Mitä voit tehdä, jos lapsellasi ei ole ystäviä?

Lapset, jotka kärsivät yksinäisyydestä tai eristyneisyydestä, kärsivät suuresti. Tässä artikkelissa selvitämme tilanteen yleisimmät syyt sekä mitä asialle voidaan tehdä.
Mitä voit tehdä, jos lapsellasi ei ole ystäviä?
Elena Sanz

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Emotionaalinen riippumattomuus on yksi arvokkaimmista oppitunneista, jonka voit välittää lapsillesi. Toisin sanoen heidän on oltava oma emotionaalinen keskuksensa, ja olla kehittämättä haitallisia riippuvuuksia tai epäterveitä kiintymyksiä. Ihmiset ovat kuitenkin sosiaalisia olentoja ja me tarvitsemme muita. Jos huomaat että lapsellasi ei ole ystäviä, on tärkeää tunnistaa siihen johtaneet syyt ja auttaa häntä kääntämään tilanne.

Ystävät ovat tärkeitä, jotta lapsi oppii sosialisoimaan, ja erityisen tärkeitä ystävät ovat murrosiässä. Ryhmään kuuluminen, integroituminen ja yhteenkuuluvuuden kehittäminen ovat todella tärkeitä asianmukaisen psykologisen kehityksen kannalta.

Samasta syystä eristyksissä elävä lapsi, joka kokee hylkäämistä tai välinpitämättömyyttä ikäisiltään, saa vakavia tunnehaavoja. Jotta sitä ei tapahtuisi, sinun on annettava lapsillesi työkaluja, joiden avulla hän voi suhtautua oikein muihin. Tässä artikkelissa näytämme, kuinka saavutat sen.

Miksi lapsellasi ei ole ystäviä?

On olemassa eri syitä siihen, miksi lapsi tai teini saattaa olla ilman ystäviä. Syy on luonnollisestikin ratkaistava. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä tilanne ei ole välttämättä pysyvä.

Jos lapsi tulee leimatuksi “yksinäiseksi”, se voi olla erittäin loukkaavaa. Mikä lapsen yksinäisyyteen voi olla syynä?

Mitä voit tehdä, jos lapsellasi ei ole ystäviä?

Ujous

Ujous on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi lapset eivät pysty solmimaan ystävyyssuhteita. Joillakin vauvoilla on jo syntyessään tällainen luonne. Tämä estää heitä tekemästä aloitteita. Lisäksi se saa heidät vetäytymään ja olemaan ujoja vieraita kohtaan.

Tästä syystä, jos lapsi ei tunne itsevarmuutta ryhmässä, hänellä on taipumus olla hiljaa eikä olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Luonnollisesti tämä rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan tavoittaa muita.

Sosiaalisten taitojen puute

Suhde muihin ihmisiin on taito. Se on taito, jonka hankit varhaisten elinvuosiesi aikana ja jatkat hioen sitä koko elämäsi ajan. Jos  lapsella on puutteita sosiaalisissa taidoissa ikäisiinsä verrattuna, hänet voidaan jättää syrjään. Tämä viivästyttää entisestään lapsen sosiaalista kehitystä. Paras kenttä sosiaalisten taitojen parantamiseen on itse sosiaalinen ympäristö.

Keskustelujen aloittaminen, puheenvuorojen kunnioittaminen, äänensävyn muokkaaminen, muiden kuunteleminen tai oman mielipiteen ilmaiseminen ovat haasteita, jotka lasten on vähitellen hallittava. Kuten totesimme, sosiaalisten taitojen puute voi hidastaa lapsen kehitystä. Tämä antaa tilaa eristäytymisen ja “sosiaalisen hankaluuden” ympyrälle, joka ruokkii itseään.

Huonoja kokemuksia menneisyydessä

Aikaisemmilla kokemuksilla on suuri vaikutus siihen asenteeseen, jonka lapset omaksuvat kohdatessaan uusia sosiaalisia vuorovaikutustilanteita. Jos he siis ovat kokeneet hylkäämisen tai eristäytymisen tilanteita aiemmin, suhteiden luominen tulee entistä vaikeammaksi.

