Miten rakentaa oma universumimme
Onni ja ilo eivät ole elämän suomia automaatioita – ne tulee valloittaa. Ihmiset on luotu selviytymään, ei olemaan onnellisia. Meidät on ohjelmoitu selviytymään, mutta jos haluamme onnellisuutta, tulee meidän omistautua suorittamaan jonkin verran “hakkerointia”. Kuka tahansa haluaakin tarttua onnellisuuden haasteeseen, joutuu sisäistämään sen että kaikkein tärkein asia elämässä on elämän tarkoituksen löytäminen.
Kuten kirjailija, humanisti ja espanjalainen taloustieteilijä José Luis Sampedro on sanonut, on syy elämälle elää ja löytää itsemme. Suurin osa meistä on jossain elämänsä vaiheessa kysynyt itseltään, miksi olemme olemassa. Taito osata vastata tähän kysymykseen tarjoaa meille tunteen olemassaolosta, sekä merkityksen sille – aidon ja kunnollisen merkityksen.
Kaikki ulkopuolellamme näkemämme on ainoastaan heijastusta sisimmästämme ja kaikesta siitä mitä ajattelemme ja tunnemme. Muissa ihmisissä näkemämme viat ja hyveet ovat jossain määrin ainesta, jota kannamme itse sisimmässämme. On meillä epäilyksiä tai kysymyksiä kuinka paljon tahansa, on suurin osa vastauksista jo sisimmässämme, koska sisällämme elävä universumi on jo valmiiksi todella kiehtova.
Elämän tarkoitus – omasta universumistamme huolehtiminen
Tämä saattaa kuulostaa hieman ironiselta, mutta me itse olemme se ainoa ihminen, jolla on kyky saattaa itsemme tolaltaan tai sallia psyykkisen kaaoksen vallata meidät. Tämän kärsimyksen syy ei ole meidän itsemme ulkopuolella, vaan sisimmässä… Kätkettynä siihen, miten me kohtaamme kipua.
Toiset voivat toki nujertaa ja tappaa meidät fyysisesti, mutta psyykkisellä leikkikentällä vain meillä itsellämme on voima vahingoittaa itseämme tai vaatia järjestystä. Riippumatta omasta mielestämme vapautumisesta, luo tämä kuvitteellinen sota joukon tunnetasoisia taakkoja kannettavaksi, kuten syyllisyyttä, katkeruutta, vihamielisyyttä, rangaistusta ja halua kostaa.
Tämä tapamme tulkita asioita ja omia psyykkisiä reaktioitamme saa meidät kärsimään ja olemaan jatkuvassa konfliktissa itsemme kanssa. Loppujen lopuksi me olemme itse omien vaikeuksiemme syy. Tästä johtuen itseemme keskittyminen ja itsemme johtaminen tietoiseksi omista tunteistamme tuo meidät lähemmäs syvempää tuntemusta oman sisäisen universumimme ja elämän tarkoituksen suhteen.
Loppujen lopuksi ainut asia mitä voimme elämässämme muuttaa, olemme me itse. Kaikki muu muutos on ainoastaan illuusiota. Me menemme pois tolaltamme halutessamme paremman maailman, jossa on vähemmän epäoikeudenmukaisuutta ja enemmän samanvertaisuutta, todetaksemme sen ainoastaan lipuvan entistä kauemmas. Tähän verrattuna oman sisäisen elämämme muuttaminen ja kohentaminen tarjoaa meille todellista ja hedelmällistä työsarkaa. Tämän tavoittaminen tarjoaa meille rajattomasti rauhaa ja uuden tavan kohdata tilanteita.
“Parasta mitä voi ihmisyydelle tehdä, on olla onnellinen ja opetella olemaan sovussa itsensä kanssa.”
-Seneca-
Rakentaaksemme omaa universumiamme meidän täytyy olla urheita
Yleistäminen on meille uhka. Vaarana on eksyä suuria rakennuksia mustanaan oleviin kaupunkeihin ja sääntöihin joita harvoin sanotaan ääneen, mutta sitäkin useammin pakotetaan noudatettaviksi. Monesti käy niin, että me uhraamme omien arvojemme mukaan toimimisen voidaksemme luoda paremman kuvan itsestämme. Tämä on yksi monista tavoista, joilla “koneisto” hallitsee meitä käyttämällä vastalahjana tarjottua palkintoa apunaan. Tee näin ja tee se tällä tavoin, niin minä huolehdin sinusta kyllä.
Riippuen siitä kenen kanssa olemme ja missä olemme, me paljastamme itsemme eri tavoin. Me valikoimme mitä me haluamme näyttää omasta universumistamme ja mitä me haluamme piilottaa. Tietyissä tilanteissa tämä saattaa vaikuttaa hyödylliseltä: uutta työpaikkaa hakiessa, tapaamisissa ja koulutuksissa, työpaikalla, jne. Mutta pitkällä aikavälillä moinen toiminta voi aiheuttaa vakavan epäharmonian sielumme kätköissä.
Ehkäpä suurin kohtaamamme haaste on löytää itsemme, luoda yhteys sisäiseen itseemme ja olla aitoja pidempiä aikoja kerrallaan. Tämä on haaste, ei milloinkaan uhka. Vaikka matkan varrelle tulee mahtumaan vaikeuksia, tulee kanssamme kulkeva tuntemus huokumaan rauhaa. Meidän tulisi olla tunteidemme näyttelijöitä harkitusti, eikä ainoastaan ulkoisen universumimme näyttelijöitä, jotka ovat kaiken meitä ympäröivän tuottaneiden virtausten vietävinä. Tällöin me löydämme elämän merkityksen aidosti.