Mitä on kognitiivinen psykologia ja kuka sen on perustanut?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Alicia Escaño Hidalgo

Viimeisin päivitys: 06 syyskuuta, 2024

Kognitiivinen psykologia on tällä hetkellä yksi vaikutusvaltaisimmista ja tehokkaimmista terapioista, joita käytetään mielenterveyshäiriöistä parantumiseen. Vaikka kognitiivinen ei olekaan kovin yleinen termi, se on kuitenkin tunnettu käyttäytymistieteiden maailmassa.

Kenelle tahansa psykologia ei ole kovin tuttu aihe, sanotaan että ’’kognitiivinen’’ on synonyymi tiedolle tai ajatukselle.

Kaikki ihmiset kykenevät luomaan kognitioita. Tämä tarkoittaa siis ajatuksia tai henkisiä representaatioita asioista jotka tunnemme tai jotka ilmenevät ympärillämme. Tätä samaa ei tapahdu, jos emme tiedä tai jos emme ole tietoisia jonkin asian olemassaolosta.

Kognitiivinen psykologia on siis ihmisen käyttäytymisen tutkimista, joka keskittyy havaitsemattomiin psyykkisiin aspekteihin. Nämä aspektit ovat kutakuinkin jossain ärsykkeen ja havaittavan reaktion välimaastossa.

Ymmärrettävemmin termein kognitiivinen psykologia pyrkii tuntemaan mitkä ajatukset ilmenevät potilaan mielessä, ja kuinka ne vaikuttavat hänen psyykkisiin reaktioihinsa ja käyttäytymisreaktioihinsa. Eli kuinka nämä ajatukset vaikuttava heidän tunteisiinsa ja mitä he tekevät näiden eteen.

Nykyään kognitiivista terapiaa käytetään usein ratkaisemaan kaikenlaisia psykologisia ongelmia. Tämä johtuu siitä, että siinä on kyse sen tarkkailemisesta kuinka kognitiot tai ajatukset vaikuttavat potilaan käyttäytymiseen. Monissa tapauksissa nämä kognitiot määrittävät hänen käytöksensä.

Täten tähän perspektiiviin perustuva hoito keskittyy tunnistamaan nämä ajatukset, uskomukset ja henkiset rakenteet. Nämä eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta, ja joissain tapauksissa ne ovat liioiteltuja. Tämä toimii väittelyn kautta, joka koostuu kysymyksistä jotka epäilevät näitä kognitioita.

Aluksi yksilön tai potilaan on tunnistettava ja kyseenalaistettava omat uskomuksensa. Sitten hän on valmis muotoilemaan ne uudestaan ja luomaan uusia kognitioita. Tavoite on, että  nämä kognitiot ja ajatukset vastaavat enemmän objektiivista todellisuutta.

Kognitiivinen vallankumous

50-luvulla hallitsevana ajatusmallina on käyttäytymispsykologia tai oppimispsykologia. Tämä onnistui selittämään monia psykologisia ilmiöitä.

Mutta se oli silti melko rajoittunutta, sillä se kykeni selittämään vain havaittavissa olevan. Kaikkea ärsykkeiden ja reaktioiden välimaastossa olevaa pidettiin seurannaisilmiönä. Tämä oli niin kutsuttu käyttäytymisen ’’musta laatikko’’, ja se luokiteltiin epäoleelliseksi havaittavissa olevalle käyttäytymiselle.

Kun käyttäytymispsykologian lähestymistapa tuli tiensä päähän, eräs toinen ilmiö alkoi saamaan huomiota. Ilmiö, joka ilmenee mielessämme sen hetken välillä kun vastaanotamme ärsykkeen ja sen hetken kun annamme sille reaktiomme. Tässä vaiheessa tutkijat alkoivat tutkimaan järkeilyn, kielen, muistin, ja mielikuvituksen prosesseja.

Tämä sama tapahtui Sigmund Freudin psykoanalyysin kanssa, joka oli tuohon aikaan myös vallitseva trendi. Tämäkään ei onnistunut vastaamaan moniin mielenterveyden häiriöihin, siitä huolimatta kuinka vallankumouksellinen se oli.

Tämä niin kutsuttu ‘’kognitiivinen vallankumous’’ nousi parantumattomasti, jossa psykologia on suunnattu kohti yksilön henkilökohtaisia psyykkisiä prosesseja.

Laajemmin sanottuna, on olemassa tiettyjä tutkimushaaroja, jotka antoivat kasvualusta kognitiivisen psykologian syntymiselle, kuten esimerkiksi:

• Tietojenkäsittelytieteen edistykset (Turing, Von Neumann…) jotka sallivat sellaisten koneiden syntymisen, jotka ovat ohjelmoitavissa ja jotka kykenevät tekemään päätöksiä. He tekivät näin luomalla jotain ihmismieltä vastaavaa, ja kuinka se voi prosessoida tietoa.
• Kyberneettiset edistykset Wienerin toimesta.
• Shannonin informaatioteoriat, joka ymmärsi information valintana ja vaihtoehtojen vähentäjänä.

Ketkä muodostivat kognitiivisen psykologian?