Heidän roolinsa perheessä, heidän lähimmäisiltään saamansa hoito ja aikaisempien sosialisointiyritysten tulokset vaikuttavat lasten myöhempään vuorovaikutukseensa jossain määrin.

Alhainen itsetunto

Alaikäiset, jotka eivät ole onnistuneet kehittämään hyvää itsetuntoa, voivat tuntea olonsa turvattomaksi ja haavoittuvaksi ihmissuhteissa. Olo riittämättömyydestä, puutteellisuudesta tai ansaitsemattomuudesta estää heitä näyttämästä itseään sellaisina kuin he todella ovat. Lisäksi he eivät viihdy sosiaalisissa olosuhteissa, joten heidän suorituskykynsä ei ole koskaan optimaalinen.

Sopimattomat asenteet

Lopuksi, emme voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että on olemassa tiettyjä asenteita, jotka voivat vieraannuttaa muista ihmisistä. Joskus, kun lapsella ei ole ystäviä, se johtuu siitä, että hän ei puhu toisille kunnioituksella, empatialla tai ystävällisellä äänensävyllä. Kateellinen, hallitseva tai aggressiivinen lapsi jää hylätyksi ennemmin tai myöhemmin.

Huutava lapsi

Mitä voit tehdä, jos lapsellasi ei ole ystäviä?

Avaimet sellaisen lapsen auttamiseen, jolla ei ole ystäviä, johtavat suoraan niihin syihin, jotka aiheuttavat tilanteen. Voit siis tapauksesta riippuen käyttää seuraavia toimenpiteitä:

  • Auta lastasi rakentamaan itsetuntoa ja itseluottamusta. On erittäin tärkeää, että hän kohtaa maailman tietäen, että rakkautesi on ehdotonta. Hänen täytyy aina voida tuntea, että riippumatta siitä kuinka paljon virheitä hän tekee, olet aina hänen turvanaan. Voit vain analysoida hänen virheitään ja auttaa häntä yrittämään uudelleen.
  • Työskentele sosiaalisten taitojen parissa. Päästä hitaasti irti hänen kädestään myös tällä alueella. Se kannustaa häntä olemaan vuorovaikutuksessa eri yhteyksissä, ei vain niissä, joissa hän tuntee olevansa täysin turvassa. Kun konflikti ilmestyy, yritä saada hänet puhumaan siitä. Se, että hän rakentaa tarinan tapahtuneesta, auttaa häntä parantamaan sosiaalista älykkyyttään. Se antaa sinulle myös mahdollisuuden puuttua asiaan täsmällisemmin. Jos todellista ristiriitaa ei ole, voit esittää hypoteettisia tilanteita ja keskustella eri vaihtoehdoista.
  • Hae tarvittaessa ammattiapua. Jos lapsesi vaikeudet ystävystyä ovat erittäin hankalia, hän voi kärsiä sosiaalisesta fobiasta. Tässä tapauksessa on tärkeää työskennellä psykologin kanssa. Terapia voi myös auttaa häntä parantamaan sosiaalisia taitojaan ja hallitsemaan kipua ja pahaa oloa aiemmista negatiivisista kokemuksistaan.

Viime kädessä sosiaalisten suhteiden puute on tuskallinen, mutta korjattavissa oleva tilanne. Auta lastasi hankkimaan tarvittavat välineet sosiaalisen suorituskyvyn parantamiseen ja luottamaan itseensä. Ennen kaikkea tarjoa ymmärrystäsi, tukeasi ja rohkaisua koko prosessin ajan. Näin hän voi vahvistaa itseään ja tehdä tarvittavat muutokset.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Ordóñez-Ortega, A., Espinosa-Fernández, L., García-López, L. J., & Muela-Martínez, J. A. (2013). Inhibición conductual y su relación con los trastornos de ansiedad infantil. terapia psicolÓgica31(3), 355-362.
  • Fuentes Rebollo, M. J., & Melero Zabal, M. (1992). Las amistades infantiles: desarrollo, funciones y pautas de intervención en la escuela. Revista Investigación en la Escuela, 16, 55-67.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.