Mitä on eroahdistus
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas
Eroahdistus voi tapahtua kenelle tahansa lapselle, ja sillä on voima muokata lapsen elämää hyvinkin paljon. Voimme kaikki ajatella niitä ongelmia, jotka saavat ahdistusta aikaan vanhemmissa, eikö niin? Ei vain mielenterveydellemme, mutta myöskin fyysisellä tasolla.
Me olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että pieni lapsi ei ole vielä täysin kykeneväinen säätelemään tunteitaan.
Valitettava totuus on, että lapset voivat jumittua erilaisiin psyykkisiin tiloihin, jotka tekevät heidän lapsuudestaan surullista aikaa. Jotta näin ei tapahtuisi, yksi niistä asioista joista lapsen tulisi voida olla ehdottoman varma on se, että hänelle tärkeät ihmiset eivät hylkää häntä, kun he poistuvat huoneesta.
“Koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellinen lapsuus.”
-Tom Robbins-
Mitä on eroahdistus?
Eroahdistus on peräisin pelosta, jota lapsi tuntee kun hän on erossa vanhemmistaan tai ihmisistä, joihin hän on kiintynyt. Tämä tunne on tavallinen pienillä lapsilla, mutta sen tulisi kadota melko nopeasti.
Tunne katoaa, kun lapsi näkee vanhempiensa poistuvan mutta sitten palaavan takaisin, ja näin käy yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta lapsi huomaa, että tämä on normaalia. Hän ei koe tätä enää hylkäämisenä, vain väliaikaisena poissaolona.
Milloin eroahdistuksesta sitten tulee ongelma?
Tämä ahdistus on vahingollista, kun se on todella voimakasta tai kun lapsi ei totu eroon. Lopuksi se voi muuttua patologiaksi: eroahdistushäiriöksi.
Eroahdistuksen diagnoosin kriteerit
Jotta eroahdistus voidaan diagnosoida, lapsen on osoitettava vähintään kolmea näistä oireista:
- Liiallinen ja krooninen epämukavuus kun hän aavistaa tai kokee eron kotoaan tai ihmisistä, joihin hän on eniten kiintynyt.
- Jatkuva vastustaminen tai kieltäytyminen nukkua jossain muualla kuin kotona, tai nukkua erossa henkilöstä, johon lapsi on kiintynyt.
- Liiallinen ja jatkuva murehtiminen mahdollisesta henkilön menettämisestä, johon hän on eniten kiintynyt, tai että jotain saattaisi tapahtua tällaiselle henkilölle, kuten sairaus, onnettomuus, luonnonkatastrofi tai jopa kuolema.
- Liiallinen tai jatkuva murehtiminen sellaisesta mahdollisuudesta, että lapsi erotettaisiin henkilöstä, johon hän on kiintynyt. (Esimerkiksi eksyminen, kidnappaus, onnettomuus tai sairastuminen).
- Jatkuva eron pelkoon perustuva vastustaminen tai kieltäytyminen mennä ulos, kauas kotoa, kouluun, töihin tai mihin tahansa muuhun paikkaan.
- Liiallinen tai jatkuva pelko tai vastustaminen olla yksin tai ilman ihmisiä, joihin hän on kiintynyt.
- Toistuvat painajaiset erosta.
- Toistuvat valitukset fyysisistä oireita, kun hän kokee tai ennakoi eron. Esimerkiksi päänsärky, vatsakivut, pahoinvointi ja oksentelu.
Tämän lisäksi pelon ja välttelyn on oltava jatkuvaa ja kestettävä neljä viikkoa tai kauemmin.
Tämä ilmenee eroahdistusta kokevassa lapsessa suurena epämukavuutena. Itse asiassa lapsi ei ole ainoa, joka kärsii. Myös vanhemmat joutuvat todistamaan ja tuntemaan lapsensa kärsimyksen joka kerta, kun he poistuvat hänen luotaan.
“Emme voi aina rakentaa tulevaisuutta lapsillemme, mutta voimme aina rakentaa lapsemme tulevaisuutta varten.”
Mitkä ovat eroahdistuksen syyt?
Eroahdistus voi saada aikaan sosiaalista eristäytymistä, huonoa akateemista suoriutumista ja muita psykologisia ja psyykkisiä ongelmia. Mutta ei tässä kaikki.
On myös selvitetty, että se voi saada aikaan nukkumisongelmia sekä konflikteja perheen sisällä. Siksi on tärkeää tietää millä tekijöillä on tekemistä sen kanssa, että lapsi jää jumiin tähän ahdistukseen.
Ensinnäkin, on vahingollista että lapset ovat jatkuvasti vanhempiensa kanssa. Tämä ei tarkoita, etteivätkö vanhemmat saisi viettää aikaa lastensa kanssa, vaan sitä että pitäisi olla myös hetkiä, jolloin lapsi ja lapsen vanhemmat eivät ole yhdessä. Miksi?
Jos lapsi ei ole kokenut lyhyitä eron hetkiä, hän ei totu eroon. Ja sitten lapsi luultavasti ylireagoi, kun ero on välttämätön.
Toisin sanoen, eroahdistus on pienellä lapsella normaalia, mutta hän jää siihen jumiin, jos hänellä on tilaisuuksia takertua siihen. Tavallisesti parasta on aloittaa lyhyillä poissaoloilla ja sitten hiljalleen pitkittää niitä.
“Lapsen elämässä on aina hetki, kun ovi avautuu ja tulevaisuus astuu sisään.”
-Graham Greene-
Myöskin odottamaton tai traumaattinen tilanne saattaa aiheuttaa lapsen ahdistuksen tai saada hänet taantumaan psyykkisesti. Esimerkiksi kouluun meneminen, sairaalaan joutuminen tai perheenjäsenen kuolema saattaa olla tällainen.
Kuinka vanhemmat voivat auttaa
On olemassa vanhempia, jotka vahvistavat lastensa riippuvaista käytöstä tuomalla entistä enemmän ahdistusta hetkeen. Puhumme nyt nykypäivän lapsista, mutta on myös olemassa paljon vanhempia, jotka aikanaan itse kärsivät eroahdistuksesta ja he tartuttavat tämän lapsiinsa.
Tämän vuoksi lapsista ei tule kovin itsenäisiä. He todennäköisesti luottavat liikaa vanhempien kontaktiin ja suojeluun. Näin olleen niiden ihmisten, joihin lapset ovat kiintyneitä, on tärkeää rohkaista itsenäisyyteen vähä vähältä.
Jos voimme tehdä tämän, suoritamme oman osamme varmistaen että lapset eivät ole ahdistuksen musertamia, kun poistumme väliaikaisesti heidän luotaan.
Kuvat Chinch Le Duci, Dmitry Ratushny ja Viktor Jakovlev.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.