mitä he ilmaisevat tai tekevät. Ryhmän eli “meidän” puolustaminen on olennaista.

Lisäksi samoja ihanteita ja isänmaallisuutta tunnustavat kansan jäsenet ovat uskollisia dogmeilleen ja määrätyille uskomuksilleen. Heidän ehdoton omistautumisensa historialleen, kulttuurilleen ja kielelleen sytyttää heissä joukon syviä tunteita.

2. Irrationaaliset intohimot

Ihmiset, joilta puuttuu selkeitä nationalistisia tunteita, ovat usein yllättyneitä ihmisistä, jotka osoittavat niitä. Näihin voi kuulua tekoja, juhlia ja lähes järjettömien intohimojen motivoimaa käytöstä. Itse asiassa ei ole harvinaista, että nämä henkilöt käyttäytyvät uhrautuvasti, kuten rikkovat lakia uskomustensa ja kansakuntansa hyväksi.

3. “Minä” ja “muut”

Yksi toistuvimmista psykososiologisista tekijöistä niiden keskuudessa, joilla on vahva nationalismin tunne, on ero “minun” ja “muiden” välillä. Nämä ihmiset kehittävät identiteettiä, joka näkee muut ihmiset, kulttuurit ja kansakunnat “erilaisina” tai jopa “alempiarvoisina”.

Toinen yleinen ilmiö on “minän” käsite ryhmän sisällä täysin fiktiivisten todellisuuksien rakentamiseen asti. Nationalistit voivat esimerkiksi väittää, että muut ovat aina hyökänneet heidän ryhmäänsä vastaan ja alistaneet sitä. Siksi he kokevat ansaitsevansa itsemääräämisoikeuden.

Äärimmäisyyksiinsä viety nationalismi johtaa erilaisiin väkivallan muotoihin. Tämä voi olla henkilökohtaista tai institutionaalista.

4. Harhaa ja ennakkoluuloja

Sosiaalinen oppiminen ja ympäristön rooli välittävät usein selkeästi kansallismielisten henkisten ja tunneperäisten lähestymistapojen kehittymistä. Tästä syystä monet ympäristön juurruttamat kognitiiviset ennakkoluulot ovat usein läsnä kansallismielisten kannattajien mielessä. Seuraavaksi annamme joitakin esimerkkejä. Nämä ajatukset ovat yleensä yleisiä kaikkien nationalistien puheissa:

• Ryhmän suosio. Kaikki, jotka ajattelevat kuten he, ovat parempia kuin muut.
• Polarisoitunut ajattelu. Asiat ovat joko hyviä tai huonoja. Muut ihmiset ovat joko heidän puolellaan tai heitä vastaan.
• Vahvistusharha. Vahvistaa tai muistaa vain sen, mikä sopii siihen, mitä he uskovat.
• Naiivi realismi. He olettavat sokeasti, että se mitä he uskovat on totta, ja ajattelevat, että muut ihmiset ovat naiiveita.

5. Joustamattomat kognitiiviset tyylit

Nationalistinen tunne ja tapa, jolla sen kognitiiviset perustat on järjestetty, ovat herättäneet kiinnostuksen monissa tutkijoissa. Todiste tästä löytyy New Yorkin yliopiston (USA) tekemästä tutkimuksesta, joka koski nationalistisen ideologian perustaa Brexitin aikana.

Tutkimus mainitsee, kuinka nationalistiseen tunteeseen liittyy jäykkä ajattelu. Siksi tietoa ei käsitellä refleksiivisesti, vaan kategorisesti ja joustamattomasti. Nationalistit hylkäävät kaiken, mikä ei vastaa heidän omia uskomuksiaan.

6. Vahvat kiinnitykset

Kohtaamme joskus ihmisiä, jotka osoittavat vahvaa kiintymystä maansa symboleihin, historiaan ja kulttuuriin. Valitettavasti nämä käytökset ilmaistaan usein väkivallalla. Nationalistit tuppaavat syrjimään toisten makua tai perinteitä, jotka eivät samaistu heidän kansakuntansa käsitteeseen samalla tavalla.

7. Kollektiivinen narsismi

Mielenkiintoista on, että nationalistiset tuntemukset näkyvät usein narsistisena käytöksenä. Se on kuitenkin eräänlaista kollektiivista narsismia. Ryhmä liikkuu ja toimii ylimielisen, itsekkään ja manipuloivan käyttäytymisen kautta.

