Tarina lehmästä: kun rutiinit rajoittavat meitä

· 11.7.2018

Rutiinit voivat saada meidät ansaansa. Mutta unohdamme sen, koska ne ovat niin mukavia, niin turvallisia ja totumme niihin niin nopeasti. Tarina lehmästä toimii kuitenkin herätyksenä. Herätyksenä asioihin joita emme näe päivittäisessä elämässämme mutta jotka vaikuttavat meihin enemmän kuin luulemme.

Tulemme oppimaan mitä lehmä todella edustaa, mitä saamme siitä ja kuinka riippuvaisia meistä voi tulla siihen mitä se antaa meille. Mutta ennen kaikkea se tulee auttamaan meitä havaitsemaan mikä oman elämämme lehmä oikein on.

”Rutiini on yksi tapa kuolla.”

-Tuntematon-

Tarina lehmästä

Tarina lehmästä alkaa viisaan opettajan kävellessä läpi maaseudun opetuslapsensa kanssa. Eräänä päivänä he löytävät vaatimattoman puutalon, jossa pariskunta ja heidän kolme lastansa asuvat. He ovat kaikki pukeutuneina likaisiin ja repaleisiin vaatteisiin. Heidän jalkansa ovat paljaat ja heidän kotinsa näyttää siltä kuin he asuisivat äärimmäisessä köyhyydessä.

Opettaja kysyy isältä mitä he tekevät selviytyäkseen, sillä ympärillä ei ole minkäänlaista teollisuutta tai markkinataloutta, eikä rikkauksia näy missään. Isä vastasi rauhallisesti: ”Näethän, meillä on lehmä joka antaa meille litroittain maitoa joka päivä. Myymme osan ja käytämme sen muiden asioiden ostamiseen. Toisen osan kulutamme itse. Sillä tavalla me selviydymme.”

lehmät laitumella

Opettaja kiittää häntä tiedosta, sanoo näkemiin ja lähtee. Hän sanoo opetuslapselleen: ”Etsi lehmä, vie se jyrkänteelle ja työnnä se rotkoon.”
Nuori opetuslapsi on järkyttynyt, koska lehmä on tuon nöyrän perheen ainoa toimeentulon lähde. Mutta hän uskoo, että hänen opettajallaan on omat syynsä siihen. Hyvin pahoillaan hän vie lehmän jyrkänteelle ja työntää sen rotkoon. Tuo näkymä säilyy hänen mielessään monien vuosien ajan.

Opetuslapsi palaa takaisin

Jonkin ajan kuluttua teostaan syyllisyyttä tunteva opetuslapsi päättää jättää opettajansa, palata tuohon paikkaan ja pyytää anteeksi perheeltä, jolle hän aiheutti niin paljon vahinkoa. Kun hän lähestyy taloa, huomaa hän kaiken muuttuneen. Nyt hänen edessään on kaunis puiden ympäröimä talo, jossa lapset leikkivät ja sen edustalle on parkkeerattu auto.

Nuori mies on surullinen ja pahoillaan, koska hän luulee että tuon nöyrän perheen on täytynyt myydä kaikki selviytyäkseen. Kun hän kyselee asiasta kaupungilla, ihmiset sanovat heidän olevan vielä siellä, etteivät he olleet lähteneet. Hän juoksee taloon ja tajuaa, että siellä asuu yhä se sama perhe kuin aikaisemminkin. Sitten hän kysyy isältä mitä tapahtui. Isä vastaa leveästi hymyillen:

”Meillä oli lehmä, joka antoi meille maitoa ja jolla me elimme. Mutta eräänä onnekkaana päivänä lehmä putosi kalliolta ja kuoli. Sitten meidän oli pakko tehdä muita asioita, kehittää muita taitoja, joita emme olleet ikinä kuvitelleetkaan omaavamme. Sillä tavalla aloimme vaurastua ja elämämme muuttui.”

”Tavanomaisen” tekemiseen tuudittautuminen

Kuten opetuslapsi, olit ehkä kauhuissasi opettajan päätöksestä työntää lehmä alas jyrkänteeltä. Tämä tarina on kuitenkin vertauskuva siitä mitä meidän täytyy tehdä rutiiniemme suhteen, jotka saavat meidät tuntemaan olomme mukavaksi elämässämme, mutta jotka samaan aikaan myös rajoittavat meitä.

rutiinit rajoittavat meitä emmekä uskalla hypätä kielekkeeltä

Kun tuo köyhä perhe jäi ilman tukea johon he olivat takertuneet, heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä muita vaihtoehtoja. Mutta köyhyyden sijaan he löysivätkin tavan vaurastua, jotakin jota he eivät olleet koskaan kuvitelleetkaan. Jos lehmä ei olisi ikinä kadonnut heidän elämästään, he olisivat jatkaneet köyhyydessä elämistä. He eivät olisi ikinä jättäneet sitä tai uskoneet että he voisivat päästä eteenpäin elämässään.

Jotkut ihmiset arvostavat sitä, että heidän elämässään on hetkiä jotka voivat olla kivuliaita ja vaikeita, mutta jotka pakottavat heidät jättämään mukavuusalueensa. Ihmiset hakevat turvaa, mukavuutta ja varmuutta. Mutta kun se kaikki hajoaa, huomaamme taitoja ja ominaisuuksia joista emme tienneet aikaisemmin. Nukuimme niiden ohi.

Pysähdy ja pohdi rutiinejasi

Tarina lehmästä pakottaa meitä miettimään mitkä rutiinit saattavat rajoittaa meitä. Se voi olla työ josta emme pidä, mutta joka antaa meille turvaa; voi olla tyydyttävää säästää matkustamiseen, mutta ei koskaan matkustaa johtuen arvaamattomista olosuhteista…

Tarina lehmästä antaa meille tilaisuuden pohtia sitä kuinka elämme. Varsinkin jos valitamme elämäntavastamme. Ei ole tarpeen odottaa opettajan tulevan ja työntävän meidän lehmän alas kalliolta. Voimme tästä päivästä lähtien katsoa rutiiniemme läpi siihen potentiaaliin mikä meillä on sisällämme. Koska emme ole rajoittuneita. Me vain laitamme esteitä tiellemme.

Jokaisella meistä on lehmä elämässämme. Mikä sinun lehmäsi on?