Kuten aikaisemmin selitimme, kognitiivinen psykologia syntyi behaviorismin rajoituksista, joka oli kykenemätön selittämään esimerkiksi miksi on ihmisiä, jotka reagoivat samoihin olosuhteisiin eri tavalla. Kaikkein tunnetuimmat edustajat, jotka antoivat kognitiiviselle psykologialle käyttätymistieteiden maailmasta paikan, olivat:

F. C. Bartlett

Hän oli ensimmäinen kokeellisen psykologian professori Cambridgen yliopistosta. Hänen pääolettamuksensta oli teoria mielen rakenteista, joista hän sanoi että ajatukset, kuten esimerkiksi muistot, ovat prosessi joka voidaan rakentaa uudelleen.

Lukemalla hänen tutkimukseensa osaa ottaneiden tarinoita, hän huomasi etteivät he kyenneet muistamaan kaikkea sanasta sanaan, vaikka tarina luettaisiin toistuvasti. Hän huomasi kuitenkin, että nämä ihmiset kykenivät muistamaan sen, mikä sopi heidän aikaisempiin henkisiin malleihinsa.

Jerome Bruner

Tälle kirjailijalle on olemassa kolme oppimisen muotoa: enaktiivinen, ikoninen ja symbolinen. Hän julisti, että opettamisen teorian on keskityttävä neljään pääalueeseen:

• Oppimiselle altistaminen
• Tavat, joilla tiedon rakenne voidaan rakentaa
• Materiaalin esittämisen järjestys
• Palkitsemisen ja rankaisemisen luonto ja rytmi

Kaikkein tärkein osa hänen teoriaansa oli tämä: Oppilas oppisi enemmän ja nopeammin, jos hän pääsisi mukaan siihen tietoon jota hän yrittää sisäistää, ja jos hän voisi soveltaa sitä.

Gardner

Hän muodosti kuuluisan moninkertaisten älykkyyksien teorian, jonka mukaan älykkyys olisi kykyä organisoida ajatuksia ja koordinoida ne tekoihin. Jokaisella henkilöllä on vähintään kahdeksan eri tyyppistä älykkyyttä tai kognitiivista kykyä.

Nämä älykkyydet ovat semi-autonomisia, mutta ne toimivat tiiminä (integroituneena) yksilön mielen sisällä. Jokainen henkilö kehittää yhdenlaista älykkyyttä korkeammalle tasolle kuin muut, johtuen kulttuurin painostuksesta.

Jeffrey Sternberg

Sternberg tunnetaan parhaiten hänen kolmikulmaisesta rakkauden teoriastaan, jonka mukaan täydellinen rakkaus koostuu kolmesta elementistä: läheisyydestä, intohimosta ja sitoutumisesta.

Hän esitti kolmikulmaisen teorian myös älykkyydestä, jonka mukaan älykkyys on henkistä aktiviteettia, joka on suunnattu mukautumaan, valitsemaan ja muokkaamaan relevanttia kyseessä olevan aiheen ympäristöä. Tämän tutkijan mukaan älykkyys esiintyisi siinä, kuinka jokainen meistä kohtaisi tai edistäisi muutoksia.

David Rumelhart

Rumelhart on todella vaikutusvaltainen henkisten rakenteiden teorian kirjailija. Tämän tutkijan mukaan henkiset rakenteet ovat yleisten käsitteiden esitysmuotoja, jotka ovat säilöttynä muistissa, ja jotka auttavat meitä organisoimaan maailmaa. Hänen teoriansa selittää kuinka maailma on kuvattuna mielessämme, ja kuinka me käytämme tätä tietoa ollaksemme vuorovaikutuksessa maailman kanssa.

Jean Piaget

Jean Piaget on yksi tärkeimmistä kognitiivisen psykologian tutkijoista. Hän muodosti teorian kognitiivisista kehitysvaiheista. Näille vaiheille on luonteenomaista kvalitaattisesti eri loogisten rakenteiden hallinta. Rakenteet, jotka selittävät tiettyjä kapasiteetteja ja jotka säätävät tiettyjä rajoitteita lapsissa.

On olemassa monia muita kognitiivisen psykologian edustajia, kuten Vygotsky, Erikson tai Ausubel, jotka ansaitsevat maininnan tässä listassa. Heidän edistyksensä saivat aikaan vallankumouksen psykologiassa.

Johtuen siitä mitä nämä miehet tekivät, psykologia otti suuren askeleen eteenpäin. Behaviorismi on edelleen relevantti, ja sitä jopa yhdistetään kognitivismiin. Mutta silti tämä jälkimmäinen on ollut suuri edistys sille, mitä tiesimme muutama vuosikymmen sitten. Se on parantanut eri mielenterveydellisten häiriöiden hoitoa. Esimerkiksi masennusta voidaan hoitaa paljon tehokkaammin.

Mutta myöskään kognitiivinen psykologia ei ole vapaa rajoituksista. On järkeilevää kritiikkiä, joka käsittelee olettamusta siitä että henkiset prosessit ja käytökset eroasivat toisistaan. Tai että tuo edellä mainittu edeltäisi tätä jälkimmäistä.