Miten selvitä lemmikkieläimen kuolemasta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Marián Carrero Puerto

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Lemmikkieläimen kuolemasta selviäminen on kokemus, jonka kaikki eläinrakkaat ihmiset tulevat kokemaan jossakin vaiheessa. Mutta koemmeko kaikki surun ja menetyksen samalla tavalla? Vastaus on ei. Vaikka suru onkin maailmanlaajuinen ilmiö, vaihtelevat surun käsittelytavat suuresti ja ne riippuvat usein muun muassa kulttuurillisista ja uskonnollisista tekijöistä (Marqués, 2003).

Samalla tavalla kun suremista ilmaistaan ihmisten menetyksen myötä, sitä ilmaistaan myös silloin kun menetämme lemmikkieläimen. Mutta mikä saa ihmisen kokemaan surua lemmikkieläimen kuolemasta? Se johtuu hyvin yksinkertaisesti siitä, että ihmisen ja lemmikkieläimen välinen side oli sellainen, että lemmikki oli osa perhettä (Field, Gavish, Orsini & Packman, 2009).

Ja kun tajusin, että sinä et tulisi takaisin, tiesin, että hengittäminen sattuu.

Ihmiset, jotka eivät hyväksy kärsimystä, kärsivät läpi koko elämänsä

Thelma Duffey (2005), Teksasin yliopiston filosofian tohtori San Antoniosta vahvistaa, että lemmikkieläimen kuolema koetaan aidosti kivuliaana kokemuksena. Meidän täytyy lisätä tähän kärsimykseen kulttuurillisia tabuja, jotka yhdistetään eläimen menetyksen suruun. Suuri osa väestöstä ei yleensä ymmärrä tätä kipua, mikä tekee suremisprosessista vaikeampaa.

Vaikka monet ihmiset luovatkin erityisen siteen lemmikkieläimensä kanssa, on ihmisiä, jotka eivät kehitä tuota sidettä ja siten he eivät pysty arvostamaan ihmisten ja eläinten välistä suhdetta. He, jotka eivät ymmärrä tätä suhdetta, aliarvioivat yleensä menetyksen ja sanovat jopa kommentteja kuten “se oli vain koira”, “hanki vain uusi” ja “miksi olet niin surullinen eläimen takia?”.

Lemmikkieläimen menetys voi olla yksi vaikeimmista hetkistä ihmisen elämässä, vaikka sosiaalisella tasolla sitä ei mielletäkään samanlaiseen henkiseen vaikutukseen, jota koemme ihmisen menetyksen johdosta. Havaijin yliopiston (Yhdysvallat) eläintieteellisen kunnan tutkimuksen mukaan 30 % omistajista kokee kipua 6 kuukauden ajan tai kauemmin, kun taas 12 % kokee sen erittäin traumaattisena tapahtumana elämässään.

Sano hyvästit kun haluat että se ei satu, noiden hyvästien jälkeen sinua sattuu se, minkä menetät.

Kuinka selviämme lemmikkieläimen kuoleman aiheuttamasta surusta?

Suremisprosessi koostuu neljästä vaiheesta, samoista, joita koemme kun joku läheisemme kuolee:

• Kieltäminen. Tässä vaiheessa emme ole vielä pystyneet ymmärtämään menetystä ja käytämme kieltämistä puolustusmekanismina vaikutuksen siirtämiseksi myöhemmäksi. Joitakin käytännöllisiä neuvoja tähän olisi hankkiutua eroon lemmikin leluista tai varastoida ne.
• Tunteiden ilmaiseminen: suru, masennus tai viha. Voimme tuntea monia asioita menetyksen seurauksena. Lievittääksemme näitä tunteita, meidän ei pitäisi yrittää pidätellä kyyneleitä. Meidän ei tarvitse teeskennellä että kaikki on hyvin, kun niin ei ole; meidän täytyy päästää tunteemme ulos ja kokea ne. Meidän täytyy antaa itsemme tuntea menetys ja antaa kyynelten virrata, koska se on osa paranemisprosessia.
• Jälleenrakentaminen. Tässä vaiheessa hyväksymme lemmikkieläimen jättämän tyhjyyden ja tajuamme kaikkien päivittäisten rutiinien olemassaolon, jotka loimme lemmikkieläimen kanssa. Rutiineista oli saattanut tajuamattamme tulla erittäin tärkeä osa elämäämme. Rutiineista kuten koiran ulkoiluttamisesta, puistossa leikkimisestä, sohvalla rentoutumisesta. Meidän tulee siis luoda uusia rutiineja.
• Lemmikin muistoon samaistuminen eri tavalla. Tässä on kyse tulevaisuuteen katsomisesta ja eteenpäin siirtymisestä toipumisen tiellä. Siten muistamme lemmikkiä kohtaan tuntemamme valtavan rakkauden.

Ylitsepääseminen ei ole unohtamista, ylitsepääseminen on sen tajuamista, että hän ei enää ole läsnä, mutta hän teki sinut onnelliseksi silloin kun hän oli paikalla.

Älä itke koska se päättyi, hymyile koska se tapahtui

Me kaikki elämme läpi samankaltaisten tilanteiden eri tavoin. Meiltä kaikilta ei kulu saman verran aikaa lemmikkeläimen suremisprosessista toipumiseen.

Toiset meistä päätyvät hankkimaan uuden lemmikin, toiset päättävät elää ilman. Meidän ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos päätämme hankkia toisen lemmikin. Meidän tulee ymmärtää, että ei ole kyse sen “korvaamisesta”, vaan uuden tien aloittamisesta, joka on täynnä uusia rutiineja ja mahtavia kokemuksia uuden lemmikkieläimemme kanssa.

Kirjalliset lähteet

Duffey, T. (2005). Saying goodbye: Pet loss and its implications. Journal of creativity in Mental

Health 1 (3/4), 287-295. doi: 10.1300 / J456v01n03_18

Field, N., Gavish, R., Orsini, L. & Packman, W. (2009). Role Attachment in Response to Pet Loss. Death Studies, 33, 334-355. doi: 10.1080 / 07481180802705783

Marquis, N.M. (2003). From the experience of mourning: Reflections on the Meanings of Death and Lifetime. Pontificia Universidad Católica, Ponce, P.R.