Mitätöivä perhe: kun sinut saadaan uskomaan että olet arvoton
Mitätöivä kasvatus on prosessi, joka esiintyy melko usein. Tämä tapahtuu ympäristöissä, joissa yksi tai useampi henkilö saa aikaan käsittämättömän dynamiikan, joka boikotoi lapsen itsetuntoa. He käyttävät vähättelevää, passiivis-aggressiivista kommunikaatiota, emotionaalista manipulaatiota ja näkymätöntä hyväksikäyttöä. Tämä voi jättää pysyvän jäljen.
Systeemisen perheterapian asiantuntijat sanovat, että kaikilla mitätöidyillä lapsilla on vaara muuttua näkymättömiksi aikuisiksi tulevaisuudessa. He ovat ihmisiä, jotka uskovat aina nuoresta iästä asti, ettei heidän tarpeillaan ole väliä. Heidän identiteettinsä ovat niin laimennettuja, etteivät he ole edes onnistuneet muodostamaan autenttista käsitystä itsestään.
”Kaikilla meillä on muutama tuskallinen haava haudattuna sydämiimme. Jos voimme jatkaa eteenpäin, hyvä niin. Mutta vaikka emme voisi, joudumme silti elämään. Ajan myötä me turrumme tuota tuskaa kohtaan.”
-Kim Bok Joo-
Esimerkki mitätöinnistä
Puhumme nyt vakavasta ongelmasta, josta ei puhuta tarpeeksi. Tässä esimerkki: Anna on yhdeksän vuotta vanha, ja joka päivä hän pilkkaa, nipistää ja tönii nuorempaa sisartaan Lauraa. Anna on luonteeltaan levoton ja äänekäs, kun taas Laura on pidättyväinen ja arka.
Laura menee itkien äitinsä luo pyytämään apua. Mutta hän saa aina saman vastauksen: ”Sinun on opittava pitämään huolta itsestäsi, äiti on kiireinen eikä aina voi katsoa sinun perääsi.” Tämän viattomalta vaikuttavan tilanteen takana piilee monia vivahteita. Tässä tapauksessa vanhemman mitätöinti on kaksinkertainen, ja sen seuraukset ovat melko vakavat.
Ensiksi, äiti ei ota nuoremman tyttärensä tunteita huomioon. Seuraavaksi, tämä äidin viesti on yksinkertainen ja suora: ”olen kiireinen, joten sinun on selvitettävä tämä ongelma itse.” Tällaiset mitätöivät dynamiikat varhaislapsuudessa voivat jättää syvät jäljet lapsen kasvettua aikuiseksi.
Mitätöivästä perheestä henkilökohtaiseksi mitätöinniksi
Mitätöivä perhe on psyykkisen laiminlyönnin muoto, ja siksi se on yksi vaarallisimmista hienovaraisen laiminlyönnin muodoista. Marsha Linehan, tunnettu mielisairauksien ja dialektisen käyttäytymisterapian asiantuntija, selittää kirjassaan että tällaiset vuorovaikutukset saavat aikaan vakavia ristiriitoja lapsen mielessä.
Ajatelkaamme esimerkiksi vauvaa, joka ei koskaan saanut huomiota kun hän itki yöllä. Kuvitelkaamme seuraavaksi sama lapsi kahden vuoden ikäisenä, jolloin hän saa hirvittäviä kiukunpuuskia ärsyyntyneiden vanhempiensa edessä, jotka eivät tiedä kuinka käsitellä näitä kiukuttelukohtauksia. Muutama vuosi myöhemmin vanhemmat komentavat lastaan, kun hän ei tiedä kuinka solmia kengännauhansa. Tai kun hän pukeutuu, syö tai ilmaisee itseään hitaasti… ”Olet kömpelö, ja itket aina syyttä,” tämän lapsen kuuden ensimmäisen vuoden aikana nämä sanat ovat niitä, joita lapsi kuulee eniten.
Tämä koko tilanne kiteytyy lapsen persoonallisuuteen monin eri tavoin. Linehan kertoo, että mitätöivät perheet saavat aikaan henkilökohtaista mitätöintiä. Jos lapsen psyykkisistä tarpeista ei piitata ja jos lasta syytetään aina itkemisestä ilman syytä, hän tulee myöhemmin mitätöimään itsensä. Hän tulkitsee, että tunteet ovat negatiivisia. Hän ymmärtää, että on parasta piilottaa ja tukahduttaa ne.
Useimmiten ennustus toteuttaa itseään. Jos ihmiset kertovat meille lapsesta lähtien ettemme tule saavuttamaan haluamaamme, että se ei ole meitä varten, että se on liian vaikeaa meille, on kuin onkin mitä todennäköisintä että tulemme sisäistämään tämän asenteen ja siitä tulee meille myrkyllinen mantra.
Mutta mitätöivän perheen vaikutuksen rikkominen ei ole pelkästään mahdollista, vaan myöskin tarpeellista. Voimme selviytyä tästä antamalla itsellemme ansaitsemamme arvostus, niin kuin muiden olisi pitänyt tehdä heidän aikanaan.
Itsemme arvostaminen aikuisina: sisäinen vuoropuhelu
Systeeminen terapia ja perheterapia ovat suuressa kiitollisuudenvelassa Paul Watzlawickin kommunikaatioteorialle. Sekä hän että muut ”Henkisen tutkimuslaitoksen” asiantuntijat antoivat muodon tälle poikkeukselliselle lähestymistavalle. Tämä oli avain perheterapian tulevaisuuteen ja parempaan näiden kompleksien dynamiikkojen ymmärrykseen.
Tässä rakenteessa hän viittasi vähättelyn tekniikoihin. Tämä on tyhjä, vahingollinen ja joskus jopa aggressiivinen kommunikaation muoto. Toiselle henkilölle välitetty viesti edistää hänen mitätöimistään ja se saa aikaan pahastusta. Mutta eräs asia johon psykologit kuten Lineham uskovat on, että varhaisen lapsuuden aikana mitätöidyt lapset luovat aikuisina sisäisen monologin, joka perustuu heidän itsensä mitätöintiin.
Monologissa vallitsee itsekritiikki, rajoittavat asenteet, päättämättömyys, syyllistäminen, jatkuva pelko ja toistuva monologi jossa ei ole itseään rakastavaa edistystä tätä ikuista mitätöintiä vastaan. Se on aivan kuin tuli, joka tuhoaa ihmistä entisestään.
Se ei ole sen arvoista. Jos muut muodostivat tämän reikien sarjan meidän identiteetissämme ja itsetunnossamme, älkäämme me perikö tätä kuviota. Älkäämme olko omia vihollisiamme.
Itsemme arvostaminen on mahdollista, mutta saavuttaaksemme tämän meidän on muutettava sisäinen monologimme. Meidän on puhuttava itsellemme kunnioituksella ja ystävällisyydellä. Meidän on kohdeltava itseämme arvokkaina olentoina. Meidän on kohdeltava itseämme ihmisinä joilla on paljon edessään, ja jotka eivät usko lauseisiin kuten: ”et voi, et tiedä kuinka, et ansaitse…”
On aika kyetä tekemään kaikki tämä.