Myös harmaat pilvet ovat osa elämän kauneutta

· 5.11.2018

Taivas, sen kaikilla mielenkiintoisilla ilmeillään, on kuin meri joka heijastaa elämän kasvot meitä kohti. Se on vähintäänkin kuin kangas, jossa voimme nähdä samanlaisia tai verrattavissa olevia ilmiöitä. Molemmissa ulottuvuuksissa (maa ja taivas; sydän ja tunteet), pilvissä ja päivittäisissä elämässämme, on myrskyisiä hetkiä ja päiviä. Se riippuu siitä paikasta jossa me olemme, ja myöskin ympäristöstämme. Puhumme nyt auringosta ja harmaista pilvistä, jotka kerääntyvät myrskyn tullen.

Sateisena päivänä, kun taivas on täynnä harmaita pilviä, on kaunista kun ulkona on kylmä ja me olemme katon alla suojassa, uppoutumassa hyvään kirjaan… sillä joskus muiden ihmisten tarinat rauhoittavat meitä. Kirjoitetut sanat puhuttelevat meitä ja kertovat meille asioita. Käymme niiden kanssa hiljaista dialogia, jossa voimme olla vapaita, sillä kirjan hahmot eivät tuomitse tai anna ohjeita. Ja kirjan hahmot myös kuuntelevat meitä omalla tavallaan.

valot veden pinnassa

Harmaat, pilviset päivät

Voimme varmasti muistaa yhden tai useamman päivän, kun olemme ajatelleet näin, ’’Minun olisi pitänyt jäädä sänkyyn; en olisi noussut lainkaan ylös, jos olisin tiennyt mitä tänään tapahtuu.’’ Ja kummallista on se, ettemme koskaan tule ajatelleeksi että ainoa tapa arvostaa vihreää valoa on huomata että punainenkin valo on olemassa. Se on olemassa, ja meidän on kohdattava se jossain vaiheessa. Tämä saattaa vaikuttaa hieman ristiriitaiselta, mutta usein meidän pienet tragediamme saavat meidät arvostamaan suurimpia menestyksiämme.

Punaisen valon kohdalla, kuten myös pimeän ja myrskyisän päivän kohdalla, meillä on tilaisuus löytää itsemme. Tilaisuus sulkea silmämme ja hengittää, ihmetellä vierellämme olevien ihmisten tarinoita. Jos kukaan ei anna meille odottamaamme aikaa takaisin, miksi emme yrittäisi käyttää sitä hyödyksemme, ja jopa nauttia siitä?

“Usein meidän pienet tragediamme saavat meidät arvostamaan suurimpia menestyksiämme.”

Tunteet, jotka löytävät ruokaa

Jotain tapahtuu tunteidemme kanssa, etenkin niiden kanssa, jotka näemme negatiivisena ja ei-toivottuna (harmaat pilvet). Puhumme nyt surusta, vihasta ja pelosta. Tai kateudesta, inhosta ja katkeruudesta; tunteista, joita kukaan ei halua itselleen tai rakastamilleen ihmisille. Mutta tässä vaiheessa yksi suurimmista ristiriidoistamme tulee pelastamaan meidät. Ne ovat tunteita joita emme halua, mutta usein ruokimme niitä. Tällä tavalla varmistamme että ne selviytyvät, tai kaunistelemme niitä ja annamme niille pääosan roolin.

Miksi teemme näin, jos meistä harmaat pilvet ovat ei-toivottuja? Useimmiten teemme näin, sillä ne antavat meille paljon ’’toissijaisia saavutuksia.’’ Tämä tarkoittaa sen oivaltamista, että kun olemme surullisia saamme enemmän huomiota, tai kun olemme vihaisia ympärillämme olevat ihmiset ovat varovaisempia sen kanssa miten he kohtelevat meitä. Huomio, varovainen kohtelu, etusija; kuka muka ei haluaisi näitä etuoikeuksia?

nainen puuhaa joella

Harmaat tunteet

Lisäksi, kuka lapsi ei muka ole teeskennellyt olevansa sairas välttääkseen menemästä kouluun? Kuka muka ei ole teeskennellyt tuntevansa jotain tunnetta saadakseen näitä toissijaisia tavoitteita? Voi olla, ettemme ole suunnitelleet tätä tai emme ole tehneet tätä tietoisesti (tavallisesti asia on näin). Kukaan ei ole niin kieroutunut, että tekisi näin tahallaan. Tavallisesti tapahtuu niin, että tunteet alkavatkin olemaan olemassa, kun ensiksi teeskentelemme niitä.

Ne alkavat olemaan olemassa. Monissa tapauksissa teeskentely alkaa, kun alkuperäinen tunne on kadonnut. Kuvitelkaamme vaikkapa isoäitiä, joka on jäänyt leskeksi ja jonka perheenjäsenet ovat yrittäneet lievittää hänen tuskaansa. Tästä rakastetusta isoäidistä saattaa tuntua, että jos hän lakkaa vaikuttamasta niin surulliselta, ihmiset lakkaavat antamasta hänelle huomiota eivätkä enää pidä hänestä huolta. Käy siis täydellisesti järkeen, että hän saattaa aloittaa tuon tunteen teeskentelemisen. Tällä tavalla hän pitää tuota tunnetta yllä kuitenkaan älyämättä sitä… sillä kuten sanoimme, on vaikea teeskennellä tunnetta ilman, että lankeamme sen verkkoon.

Energia ja informaatio, harmaiden pilvien hämmästyttävä voima

Eli terveellinen pyrkimys katsoa sisäämme voi osoittaa, että olemme samanlaisessa tilanteessa kuin mitä tapahtui tuolle rakastetulle isoäidille. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi välittömästi irtaannuttava kaikista negatiivisista tunteista. On totta, että tunnemme usein surua ja että tarvitsemme muita ihmisiä pitämään meistä huolta. Tässä ei ole mitään väärää, sillä se auttaa meitä, emmekä ole yhtään heikompia, jos hyväksymme sen.

harmaat pilvet ja värit

Tämä on yksi negatiivisten tunteiden todellisista sopeutuvista toiminnoista. Toisella näistä on tekemistä informaation ja energian kanssa. Jokaisella tunteella on nämä kaksi elementtiä. Esimerkiksi viha ilmoittaa meille että joku tai jokin on loukannut meitä, ja energia auttaa meitä toimimaan, jos meillä on tarve tehdä jotain sen eteen.

Siinä tapauksessa, jos ajattelemme että emme tarvitse tätä (tässä hyvä emotionaalinen prosessointi tekee eron), meidän on löydettävä tapa päästä tuosta sisällämme liikkuvasta energiasta eroon. Tapa joka ei satuta ketään, etenkään itseämme.