Minnesotan yliopisto (Yhdysvallat) tutki tätä ilmiötä. He halusivat perustella, miksi nationalistiset ryhmät tuntevat ylivoimaisuutta kansana ja jopa perustelevat tarvetta hallita muita kansoja.

Nationalismin tyypit ja niiden sosiaaliset vaikutukset

Koemme usein nationalismin asenteena, joka ei ole varsinaisesti kehittynyt. On olemassa tiettyjä ennakkotapauksia, jotka tukevat tätä näkemystä. Esimerkiksi väärinymmärretty rakkaus kotimaata kohtaan oli se kipinä, joka sytytti valitettavat ja katastrofaaliset vallankumoukset, kuten natsismin.

Toisaalta on myös historiallisia tapahtumia, joissa nationalismi tuotti sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka muuttui edistykseksi. Annamme sinulle muutamia esimerkkejä.

Kärjistetyt kansalliset ja kulttuuriset intohimot johtavat usein rasistiseen käyttäytymiseen ja vihaan erilaisia ihmisiä kohtaan. Mutta mm. Kanada kannattaa transnationalismia.

Kansalaisnationalismi

Australia, Uusi-Seelanti ja Kanada edistävät eräänlaista kansallista ja reflektoivaa nationalismia. He yhdistävät alueidensa erilaiset kulttuurit syrjimättä muita yhteiskuntia. Nämä ovat maita, jotka, vaikka ne edistävät yhtenäisyyttä ja itsenäisyyttä, pyrkivät ottamaan mukaan eri kulttuurit, joista ne muodostuvat.

Ne tuottavat yhteenkuuluvuuden tunteita, jotka tekevät kaikki tietoisiksi yhteiskuntana vahvuudesta, joka heillä on, jos he pyrkivät yhdessä tiettyihin tavoitteisiin.

Tästä käsitteestä tulee hyve, kun se luopuu ideoiden tai ihmisten syrjinnästä. Nämä eivät ole täydellisiä yhteiskuntia, mutta ne tukevat ajatusta, että inhimillinen ja humanitaarinen taju on mahdollista nationalismissa.

Äärinationalismi

Tämä on nationalistinen tuntemus, joka ottaa vallan kaksinapaisuuden, kriisin ja pirstoutumisen skenaarioissa. Voimme nähdä sen monissa maissa nykyään. Sen vaikutukset todellisuuteen ovat valtavat. Vaikka emme aina huomaa niitä heti, se jättää murtumia, jotka tulevat vähitellen selvemmiksi. Nämä ovat äärinationalismin seuraukset:

• Rasismi ja viha niitä kohtaan, jotka ovat erilaisia.
• Se edistää väestön hajoamista ja vaatii vallankumousta ja kaaosta.
• Äärimmäiset käytökset. Esimerkiksi väkivalta kaduilla ja urheilutapahtumissa.
• Se pyrkii säilyttämään kansallisen kulttuurin. Tämä tarkoittaa muiden sosiaalisten ja kulttuuristen ryhmien syrjäyttämistä.
• Äärinationalisti valehtelee ja vääristelee todellisuutta antaakseen kuvan paremmuudesta.
• Nationalististen ihanteiden ja intohimojen hallitsema hallitus oikeuttaa aggressionsa muita maita kohtaan.
• Äärinationalistit rikkovat lakia, koska he tuntevat olevansa oikeutettuja tekemään niin. He käyttävät virheellistä päättelyä tehdäkseen niin.

Nationalististen tuntemusten positiivinen puoli

Mark Twain määritteli nationalistin “henkilöksi, joka osaa huutaa kovimmin tietämättä mistä huutaa”. Näissä sanoissa on paljon totuutta. Itse asiassa meidän kaikkien kannattaa toisinaan katsoa pois jokapäiväisestä elämästämme ja pohtia, kuinka erilaiset nationalismit ravistelevat maailmaa.

Kansallismielisyydellä voi kuitenkin olla myönteinen puoli. Se voi rohkaista meitä tunnistamaan itsemme ja ihmiset ja tuntemaan olevamme osa asuinpaikkaamme. Siinä ei ole mitään väärää, kunhan emme unohda, että elämme poikkeuksellisen heterogeenisella planeetalla, jolla onneksi luonnon ja sosiaalinen rikkaus jakautuu.